Kestävyysjuoksija on ehdolla Vuoden urheilijaksi.
Vuoden urheilijaksi ehdolla oleva kestävyysjuoksija Alisa Vainio saapui hyvillä mielin Urheilugaalaan.
– Illalle ei ole sen suurempia odotuksia. Kiva olla täällä, kun ihan liikaa ei tällaisista tapahtumista ole kokemusta, Vainio kertoo punaisella matolla.
Joulukuussa uuden maratonin naisten Suomen ennätyksen juossut Vainio sanoo, että mahdollinen Vuoden urheilija -palkinto ei ole pyörinyt paljoa ajatuksissa.
– Ei se onneksi ole minun päätökseni, juoksija naurahtaa.
Vainion juoksema naisten SE-aika 2.20.48 on samalla myös Pohjoismaiden ennätys, mutta se olisi ollut menneen kauden kotimainen kärkitulos myös miehissä. Miesten kauden kotimainen kärkitulos maratonilla on Julius Taskisen juoksema 2.20.54.
Vainio kokee oman aikansa vertailun miesten tuloksiin oudoksi.
– Ei niitä tarvitsisi mielestäni vertailla, Vainio sanoo.
– Kaikki aina vaan omalla tasolla, ja vuodesta toiseen se taso vaihtelee niin naisissa kuin miehissäkin, niin mielestäni se vertailu on vähän hassua.
Kovat tulokset tuovat mukanaan myös suuremman julkisuuden ja näkyvyyden mediassa.
Vainio kuitenkin vakuuttaa, että hän elää huippu-urheilun ohella ihan normiarkea.
– Ei minun elämäni ole kauheasti muuttunut urheilumenestyksestä huolimatta. Arki pyörii normaalisti harjoittelun, levon ja ruoan ympärillä, Vainio kertoo.
– Onhan se vähän sellaista oravanpyörää, mutta nautin siitä, enkä tällä hetkellä osaisi tehdä mitään muuta.
Vainio kertoo, että juoksukenkiä kuluu kauden aikana useampi pari. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Urheilusta on juoksijan mukaan välillä vaikea päästää irti normiarjessa, harjoitusten pyöriessä mielessä harjoitusajan ulkopuolellakin.
Huippu-urheilun paineita ja sen tuomaa julkisuutta Vainio on oppinut vanhemmiten käsittelemään paremmin.
– Ehkä mä sitten oon jo kasvanut, Vainio nauraa.
– Julkisuus ei kuitenkaan näy arjessa, mie elän Lappeenrannassa ihan siinä missä muutkin.
Jos Vainio valitaan tänään Vuoden urheilijaksi, palkinto ei löydä tietään Vainion omaan asuntoon.
– Ei se mahdu minun yksiööni, Vainio sanoo.
Palkintokaappi kuitenkin löytyy vanhempien kotoa, joten voiton osuessa kohdalle palkinto suuntaa vanhempien huomaan.
– Minulla on kotonani mitalirekki täynnä maratoneista saatuja osallistumismitaleja. Ne ovat aika kivoja, juoksija kertoo.
– Sieltä löytyy myös 200 paria lenkkikenkiä, Vainion valmentaja Jarmo Viskari kommentoi taustalta.
Vainio ei osaa arvioida kuinka monta kenkäparia kauden aikana kuluu, mutta luku on kuulemma suuri.
– Olen melko tarkka niistä ja aika herkästi otan uudet käyttöön, koska ne ovat kuitenkin minun työvälineet.