Vielä viime keväänä hattulalainen Josef Tomminen ajatteli, että silloinen näyttely kotiateljee Tuulikummussa olisi hänen viimeisensä. Toisin kävi.

– Pidän nyt vielä yhden näyttelyn, kun sain jatkoajan elämääni.

Voutilakeskukseen 7. tammikuuta avautuneessa näyttelyssä Kerran viel on esillä maalauksia pääosin parin viime vuoden ajalta, sekä veistoksia ja pilapiirroksia.

– Pari vuotta sitten olin jo lopettanut maalaamisen, kunnes näin unen, jossa olin maalannut kookkaan taulun. Siinä maalauksessa oli äärettömän merkki. Tuo uni oli ikään kuin kehotus aloittaa uudestaan. Kuntoni parani jonkin verran ja viikon kuluttua olin maalannut ensimmäisen työn, Hajuherneet, ja sen jälkeen alkoi pensseli lentää, vuonna 1937 syntynyt taiteilija kuvailee.

Hajuherneet syntyi päivässä, ja Järveltä heti sen perään.

– Kahdessa päivässä tein nämä kaksi työtä. Sen unen jälkeen on syntynyt yhteensä parikymmentä teosta.

Kerran viel on esillä Voutilakeskuksen aulassa kuukauden ajan. Installaatio Hyvä päivänkakkaravuosi, possuveistos Oikosulku sekä kookas puuveistos ovat olleet esillä aiemminkin. Nähtävillä on myös muutama vanhempi maalaus.



Sympaattinen possuveistos Oikosulku on tuttu myös aikaisemmista näyttelyistä. Heli Karttunen



Tomminen on purkanut ahdistustaan maailmantilanteesta muun muassa pilapiirroksiin. Heli Karttunen

Näyttelyn uudempaan sydän-sarjaan kuuluu kaikkiaan kuusi teosta, joista viisi on ripustettu vierekkäin samalle seinälle. Aihe pohjaa taiteilijan tuntemuksiin kolmen sydänoperaation jäljiltä.

– Kiitos, ei enää sulfaa syntyi lääkkeen aiheuttamasta reaktiosta.

Pilapiirrokset ovat Tommisella henkireikä. Hän ottaa niissä kantaa ajankohtaisiin asioihin sekä ahdistavaan maailmatilanteeseen.

– Jollain lailla helpotti meikäläistä, että pääsin purkamaan näihin ajatuksiani.



Värikäs Hajuherneet on Tommisen suosikkeja. Hän pitää etenkin sen värimaailmasta. Taustalla sydän-sarjan teoksia. Heli Karttunen

Viime keväänä myös yllättävä yhteydenotto Ruotsista piristi mieltä.

– Pikkuserkku Pertti Tomminen oli tehnyt Tommisen suvusta sukuselvitystä ja hän laittoi sähköpostiviestiä, että isoisämme ovat olleet veljekset. Hänelle ei ollut koskaan kerrottu, että hänellä on karjalaiset juuret. Hän ei tiennyt isästään, eikä karjalaisuudesta, ja selvitin sitä hänelle.

Tomminen osallistui myös pikkuserkun historiikin työstämiseen.

– Nyt olen myös kirjoittanut muistelmat lapsuudesta Karjalassa ja osan karjalan murteella.

Elettiin enneki – Miun matka Räisäläst Kokemäel -muistelmaa painettiin 50 kappaletta.

– Suuren osan niista olen jakanut joululahjoina. Kuusi–seitsemän on enää jäljellä.

Tomminen on puhunut avoimesti sairastumisestaan Parkinsonin tautiin. Hän aikoo jatkaa taiteen tekemistä niin pitkään kuin vain pystyy.

– Se aktivoi aivot ja kädet. Sen takia se on tärkeää. Tein viisi himmeliäkin. Niissä käytetään ohkaista lankaa ja se oli aika vaikeaa, mutta en antanut periksi vaan sitkeästi jatkoin.



Josef Tomminen päätti pitää sittenkin vielä yhden näyttelyn. ”Sain jatkoajan elämääni.” Heli Karttunen

Tällä hetkellä pyörätuoli on välttämätön apuväline.

– Olin jo suunnitellut siirtymistä sauvoihin, mutta vasen lonkka ei suosi sitä, eikä lonkkaa leikata. Joudun käyttämään pyörätuolia loppuelämäni, Tomminen tuumaa.

– Vaikka Parkinson meinaa välillä ottaa vallan, olen sen aina peitonnut. Niin kauan kuin pensseli pysyy kädessä, taiteen tekeminen jatkuu.

Josef Tommisen näyttely Kerran viel Voutilakeskuksen aulassa (Pollentie 35, Hämeenlinna). Avoinna ma–su kello 9–18.