Sampo-Rosenlewilla on komea teollinen historia, mutta se ei takaa jatkuvuutta. Yritysten keski-ikä on laskenut.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Sampo-Rosenlewin tulevaisuus on epävarma, kirjoittaa toimittaja Jarmo Karonen.
Yritysten keski-ikä on laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä.
Vanhojen yrittäjien poistuminen työelämästä vaikuttaa yritysten jatkuvuuteen.
Uudet ideat ja yritykset ovat välttämättömiä teollisuuden kehitykselle, Karonen kirjoittaa.
Alkuviikon uutiset Sampo-Rosenlewin omistajan mahdollisista aikeista luopua porilaisesta leikkuupuimureiden ja metsäkoneiden valmistajasta keräsivät suurta huomiota.
Mielenkiinto selittyy paikallisesti paitsi sillä, että yhtiö on yhä huomattavan kokoinen työnantaja, myös pitkällä historialla. Vanhojenkin porilaisten näkökulmasta Konepajanrannassa on aina ollut konepaja.
”
Puimuritehtaan viimeisinkin yritys on jo niin sanotusti ”iällä”.
Useimmat suuret teollisuusyhtiöt ovat jo vanhoja. Vaikka omistus olisikin vaihtunut, kokonaisuutta pilkottu ja järjestelty, niin usein pohjalta löytyy vuosikymmenien tai -satojen päähän kurottava historia.
Kaiken kaikkiaan yritysten keski-ikä on kuitenkin laskenut. Arvioiden mukaan yritykset olivat vielä 1970-luvulla keskimäärin 60-vuotiaita, mutta nykyään keski-ikä asettuu jonnekin 20–30 vuoteen.
Nykyinen Sampo-Rosenlew oy perustettiin 1990-luvun alussa. Puimuritehtaan viimeisinkin yritys on jo niin sanotusti ”iällä”.
Leikkuupuimureiden valmistus alkoi Porin Konepajanrannassa vuonna 1957. Kuva: Joonas Salli / arkisto
Yritysten nuorennusleikkauksen takana on monia tekijöitä. Etenkin vanhempien pienten ja keskisuurten yritysten nykyistä kiihtyvää katoamista selittää osittain niiden alkuun panneiden keskeisten henkilöiden ikä. Suuret ikäluokat ovat jo pitkälti poistuneet työelämästä.
Tätä voisi kutsua jopa jonkinlaiseksi ”vanhan isännän syndroomaksi”: Kun yrityksen keskeinen voimahahmo poistuu, yrityksen tulevaisuuskin nousee uuden arvioinnin kohteeksi. Tästä voi vetää yhtäläisyysmerkin myös Sampo-Rosenlewiin: yritys henkilöityi pitkään vahvasti sen perustajaan, Timo Prihtiin.
Suomen valtion erityisrahoittaja Finnvera on viime vuosina toistuvasti harmitellut yritysten sukupolvenvaihdosten vähäistä määrää. Jatkajia ei välttämättä löydy.
Ulkoisten tekijöiden vaikutusta ei voi tietenkään vähätellä. Sampo-Rosenlewilta katosi yhtäkkiä keskeinen markkina-alue, kun Ukrainan vilja-aitta muuttuikin sotatantereeksi.
Tämä vain alleviivaa, että miljoonatappioita vuodesta toiseen tehnyt puimurivalmistajakin tarvitsee jonkin uuden näkökulman tekemiseensä. Joku lukija ehdotti jo Satakunnan Kansan uutisen kommenttikentässä, että ehkä Konepajanrannassa pitäisikin alkaa valmistaa panssarivaunuja.
Toivottavasti sille ei ole tarvetta.
Uusia ideoita ja yrityksiä tarvitaan, jotta yhteiskunta pysyisi vireänä. Vaikka yritysten keski-ikä on vajonnut, niiden lukumäärä on kasvanut voimakkaasti etenkin 2000-luvulle tultaessa.
Satakunnan Kansa selvitti tuoreen Poriin rekisteröidyn yrityksen taustoja. Huomion herätti taustalla suuria eurooppalaisia vihreän siirtymän pääomia liikutteleva toimija. Se kehittää akkuliiketoimintaa, vetytaloutta ja aurinkoenergiaa. Kehittyneet tietojärjestelmät ovat olennainen osa kehitystä.
On mahdotonta ennustaa, kasvaako uudesta yrityksestä mitään tuottavaa toimintaa, mutta se on jälleen yksi osoitus siitä, millaiseen teolliseen muutokseen moni uskoo.