Elokuvaohjaaja Markku Pölönen kertoo Anna-lehdessä avioliitostaan ja ajasta eron jälkeen.
Markku ja tuotantopäällikkö Satu Sadinkangas kohtasivat Kivenpyörittäjän kylä -elokuvan kuvauksissa 1990-luvulla.
Satu toi Markulle sadetakkia ja kaulaliinaa, ettei ohjaaja vilustuisi, ja Markku arvasi Sadun pitävän hänestä.
”Rakkaus iski kuin koivuhalko, eri tavalla kuin koskaan ennen.”
Pari meni naimisiin, sai kaksi lasta, työskenteli yhdessä ja rakensi Pohjois-Karjalaan omakotitalon ja elokuvakylän.
Side lapsiin säilyi eron jälkeen
Markku Pölösen ja Satu Sadinkankaan avioliitto ajautui karille samaan aikaan Markun rahavaikeuksien kanssa.
Elokuvaohjaaja oli reagoinut rahahuolien aiheuttamaan ahdistukseen eristäytymällä kellarin työhuoneeseen piirtämään.
”Se aika oli poissa perheeltä. Kadun sitä edelleen”, Markku kertoo Anna-lehdelle.
Eron jälkeen parin lapset jäivät asumaan pääasiassa äidilleen, mutta side heihin säilyi ja lujittui.
Kun Markku haki lapset luokseen, automatkalla puhuttiin, itkettiin, tuijotettiin vaitonaisena tietä ja taas puhuttiin.
Markku Pölönen otti vastuun vanhemmuudesta
Satu Sadinkangas menehtyi Alzeimerin tautiin keväällä 2025. Sairauden edetssä vastuu vanhemmuudesta oli siirtynyt Markku Pölöselle.
”Minun roolini on olla turvamies. Olen tolppa, johon lapset voivat nojata.”
Kun Markku ja ex-parin aikuiset lapset kävivät hyvästelemässä Sadun hoivakodissa, oli hetki tärkeä myös hänelle.
Rakkaus ei ollut koskaan loppunut, vaikka avioliitto päättyikin.
”Sen tosin tajusin vasta, kun Satu oli kuollut”, Markku sanoo Annan haastattelussa.
Sitoutuminen pelottaa
Markku Pölönen on elänyt ilman kumppania avioeron jälkeen. Sitoutuminen pelottaa ohjaajaa.
”Puolisohan ei ole vain yksittäiskappale, vaan mukana tulee koko suku. Sitten pitäisi seistä tötteröhattu päässä kaikenlaisissa perhejuhlissa.”
Markku voisi kuvitella parisuhteen vain itsensä kaltaisen, omissa oloissaan viihtyvän ihmisen kanssa.
Mikään ei estä häntä ihailemasta ihania naisia etäältä.
”Pianomusiikista voi nauttia, vaikka ei osaisi soittaa pianoa.”
Markku Pölönen on huomannut, että ulosotossa oleminen eristää. Suojaosuudella, 696 eurolla, ei ollut varaa ostaa mitään ylimääräistä ruoan ja perustarvikkeiden lisäksi.
© Tommi Tuomi