Helpoin tapa välttää ei-toivottu raskaus olisi puuttua siihen, mitä mies tekee. Silti abortista kiistely kiertyy jatkuvasti vain naisen oikeuteen päättää kehostaan, Särmä pohtii.
Avaa kuvien katselu
Saara Särmätutkijatohtori
Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa tämän kolumnin, mutta on pelottanut. Tiedän, mitä seuraa, jos tekstiä luetaan pahantahtoisesti – tai siitä luetaan vain otsikko, ja sen perusteella vedetään pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mitä luullaan tekstin käsittelevän. Mutta kuuntelin hiljan kuuluisaa amerikkalaista bloggaria ja kirjailijaa Gabrielle Blairia, ja päätin sittenkin kirjoittaa.
Blair väittää kirjassaan Ejaculate Responsibly kaikessa yksinkertaisuudessaan, että abortteja ei tarvittaisi, jos miehet kantaisivat vastuun siemensyöksyistään. Lähes jokainen ei-toivottu raskaus on hänen mukaansa vastuuttoman siemensyöksyn seuraus ja 99% aborteista ei-toivottuja.
Yhdysvalloissa kirjan argumentit osuvat toki toiseen maaperään kun Suomessa. Siellä aborttioikeudesta kamppaillaan taas, kun korkein oikeus kumosi aiemman koko liittovaltion laajuisen yleisen aborttioikeuden muutama vuosi sitten.
Suomessa raskaudenkeskeytyslaki uudistui vuonna 2023 Oma tahto 2020 -kampanjan ja kansalaisaloitteen seurauksena. Enää raskauden keskeyttämiseen ei tarvita lääkärin lähetettä tai päätöstä. Raskautensa voi halutessaan keskeyttää aina, jos raskaus on kestänyt alle 12 viikkoa. Toimenpiteeseen ei tarvita perusteluja.
Lisäksi Euroopan komissiolle kohdistettu kansalaisaloite turvallisten ja saavutettavien aborttien puolesta (My voice, my choice) keräsi tänä vuonna miljoona allekirjoitusta. Voidaan siis ajatella, että Euroopassa liikutaan aborttikysymyksessä eri suuntaan kuin Yhdysvalloissa.
Abortti on moraalinen ja poliittinen kysymys. Yleensä se on yritetty ratkaista naisen kehoon liittyvällä lainsäädännöllä: joko on kielletty naisilta oikeus tehdä kehoaan koskevia päätöksiä tai sitten se on sallittu.
Poliittista sääntelyä ei tarvita, jos jokainen siemensyöksy tapahtuu vastuullisesti.
Kääntämällä katse naisten kehoista miehiin, siirrytään moraalista ja politiikasta tavallaan arjen käytäntöihin. Poliittista sääntelyä ei tarvita, jos jokainen siemensyöksy tapahtuu vastuullisesti.
Siemensyöksyjen poliittinen ja oikeudellinen sääntely olisikin tosi hankalaa. Lailla voitaisiin toki esimerkiksi säätää, että jokaisen hedelmällisessä iässä olevan pojan on tehtävä vasektomia. Ennen sitä spermaa voisi säilöä spermapankkiin, josta sen voi myöhemmin lunastaa, kun haluaa ryhtyä vanhemmaksi.
Voi kuvitella, millaisen reaktion tällainen lakiehdotus saisi aikaan: raivoa ja vastustusta. Melkein voi jo kuulla korvissaan pauhaavat puheenvuorot: ”Miten kukaan kehtaa esittää tällaista puuttumista miehen kehoon?”
Mutta…
Fakta on, että mies on hedelmällinen jatkuvasti murrosiästä kuolemaansa asti. Vaikka miesten siittiöntuotanto on vähentynyt ja siten hedelmällisyys heikentynyt, miehet ovat silti moninkertaisesti hedelmällisempiä naisiin verrattuna. Nainen on hedelmällinen vain noin päivän, pari kuukaudessa. Blairin kirjan esimerkkilaskeman mukaan nainen on hedelmällinen 480 päivää ja mies 24 208 päivää elämänsä aikana. Miehet ovat siis 50 kertaa hedelmällisempiä kuin naiset.
Merkittävä ero on myös, että siemensyöksy tapahtuu – ainakin enemmän – tahdonalaisesti, toisin kuin ovulaatio. Mies voi kontrolloida missä, miten – ja ennen muuta minne ejakuloi.
Blairin logiikka on, että pelkästään näistä syistä vastuu ei-toivotuista raskauksista kuuluu miehille.
Vuoden Tiedekynä -palkinnon voittaneessa artikkelissa Anna Rajala ja Tiina Vaittinen pohtivat, miten synnyttäminen rapauttaa ruumista, ja millaisia taloudellisia vaikutuksia sillä on koko yhteiskunnalle. Tutkijat kysyvät, kuinka synnyttävien hyvinvoinnista huolehditaan julkisessa taloudessa – kenen ehdoilla ja kustannuksella.
Jos miehet ejakuloisivat vastuullisesti emme kokisi ainuttakaan ei-toivottua raskautta.
Samaan tapaan voisi tietysti kysyä, kenen ehdoilla ja kustannuksella ei-toivotuista raskauksista huolehditaan. Mies joutuu maksamaan kyllä elatusmaksuja, mutta nainen kantaa raskauden (tai abortin) seuraukset ruumiissaan, mielessään ja myös kukkarossaan. Bonuksena kun tulee päälle parinkymmenen vuoden hoivavastuu.
Jos miehet ejakuloisivat vastuullisesti eli siemensyöksy päätyisi vaginaan vain silloin, kun on yhdessä sovittu yrittää hankkia lapsia, emme kokisi ainuttakaan ei-toivottua raskautta. Jos kaikki raskaudet olisivat toivottuja, todennäköisesti myös hoivavastuut jakautuisivat yhteiskunnassa tasaisemmin.
Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen vaikutus olisi valtava. Ja mikä parasta, muutos on todella pienistä käytännön teoista kiinni.
Saara Särmä
Kirjoittaja on feministi, joka toivoo jokaisen lapsen saavan syntyä toivottuna ja uskoo, että hoivavastuun tasaisempi jakautuminen hyödyttäisi kaikkia sukupuolia.