Kommentti|Leena Lehtolaisen suhde Tammeen täyttää pian 50 vuotta, mutta ennätys se ei ole.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Leena Lehtolaisen suhde kustantaja Tammeen täyttää pian 50 vuotta, kirjoittaa toimittaja Antti Majander.
Pitkäaikaiset kustantamosuhteet ovat harvinaisia kirjailijoiden ja kustantajien kesken.
Kustannusmaailmassa kirjailijat vaihtavat nykyään helposti kustantajaa.
Pitkä suhde herättää kunnioitusta, Majander kirjoittaa.
Keväällä 1976 Leena Vesanto julkaisi nuortenkirjan Ja äkkiä onkin toukokuu. Hän oli 12-vuotias.
Sittemmin Vesanto vaihtui Lehtolaiseksi. Teoksia on tullut lähemmäs 40 lisää. Kustantaja on paria teosta lukuun ottamatta ollut koko ajan Tammi, mikä tarkoittaa sitä, että yhteistyö täyttää pian 50 vuotta.
Se hipoo pituusennätystä kirja-alalla.
Kaikkiaan 32 teosta julkaissut Heikki Turunen aloitti aikuisena vuonna 1973 romaanilla Simpauttaja ja on pysynyt koko ajan WSOY:n kirjailijana. Lokakuussa lämähtää yksi opus lisää: Kuikan vuosi. No, yhdessä valokuvaajan kanssa tehty Lieksa: Erämaakaupunki (1981) lipsahti Otavan puolelle.
Dekkaristeista ikuisesti otavalaiseksi mielletty Outi Pakkanen aloitti niin ikään 1973, mutta hän aloitti Weilin+Göösillä ja on julkaissut myös CrimeTimen listoilta.
”
On siinä täytynyt puolin ja toisin kestää… kaikenlaista.
Kaikkein pisimmäksi kustantamosuhteeksi sihtailen kuitenkin Antti Tuurin ja Otavan liiton. Se alkoi jo teekkariopiskelijan vuonna 1971, on tuottanut yli 50 teosta ja jatkuu yhä. Tilaustöitä Tuurin tekstitykki on toki ampunut reippaasti muillekin tuotantolinjoille.
Peräti 54 vuoden aikana väki on vaihtunut Uudenmaankadun konttorilla, moneenkin kertaan, mutta Tuuri pysyy julkaisukatalogin kalustossa. Syyskuussa yhteensä reilun 80 kirjan mies purjehtii Helsingistä Reykjavikiin teoksessaan Haukka seitsemällä merellä.
Pitkä suhde herättää aina kunnioitusta. On siinä täytynyt puolin ja toisin kestää… kaikenlaista.
Kirjallisuusmaailmassa sellaisia tuskin enää edes yritetään. Kirjailijat vaihtavat sinne, missä heitä ymmärretään, sikäli kuin ymmärtäjä jostain löytyy.
Kustantajat puolestaan eivät enää katso velvollisuudekseen laittaa painokoneeseen ihan kaikkea, mitä kirjailijan koneesta irtoaa. Ellei sitten tuotannon taso kestä ja menekki pysy.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella yhteistä, tuotteliasta ikiköyttä kustantajan (Otava) kanssa vetävät yhä esimerkiksi Mauri Kunnas ja myös aikuisille kirjoittava Tuija Lehtinen. Kunnas aloitti vuonna 1979, Lehtinen 1984.
Tammen aarteena vuonna 1989 aloittaneen Timo Parvelan luettelosta näemmä löytyy puolen tusinan teoksen mittainen syrjähyppy toisaalle vuosituhannen vaihteen tienoilla.
On niitäkin, joiden mielessä syksy kypsyy aina vasta Ilkka Remeksen ja WSOY:n yhteisen hedelmän myötä.
Vaan kannattaako tuosta nyt rumpua lyödä: suhdehan solmittiin niinkin myöhään kuin vuonna 1997.