Kauhukuvat pyörivät Marjaanan mielessä, kun hän pohti isänsä tilannetta. Nyt hän suosittaa samassa, vaikeassa tilanteessa olevia toimimaan samalla tavalla. Saman kehotuksen antaa myös poliisi.
Kun lähiomaisen ajokyky huolettaa, voi tie olla pitkä ja kivinen tilanteen ratkaisemiseksi.
Sen tietää Marjaana, joka taisteli isänsä kanssa asiasta vuositolkulla. Lopulta hän teki uskaliaan ratkaisun, mikä toi kuitenkin rauhan naiselle ja vei kortin isältä.
Marjaana esiintyy jutussa etunimellään asian arkaluonteisuuden vuoksi. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Kaikki alkoi jo 2000-luvun puolivälissä, kun perhe oli palaamassa lomamatkalta Lapista Pyhältä Kuopioon, jossa he tuolloin asuivat.
Marjaana muistelee, että keli oli hirmuinen ja tiet ”kirkkaalla jäällä”. Sää ei kuusikymppistä isää hirvittänyt ja kaasujalka oli raskas.
– Sanoimme äitini kanssa, että ”hiljennä nyt, hyvä ihminen. Kohta ollaan metässä”.
Marjaana kävi pitkän taistelun ajokortista isänsä kanssa. Kuvituskuva. Kuva: Elias Lahtinen
Lopulta tytär jyrähti sen verran kovaa, että tilanteesta suivaantunut isä suostui pysähtymään, ja kuski vaihtui. Marjaana kertoo, että hänen isänsä yleinen selitys nopeudelle oli jo päättynyt linja-autokuskin ura. Ammatista hän oli jo tuolloin jäänyt sairaseläkkeelle niskanikamien ongelmien vuoksi.
Pyhän-reissulta perhe pääsi kotiin, mutta huoli ajokyvystä ei hävinnyt.
– Vuosia väännettiin ja käännettiin tästä samasta aiheesta.
Ja vuosien mittaan ilmaantui myös lisää terveyshuolia, kuten ongelmia tasapainoelimissä ja kuulossa. Toinen korva kuuroutui täysin.
– Kun sairauksia rupesi tulemaan, niin silmä-jalka-käsi-koordinaatio ei ollut enää sitä, mitä sen olisi tarvinnut olla, Marjaana kertoo.
Sen huomasi muun muassa, kun vanhemmat tulivat käymään tyttärensä luona.
– Asuin silloin seitsemännessä kerroksessa ja kuulin, milloin äiti ja isä tulivat pihaamme, kun toinen jalka makasi kytkimellä ja toinen kaasulla.
Kytkimen ja kaasun reippaalla yhtäaikaisella painamisella moottori huutaa äänekkäästi.
Marjaanalle lopulta riitti, kun isä kaahasi keskustassa viidenkympin alueella 80 kilometrin tuntivauhtia pariinkin otteeseen.
– Yhdessä mutkassa auto lähti jo vähän käsistäkin.
– Siinä vaiheessa päätin, että tälle pitää saada stoppi ennen kuin hän ajaa jonkun yli tai itse kolarin ja halvaantuu. Kauhukuvat pyörivät päässäni.
Niinpä Marjaana soitti paikallisen poliisin lupaosastolle ja kysyi neuvoa, olisiko seitsemänkymppisen isän ajokorttia jotenkin mahdollista saada pois.
Ensimmäisenä puheeksi tulivat viiden vuoden välein tehtävät lääkärintarkastukset. Se olisi kuitenkin varsin hidas keino. Puhelun päätteeksi poliisi otti ylös miehen auton rekisterinumeron ja lupasi pitää sitä silmällä, jos auto tulee partioinnin ohessa vastaan.
– Olin ilmiantamisen jälkeen aika helpottunut. Tiesin, että kun saan auton ja kortin isältä pois, niin hänelle ei voi käydä mitään eikä hän voi rampauttaa ketään muuta, Marjaana kertoo.
Marjaana ilmoitti isänsä ajamisesta poliisille. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Sitten jäi enää jännitettäväksi, kärähtäisikö Marjaana isänsä ilmiantamisesta ja jäisikö tämä poliisin haaviin. Eräällä kauppareissulla vuonna 2015 se sitten tapahtui.
– Isä oli ajelemassa äidin kanssa kaupasta kotiin, ja poliisit olivat huomioineet heidät ja ajaneet perässä kotiparkkipaikalle.
Marjaanalle on jäänyt kuva, että matkan aikana olisi tapahtunut jotakin ”tötöilyä”, sillä äitinsä kertoman mukaan poliisi oli tiukasti ojentanut isää ajamisesta. Varmuutta tapahtumista ei kuitenkaan ole.
Joka tapauksessa poliisi määräsi isän ylimääräiseen lääkärintarkastukseen, jossa todettiin, ettei ajokyky ollut enää ajokortin edellyttämällä tasolla. Poliisilta tuli sen jälkeen pyyntö luovuttaa ajokortti, ja isä totteli.
– Hän oli hirveän kiukkuinen, että ihmisiä kytätään tällä tavalla ja viedään liikkuminen.
Ilmianto ei paljastunut missään vaiheessa, joten välit isään pysyivät hyvinä loppuun asti. Isä menehtyi pari vuotta kortin lähtemisen jälkeen.
Marjaana kehottaa rohkeasti tarttumaan toimeen, jos lähiomaisen ajokyky huolettaa. Ensiksi voi yrittää puhua suoraan, mikä ei Marjaanan isään tepsinyt. Sen sijaan hänen appiukkonsa luopui autostaan parin vuoden pehmittelyn jälkeen noin vuosi sitten.
– Puhuimme pidemmän aikaa asiasta, hän sulatteli sitä ja tuli itsekin siihen tulokseen, että on aika luopua autosta.
Toissijaisena vaihtoehtona voi ottaa yhteyttä virkavaltaan.
– Rohkeasti poliisin juttusille. Selittää tilanteen, niin kyllä sieltä tulee todella hyvät neuvot, miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin, Marjaana sanoo.
– Suosittelen lämpimästi toimimaan, jos vähänkin miettii läheisen ajokykyä. Ihan sen takia, että mitään ei tapahdu.
Poliisin ei tarvitse paljastaa ilmiantajaa, kertoo poliisitarkastaja. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Poliisitarkastaja Heikki Ihalainen poliisihallituksesta neuvoo niin ikään ilmoittamaan poliisille, jos läheisen ajokyky arveluttaa.
– Kyllähän nämä ovat hankalia tapauksia perheen kannalta. Mutta toisaalta, jos vanhempi ihminen ei ymmärrä, että hän alkaa olla vaaraksi liikenteessä, on syytä ilmoittaa asiasta poliisille. Ei tarvitse jälkikäteen miettiä, miksi ei ilmoittanut, jos jotakin tapahtuu, Ihalainen sanoo.
Ilmoituksen voi Ihalaisen mukaan tehdä poliisilaitoksen lupahallintoon tai vihjepuhelimeen. Ihalainen suosittaa kertomaan myös oman nimensä, sillä se auttaa poliisia varmentamaan ilmoitusta.
Oman nimen päätymistä läheisen tietoon ei tarvitse pelätä.
– Poliisin ei tarvitse ilmoittaa nimeä kenellekään eikä ilmoitakaan. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan nimen saa pitää salassa, Ihalainen kertoo.
Varmuuden vuoksi on kuitenkin hyvä mainita, jos nimeään ei halua ilmiannettavan tietoon.
Talvikeli haastaa kuljettajien ajokykyä. Kuva: Rio Gandara / HS
Ilmiannon jälkeen poliisi voi kutsua henkilön kuultavaksi, varmentaa ilmiannon aitoutta ja määrätä sen jälkeen lääkärintarkastukseen, jos on syytä epäillä, ettei henkilö täytä enää ajokortin vaatimuksia.
Poliisi voi myös määrätä henkilön uuteen ajokokeeseen tai antamaan ajonäytteen, joka on ajokoetta suppeampi.
Lääkärintarkastuksen ja mahdollisen näytteen tai kokeen perusteella arvioidaan edellytyksiä ajokortille tai jollekin ajokorttiluokalle.
Ihalaisen mukaan osa vanhemmista ihmisistä tajuaa myös itse, ettei ole enää ajokykyinen.
– Usein he ovat naispuolisia, jotka luopuvat ajo-oikeudesta. Miehillä ajokortista luopuminen on vaikeampaa. Se on vähän niin kuin miehyyden mitta, Ihalainen sanoo.
Toisessa ääripäässä ovat henkilöt, jotka ajavat autolla, vaikka korttikin olisi jo lähtenyt.
– Siinä tilanteessa kannattaisi autostakin hankkiutua aika nopeasti eroon. Tiedän tapauksia, joissa auto on lähtenyt ”huoltoon”, ja huolto onkin kestänyt vähän kauemmin ja auto on saatu myytyä jotenkin, Ihalainen kertoo.