Klassikkobändi esiintyi viikonloppuna Olympiastadionilla. Yhtyeen sanoitukset ovat aikansa kuva, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää.
Avaa kuvien katselu
Ultra Bra esiintyi Helsingin Olympiastadionilla perjantaina ja lauantaina. Kuva: Niko Huusko / Yle
Ville Vedenpää
Ultra Bra esiintyi viikonloppuna kahtena iltana Helsingin Olympiastadionilla. Menneiden vuosien yhtyeelle se on hyvin, kun musiikki vetää 80 000 ihmistä kuulemaan ja laulamaan tuttuja kappaleita.
Mutta mikä Ultra Brassa vetoaa?
Minulla on useita kavereita, jotka eivät voi sietää yhtyettä. Pirteät lallatukset ja vasemmistohenkisyys ovat liikaa.
Toiset taas rakastavat. Melodisuus ja kuorolaulanta ovat parasta.
Siinä onkin ehkä se, mikä Ultra Bran musiikissa on vetoavinta. Yhteisöllinen meininki on kivointa, kun voi hoilata mukavasti kaiken joukon keskellä laulua vaikka hauesta.
Näin tein itsekin opiskeluaikoina aloittelevan bändin keikoilla. Olympiastadionin perjantain konsertissa pysähdyin miettimään, että mitä kappaleet merkitsevät minulle juuri nyt.
Jos lauletaan jäätelöautosta tai Pärnun kylpyläkaupungista, niin ne olivat söpöjä asioita 1990-luvulta. Tänä päivänä ne tuntuvat mummomeiningiltä.
Ultra Bran teksteissä radikaaleinta osastoa on nykyisin se, kun poltetaan tupakkaa sisällä. Sittemmin siitäkin tuli kiellettyä.
Yhtyeen piti itsekin päivittää sanoituksiaan, kun Ilmiöitä kappaleessa lauletaan, ettei Suomessa ole vieläkään tuulivoimaa. Konsertissa taustalla näkyi grafiikka, missä näytettiin sen lisääntymisestä 25 vuoden ajalla.
Mutta Ultra Bra puhuttelee edelleen ihmisiä. Koska maailmantilanne on mitä on, niin varmasti laulaminen hepoista ja kaloista on kivempaa kuin pohtia sotatilanteita ympäri maailmaa.
Ultra Bra on suomalaisessa musiikkikentässä kummajainen. Kaikkia musiikkityylejä yhdistelevä bändi tekee omalla tyylillään kappaleita, jotka ovat myös osa suomalaista identiteettiä. Ei siis ole ihme, että tällä konseptilla täyttää pari kertaa stadionin.