Jalkapallo|Jalkapallo antoi Tamás Gruborovicsille onnistumisen hetkiä, mutta psykologin työ antoi tarkoituksen.
Lue tiivistelmä
Entinen jalkapalloilija Tamás Gruborovics työskentelee nykyään työterveyspsykologina ja auttaa ihmisiä ymmärtämään omia mielenliikkeitään.
Gruborovics pelasi Veikkausliigassa 269 ottelua ja valmistui psykologiksi vuonna 2018.
Hän sanoo, että urheilussa on nykyään enemmän avoimuutta mielenterveydestä kuin hänen pelivuosinaan.
Gruborovicsin mukaan urheilun pukukoppi voi olla rajoittava ympäristö, jossa urheilijat pitävät asioita itsellään epäonnistumisen pelon takia.
Kun entinen jalkapalloilija Tamás Gruborovics, 41, muistelee pelivuosiaan, hän ei puhu ensimmäiseksi maaleista tai harjoituksista. Rikastuttavimpia kokemuksia olivat erilaiset yhteisöt ja erilaiset ihmiset eri kulttuureista.
”Kilpailullinen ympäristö opetti myös paineensietokykyä. Urheilussa tulee vastaan haasteita ja samalla se tuo itseluottamusta, mikä myös suojaa mielenterveyden haasteilta.”
Jalkapallouransa aikana Gruborovics varautui hyvissä ajoin urheilu-uran jälkeiseen toiseen uraansa. Opiskeleminen oli luonnollinen osa elämää peliuran aikana.
Joku ehdotti joskus, että hänestä tulisi hyvä psykologi. Hän tyrmäsi ajatuksen, mutta se jäi muhimaan. Englannin opiskelun aloittamisen jälkeen hän vaihtoi psykologiaan.
”Yliopistossa tutustuin ystäviin, joiden kanssa pystyin avautumaan enemmän asioistani. Tuimme toisiamme ja jaoimme asioita enemmän kuin mihin olin tottunut. Huomasin, että olinkin aika taitava sellaisissa jutuissa. Ihmisen mieli myös kiehtoi minua.”
Unkarissa syntynyt Gruborovics päätyi isänsä jalkapallouran takia Suomeen lapsena. Perhe jäi tänne, ja Gruborovics pelasi juniorivuotensa jalkapalloa Mikkelissä.
Ura MP:ssä huipentui vuoden 2004 Ykkösen nousukarsintoihin. Toisessa osaottelussa Raumalla kotijoukkue Pallo-Iirot oli lisäajan alkaessa nousupaikassa kiinni. Sitten lisäajan viimeisillä hetkillä pallo tuli Gruborovicsille.
”Joku räiskäisi purkupallon, joka tuli minua kohti. Ehdin katsoa, että takakulmassa oli metrin tila. Lauoin pallon rintapotkulla sinne. Sillä maalilla nousimme Ykköseen. Muistelen edelleen sitä.”
Tamás Gruborovics aloitti Veikkausliiga-uransa Kuopion Palloseurassa kaudella 2005. Kuva: Juha Tamminen
Se oli uran käännekohta.
Sen jälkeen hän pelasi Veikkausliigassa viidessä eri seurassa ja peliuran päättymisen jälkeen viimeisteli psykologian opinnot. Hän valmistui psykologiksi vuonna 2018.
Työterveyspsykologina hän saa onnistumisen elämyksiä siitä, kun hän pystyy auttamaan ihmisiä jäsentämään elämäänsä.
”Jos olen pystynyt auttamaan ihmistä, se näkyy aika äkkiä hänen olemuksessaan.”
Hän on työskennellyt kouluissa, perheneuvoloissa ja nyt työterveyden parissa.
”Minua on aina kiinnostanut yksilö osana yhteisöä.”
Moni hänen asiakkaistaan jännittää ensimmäistä tapaamista. Psykologin työ on monelle epäselvää, ja ensimmäinen käynti psykologin pakeilla voi pelottaakin.
Gruborovics ei aloita tapaamista selittämällä työtään. Hän aloittaa kuuntelemalla.
”Heillä on jokin syy, miksi he ovat ohjautuneet sinne. Lähdemme sitä tutkailemaan yhdessä.”
”Työtäni on auttaa ihmisiä tai ihmisryhmiä ymmärtämään itsessä tapahtuvia mielenliikkeitä, joiden varaan toimintamallit rakentuvat. Tehtäväni on auttaa ymmärtämään, miksi jokin tilanne on vaikea. Se on ihmisen mielenliikkeiden hahmottamista.”
Psykologi Tamás Gruborovicsin mukaan urheilijat ovat nykyään avoimempia ja monin tavoin sensitiivisempiä kuin hänen oman urheilu-uransa aikana. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Lähitulevaisuudessa hän on hyödyntämässä osaamistaan myös urheilun maailmassa. Hän toteaa, että urheilun maailmassa on tänä päivänä selvästi enemmän avoimuutta ja puhetta mielenterveydestä kuin silloin, kun hän itse oli ammattiurheilija.
”Silloin nämä teemat eivät olleet millään lailla esillä tai edes olemassa.”
Kun Gruborovics katsoo nykyisestä ammatistaan käsin urheilijoiden maailmaa, hän näkee sen toisin kuin pelaajana. Hän näkee, mitä kaikkea jää sanomatta.
Hän muistaa omalta urheilu-uraltaan, miten joukkueurheilussa pukukopeissa oli parhaimmillaan toisia kannustava ilmapiiri, vaikka samaan aikaan oli läsnä myös jatkuva keskinäinen kilpailu.
”Toisaalta pukukoppi voi olla myös rajoittava, kun siellä pitää olla tietynlainen. Yhteiskunnassa yleisesti ajatellaan, että vahva on se, joka ei valita tai osoita heikkoutta. Huomaan, että usein urheilijat pitävät itsellään asioita, koska kaikilla on epäonnistumisen pelkoa tai ulkopuolelle jäämisen pelkoa tai tuntemuksia sellaisista peloista.”
Pukukopin henkinen turvallisuus riippuu Gruborovicsin mukaan paljon joukkueesta, valmennuksesta ja seurakulttuurista.
”Ja se riippuu myös siitä, millaisesta asioista puhutaan. Jos mietitään vaikkapa seksuaalivähemmistöjä, voi kysyä, onko pukukoppi heille turvallinen ympäristö.”
Hän arvioi, että urheilussa yksi suurimmista haasteista on arvostelun kohteeksi joutuminen ja toisaalta myös kehujen saaminen.
”Kehuja ja suoritusta pidetään ihmisarvon mittarina. Voisin kuvitella, että tilanne on nykyään sosiaalisen median takia paljon pahempi.”
Missä olet hyvä nykytyössäsi?
”Mielestäni osaan muodostaa nopeasti hyvän yhteyden ihmisiin, ja heille tulee sellainen olo, että heidät on nähty ja kuultu sellaisina kuin he haluavat tulla nähdyiksi ja kuulluksi.”
Paljon tienaat kuukaudessa ja onko se riittävästi?
”Toistaiseksi olen tienannut riittävästi.”
Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
”Toivottavasti olen edelleen työelämässä auttamassa ihmisiä, jotka eniten apua tarvitsevat. Toivon, että olen saanut tehdä töitä hyvässä työyhteisössä ja että minulla on ollut mahdollisuus oppia lisää.”
Tamás Gruborovics
-
Syntynyt Unkarin Szegedissä heinäkuussa 1984.
-
Työterveyspsykologi ja entinen jalkapalloilija.
-
Pelasi Veikkausliigassa 269 ottelua ja teki 68 maalia.
-
Peliuran seurat: MP, KuPS, IFK Mariehamn, JJK, Inter, KTP, EIF.
-
Perhe: Puoliso ja puolison kaksi lasta.