Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2025.

Syyskuussa opiskelijat lähtivät kaduille Madagaskarin pääkaupungissa Antananarivossa. Nuorten aloittamaa syksyistä kansanliikettä motivoi yliopistokorttelien ankea jama: puutteellinen vesihuolto, toistuvat sähkökatkot ja yleinen näköalattomuus.

Pian liikkeeseen liittyivät armeijan CAPSAT-eliittijoukot. Mellakoissa kuoli ihmisiä, ja lokakuussa presidentti Andry Rajoelina pakeni maasta. Hänen tilalleen nousi eversti Michael Randrianirina, ja pääministeriksi nimitettiin liikemies Herintsalama Rajaonarivelo.

Moni madagaskarilainen kaipaa uudistuksia, sanoo apulaisprofessori Johanna Eklund geotieteiden ja maantieteen osastolta.

— Tosin uusi pääministeri ei ole miellyttänyt kaduille lähteneitä nuoria.

Eklundille — samoin kuin monille muillekin maantieteen ja biologian tutkijoille — Madagaskar on tärkeä kenttätyökohde.

Rikas luonto, köyhä maa

Madagaskar on maailman neljänneksi suurin saari, joka tunnetaan ainutkertaisesta luonnosta. Saarella esiintyy viisi prosenttia koko planeetan biodiversiteetistä. Yli 90 prosenttia kaikista kasvi- ja eläinlajeista on endeemisiä eli niitä ei elä missään muualla kuin Madagaskarilla.

Haasteita riittää: maailman viidenneksi köyhin maa on sosiaalisesti eriarvoinen. Hallinto on korruptoitunut. Luonnonsuojelu lepää täysin kansainvälisen avun varassa, eikä kansainvälinen apu ole ollut kasvamaan päin.

— Kiinnostava kysymys on, miten tuelle käy nyt.

Eklund on tutkinut, miten luonnonsuojelulle kävi edellisen vallankeikauksen aikaan. Nyt lokakuussa maasta paennut presidentti Rajoelina nousi valtaan vuonna 2009 niin ikään armeijan tukeman kansannousun myötä. Oppositiojohtaja Rajoelina johti edeltäjänsä Marc Ravalomanan vastaisia protesteja, kunnes tämä luopui virastaan.

— Kansainvälinen yhteisö piti kriisiä vallankaappauksena, vaikka monen madagaskarilaisen mielestä se ei sitä ollut, Eklund sanoo.

Vuoden 2009 jälkeen monet kansainväliset rahoittajat vetäytyivät Madagaskarilta, koska Rajoelinan valtaannousua pidettiin laittomana. Rahoitus elpyi vuoden 2013 presidentinvaalien jälkeen.

Eklundin mukaan se, tulkitaanko nykyinen vallanvaihto laittomaksi vallankaappaukseksi, saattaa nytkin vaikuttaa kansainväliseen kehitysapuun, josta ympäristöhankkeita rahoitetaan.

Lupaukset eivät toteudu

Elämä Madagaskarin maaseudulla on toisenlaista kuin kaupungeissa.

— Esimerkiksi kapinointiin yllyttäneet sähkökatkot eivät syrjäseuduilla vaivaa. Varakkaimmilla saattaa olla aurinkopaneeli omaan käyttöön, sanoo tutkijatohtori, kulttuuriantropologi Jenni Mölkänen, joka on tehnyt kenttätöitä erityisesti Koillis-Madagaskarin maanviljelijöiden kanssa.

Syrjäseuduilla ympäristösuojelua on kaupattu paikallisille taloudellisilla hyödyillä, aiemmin ekoturismilla ja myöhemmin hiilikauppaan liittyvillä REDD-metsähankkeilla. Yleinen näkemys saarelaisilla kuitenkin on, että lupaukset harvoin toteutuvat.

— Ne, jotka saavat suojelusta työtä ja hyötyä kannattavat hankkeita, mutta valtioon suhtaudutaan epäilevästi, harkiten ja ristiriitaisesti, Mölkänen sanoo.

Suuri osa ympäristönsuojelurahasta tulee ulkomailta, mutta valtio on läsnä suojelualueiden hallinnossa ja tärkeän vaniljanviljelyn sääntelyssä.

Metsäkato johtuu köyhyydestä

Mölkäsen tietojen mukaan tunnelma kaupungeissa alkaa rauhoittua ja esimerkiksi tutkijat yliopistoissa jatkavat töitään. Avoinna on, mihin suuntaan valtio ja kansainväliset toimijat ohjaavat luonnonsuojelua jatkossa.

Jenni Mölkänen ja Johanna Eklund kertovat, että levottomina aikoina suojelualueiden kaskeaminen ja puiden kaataminen voivat lisääntyä. Vuoden 2009 tienoilla esimerkiksi ruusupuuta kaadettiin kansallispuistoista valtion osittaisella hyväksynnällä.

Satelliittikuvat osoittavat, että presidentinvaalien aikaan suojelualueiden kaskeaminen viljelykäyttöön lisääntyi.

— Ylipäätään metsäkato kiihtyi viime vuosikymmenellä, Eklund sanoo.

Metsäkatopainetta luovat sekä valtion taloudelliset intressit että maaseudun väestön tarpeet. Köyhä kansa ei kaada ja kaskea metsiä ahneuttaan.

— Ongelma on köyhyys eikä se, että köyhät tuhoavat luontoa. Köyhyyden vähentäminen vahvistaisi luonnonsuojelua, Eklund sanoo.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.