Julia Thurén ryhtyi kymmenen vuotta sitten puhumaan rahasta, kun kukaan muu ei sitä tehnyt. Mutta sijoittajana hänkin joutui maksamaan oppirahansa – tarkalleen sanottuna kymmenentuhatta euroa.
Miten sinusta tuli mielipidevaikuttaja raha- ja kuluttaja-asioissa?
”Kymmenisen vuotta sitten huomasin, että sosiaalisessa mediassa puhutaan avoimesti monista asioista, jotka ovat ennen olleet tabuja, mutta ei rahasta. Se ihmetytti, koska raha vaikuttaa niin paljon siihen, millaista elämää voimme elää ja mistä unelmoida.
Aloitin Juliaihminen-blogissani kirjoitussarjan nimeltä Minä puhun rahasta, minkä jälkeen kustantamo pyysi minulta tietokirjaa. Aihe lähti vyörymään kuin lumipallo, sille oli tilausta.”
Milläs natsoilla sinä sitten oikein meitä neuvot, Julia Thurén?
”No, olen lukenut taloustiedettä yliopistossa sivuaineena, mutta sehän on enemmän makrotaloutta. Olen syvästi kiinnostunut raha-asioista, ja olen kirjoittanut aiheesta kolme tietokirjaa, mikä on vaatinut satoja työtunteja. Tunnen ison osan suomalaisista raha- ja talousihmisistä, joita olen haastatellut.
Juttuni ovat usein hyvin omakohtaisia, mutta tsekkaan faktat. Ehkä minulla ei jonkun mielestä silti ole kunnon natsoja, mutta kenellä sitten on? Kuka saa puhua tästä? Raha on ennen kaikkea tunnetta ja arvoja, tosi paljon muutakin kuin matikkaa. Se, miten raha pyörittää ihmistä ja yhteiskuntaa, on todella kiinnostavaa.
Ehkä silläkin on merkitystä, että en ole aina ollut hyvätuloinen. Lapsuuden perheessäni isäni oli apurahatutkija ja äiti vapaana toimittajana hoiti meitä neljää lasta kotona, joten rahaa oli vähän. Se opetti sellaiseen niukkuuteen, että lasketaan, montako mandariinia kukin saa. Samaan aikaan ajattelen, että se oli myös hyvä juttu.”
Olet sanonut, että jossain vaiheessa aloit nähdä kaiken rahana. Eikö se ole aika kamalaa?
”On, se on hirveää! Yrittäminen vie sillä tavalla tuhoon, että kaikessa alkaa ajatella, mikä bisneslogiikka tässä tai tuossa toimii. Olen tosi empaattinen ihminen, ja ympäri Suomea matkaillessa saatan ihmetellä, miten vaikka jokin kahvila voi pysyä pystyssä – ja toivoa, että se kannattaa. Enkä yleensä kauhistele, että jokin on kallista, kun tiedän, mitä ne katteet voi olla.
Minulla menee aina helposti rahasilmälasit päähän ja alan miettiä asioita rahan ja luonnonvarojen näkökulmasta, mikä on tosi rasittavaa. Se on vähän samanlaista kuin katsoa äitini kanssa elokuvia. Hän on opiskellut draamaa ja alkaa aina analysoida pahimmillaan jotain kuvakerrontaa, ja itse haluaisin vain keskittyä elokuvan tunnelmaan.”
Miten olet kuluttajana muuttunut?
”Vielä kymmenen vuotta sitten lentelin ihan reteästi Thaimaahan. Mutta minun ja monen muunkin silmät avasi IPCC:n ilmastoraportti vuonna 2018. Sen jälkeen minusta on tullut monessa suhteessa kulutuskriittinen.
Tosin tänä vuonna, kun olen eronnut, olen antanut itselleni aika paljon liekaa tässä asiassa. On pitänyt esimerkiksi ostaa uusia huonekaluja, ja osan olen yrittänyt löytää käytettyinä, mutta sitten kun omat voimat ovat alkaneet loppua, olen heittänyt rahaa ongelmaa kohti, kuten eräs ystäväni sanoo.
En koskaan moralisoi muiden kuluttamista, koska ihmisillä on niin erilaisia syitä kuluttamiseensa. En voi nähdä toisten ihmisten valintojen taakse.”
Mikä on elämäsi paras ostos?
”Pakko sanoa uusi kotini, joka on aivan ihana. Siinä on kerrostalon piha täynnä lapsia, jokaiselle lapselleni omanikäistä seuraa, mikä on A ja O tässä elämäntilanteessa.”
Entä isoin huti?
”Olen hävinnyt kymppitonnin maailman tyhmimpään kiinteistövelkakirjaan. En silloin vielä osannut sijoittaa – en ollut vielä tutustunut Merja Mähkään. Merja ei olisi ikinä neuvonut minua laittamaan rahojani siihen.
Siinä oli kaikenlaista puliveivausta, josta toimitusjohtaja joutui oikeuteen, ja moni muukin menetti rahaa. Silti hävetti tosi paljon. Se ei ollut edes ahneutta vaan silkkaa typeryyttä, olisi pitänyt tutkailla asiaa tarkemmin. Olen ymmärtänyt sen jälkeen hajauttamisen, eli jos on kymppitonni tilillä, sitä kaikkea ei pidä sijoittaa samaan paikkaan.
Merja on opettanut minulle esimerkiksi sen, että älä sijoita vain Suomeen vaan myös Amerikkaan. Hän oli aivan pöyristynyt, kun näki sijoitussalkkuni ensimmäistä kertaa!”
Merja Mähkä muistuttaa, että pankkiin kannattaa tunnistautua vain pankin omien sivujen tai pankin oman applikaation kautta.
© Tommi Tuomi, iStock
Viime keväänä ilmestyi Merja Mähkän kanssa yhdessä kirjoittamasi kirja Rikas, rakas, köyhä varas – Rahanjako parisuhteessa. Miksi halusitte kirjoittaa nimenomaan parisuhteen rahankäytöstä?
”Merjan kanssa oli älyttömän hauska kirjoittaa. Kävimme paljon filosofisia keskusteluja siitä, mitä raha oikeastaan on. Molemmilla oli ollut ajatus, että parisuhteessa toinen osapuoli on raha-asioissa ikään kuin vihollinen, vaikka oikeasti parisuhde mahdollistaa sen, että mennään yhdessä unelmia kohti.
Toisen puolesta ei voi päättää eikä häntä voi manipuloida tekemään asioita, joita hän ei halua. Täytyy myös ymmärtää, millaisista taustoista kumpikin tulee, ja miten ne sumplitaan yhteen.”