Kommentti|Urheilugaalassa ei voi valita oikein, kirjoittaa urheilutoimittaja Juho Niemistö.
15.1. 22:56
Tennispelaaja Harri Heliövaara valittiin torstaina Vuoden 2025 urheilijaksi vuotuisessa Urheilugaalassa Helsingissä Veikkaus-areenassa.
Heliövaaran valintaa voi pitää yllättävänä, sillä tennis ei nauti Suomessa erityisen suurta suosiota penkkiurheilulajina.
Maailman kärkipään nelinpelin pelaajiin lukeutuvan Heliövaaran valinta oli kuitenkin ansaittu. Hän muun muassa voitti viime vuonna parinsa Henry Pattenin kanssa Grand Slam-turnauksen Australian avoimet.
Jos Vuoden urheilijaksi olisi valittu joku muu, valinta olisi todennäköisesti silti ollut ansaittu.
Jo ennen gaalaa punaisella matolla paljastui se, minkä pitäisi olla itsestäänselvää: Urheilugaalan palkinnoissa ei voi valita ”oikein”.
Moni median edustaja tiedusteli urheilijoilta ja muilta kunniavierailta, kenet pitäisi valita Vuoden urheilijaksi tai mikä oli vuoden sykähdyttävin urheiluhetki.
Vastauksia oli useita: jonkun mielestä Susijengin EM-sensaation ykköstähti Lauri Markkanen oli viime vuoden paras urheilija. Jonkun toisen mielestä se oli golfpelaaja Sami Välimäki, joka voitti ensimmäisenä suomalaisena PGA-kiertueen kilpailun. Osa arvotti Alisa Vainion MM-kisojen vitossijan ja maratonin Suomen ennätyksen korkeimmalle.
Osa nosti esiin oman lajinsa edustajan. Esimerkiksi judoka Martti Puumalainen totesi, että hänen mielestään Luukas Sahan EM-pronssi oli vuoden sykähdyttävin urheiluhetki.
Leijonien manageri ja entinen NHL-pelaaja Jere Lehtinen totesi eräässä haastattelussa suoraan, että hän on ”vähän jäävi” arvioimaan, kuka oli viime vuoden paras urheilija.
Urheilussa kaikki palkinnot, jotka eivät perustu kylmiin faktoihin, ovat kyseenalaisia. Niistä syntyy keskustelua, kuten kuuluukin.
Urheilugaalan palkintojen järjenvastaisuudesta, ja toisaalta hienoudesta, kertoo esimerkiksi se, että Aleksander Barkovin Stanley Cupin nostaminen ei ollut tänä vuonna lähelläkään kärkeä Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki -äänestyksessä.
Vuosi sitten Barkov voitti palkinnon täysin samalla saavutuksella, jonka hän saavutti vuonna 2025: voittamalla Stanley Cupin joukkueensa kapteenina.
Osa yleisöstä jätti äänestämättä Barkovia varmasti siksi, että palkinto ei menisi samalle henkilölle kahta kertaa peräkkäin. Samasta syystä Barkov menetti luultavasti joitain ääniä Vuoden urheilija -äänestyksessä.
Nyt jo kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja Aleksander Barkov pokkasi viime vuoden Urheilugaalassa Vuoden urheilija -palkinnon etäyhteydellä. Kuva: Juhani Niiranen / HS
Vuoden urheilijaksi ei voi valita henkilöä, joka miellyttäisi kaikkia. Jokainen tulkitsee urheilumaailmaa eri tavalla, ja jokaiselle jokin laji on toista tärkeämpi. Lisäksi eri lajien urheilijoiden paneminen paremmuusjärjestykseen on käytännössä mahdotonta.
Mutta koska mielipiteitä saa esittää ja keskustelua pitää käydä, heitetään loppuun vielä ilmoille yksi väite: Alisa Vainion jääminen Vuoden urheilija -äänestyksessä vasta seitsemänneksi on farssi.
Viitossija MM-maratonilla on sen verran huikea suomalaissuoritus, että siitä olisi ehdottomasti pitänyt antaa enemmän tunnustusta.
Urheilugaala 2026Valittuja palkittuja
-
Vuoden urheilija: Harri Heliövaara
-
Sykähdyttävin urheiluhetki: Suvi Minkkinen tähtää ja hiihtää MM-pronssille
-
Läpimurto: Suvi Minkkinen
-
Esikuva: Anni Kärävä
-
Suomen liikkuvin kunta: Sotkamo
-
Suomen aktiivisin työpaikka: Luhta Sportswear Company
-
Vuoden Urheiluseura: Aisti Sport: Yhdenvertaisten unelmien seura – kaikki samassa joukkueessa
-
Vuoden nuori urheilija: Miikka Muurinen
-
Vuoden joukkue: Miesten koripallomaajoukkue
-
Vuoden valmentaja: Lassi Tuovi
-
Suomen urheilun Hall of Fame: Janne Ahonen, Esko Rechardt ja Heli Rantanen
-
Elämänura: Jouko Purontakanen
-
Rohkeus: Krista Tervo ja Silja Kosonen