ELOKUVA-ARVIO.Tarttuessaan Kalevalaan elokuvantekijällä on monta mahdollisuutta epäonnistua ja todennäköisyys läpimurtoon jää pieneksi. Ei tarvitse kuin muistella suomalais-neuvostoliittolaista yhteistyöelokuvaa Sampoa (1959) ymmärtääkseen, että kansalliseepos on aivan liian monumentaalinen ja ennen kaikkea ikoninen että sen saisi taipumaan luontevasti filmatisoinniksi.
Antti J. Jokinen onnistuu uhkayrityksessään kohtuullisesti ja ylikin. Kalevala: Kullervon tarina tuskin on täydellinen, mutta puutteineenkin merkittävä suomalainen elokuva ja ilmiselvä lisä kotimaisen elokuvan kaanoniin.
Ennen kaikkea se onnistuu aihevalinnassaan ja sen rajauksessa. Yritys kuvittaa koko eepos olisi toivotonta, mutta Jokinen poimii Kalevalasta yhden sen traagisimmista tarinoista ja rajaa elokuvansa tiukasti Kullervon hahmoon. Oikein onnistuneesti Jokinen myös etääntyy muinaismytologiasta ja tuo Kalevalaa astetta realistisemman historiankuvauksen piiriin.
Hän kerronnallistaa uskottavasti lähes tuhannen vuoden takaisen elämänmenon Karjalan metsissä. Niinpä Kalevala: Kullervon tarina täyttyy naturalistisesta työn ja puutteen ja sotimisen kuvastosta.
Jälleen kerran ero pahamaineiseen Sampoon on järisyttävä.
Kalevala: Kullervon tarinan ensimmäistä puolikasta hallitsee Eero Ahon näyttelijätyö, mutta jälkimmäinen tunti on Kullervoa näyttelevän Elias Salosen (kuvassa) henkilökohtainen mestariteos. Kuva: Marek Sabogal
Narratiivi kietoutuu Kullervon (Elias Salonen) ja hänen ottoisänsä Untamon (Eero Aho) suhteeseen. Untamo on surmannut veljensä Kalervon (Johannes Holopainen) ja ottanut tämän pienen Kullervo-pojan omaksi kasvatikseen. Poika ei tiedä todellista sukuhistoriaansa, vaan kasvaa Untamon opissa.
Kyläläiset suhtautuvat poikaan kuin paholaiseen, sillä tämä ei pärjää työmiehenä mutta on kiivasluontoinen. Lopulta kesäkin jää tulematta Karjalan kunnaille ja kylän poppamies Wäinö (Ilkka Koivula) nimeää Kullervon syylliseksi huonoon säähän ja satoon.
Hänet yritetään tappaa moneen kertaan, mutta ”ei sitä saa hengiltä pirukaan”, kuten muuan epätoivoinen kylänmies tuskailee.
Kun Kullervo ajetaan pois kylästä, hän päätyy orjaksi milloin minnekin ja löytää lopulta rakkauden, joka osoittautuu vain ohikiitäväksi. Totuus omasta historiastakin selviää ja se tarkoittaa kostoretkeä kotikylään. Kullervon ja Untamon yhteenotto on elokuvan dramaturginen huipentuma, vaikka taistelun lopputulema onkin selvillä jo hyvissä ajoin.
Jokinen ripottelee elokuvaan miekkataisteluiden kaltaisia toimintakohtauksia verrattain taajaan, jotta Kullervon tarina jaksaisi kiinnostaa myös Game of Thronesin ja muun miekkafantasian mädättämää yleisöä. Toimintakohtaukset on toteutettu suomalaisittain poikkeuksellisen uskottavasti ja samaan aikaan paisuttelematta.
Kalevala: Kullervon tarina on visuaalisesti näyttävä elokuva. Kuva: Marek Sabogal
Jorma Tommilan käsikirjoitus ratkaisee taidokkaasti elokuvan monet potentiaaliset ongelmat. Niistä keskeisin liittyy dialogiin. Kalevalalaisen runomitan sijaan Kullervon tarinan ihmiset puhuvat luonnollisemmin, mutta eivät kuitenkaan korostuneen nykyaikaisesti.
Niin ikään teksti löytää symboliikan ja realismin välisen tasapainon.
Ilman Elias Salosen ja Eero Ahon intensiivistä näyttelijätyötä Kalevala: Kullervon tarinan kaltainen uhkayritys olisi ollut silkkaa hulluutta. Ahon läsnäolon kyvyssä on aitoa elokuvamagiaa ja Salosen pistävä katse isolla kankaalla on vangitseva.
Esteettisesti liikutaan alueilla, jonne kotimainen elokuva harvoin yltää. Jokisen kamera suorastaan hyväilee jylhiä metsämaisemia ja koskinäkymiä eikä yksikään luontokuva jää postikortiksi tai edes huonosti motivoiduksi. Maisema kuljettaa Kullervon tragediaa ja syventää hänen henkilökuvaansa siinä missä toimintakohtauksetkin.
Vain elokuvan musiikkitausta herättää kysymyksiä.
Valtaisa jousiorkesterin pauhu soi läpi monumentaalimittaisen elokuvan ja lähinnä uuvuttaa katsojan. On kuin Hollywoodin klassisten lännenelokuvien taustamusiikki olisi täysin väärinymmärretty ja tyystin väärään aikaan ja paikkaan siirretty.
Muutamin kohdin melusaaste tekee kaikkensa tuhotakseen Kullervon tarinan tunnelman, mutta lopulta Antti J. Jokisen suurteos päihittää sitä uhkaavat kammottavat jouset.
Kalevala: Kullervon tarina. (Suomi 2026). Ohjaus: Antti J. Jokinen. Käsikirjoitus: Jorma Tommila ja Antti J. Jokinen. Kuvaus: Rauno Ronkainen. Leikkaus: Joona Louhivuori. Musiikki: Lauri Porra. Näyttelijät: Elias Salonen, Eero Aho, Ilkka Koivula, Olli Rahkonen, Janne Hyytiäinen, Krista Kosonen, Johannes Holopainen, Ronja Orasta, Oona Airola.