Sanastosta arvioidaan, että tietämys tekijänoikeuksista on kuitenkin lisääntynyt.
Moni haluaa käyttää esimerkiksi runoa tai suosikkikappaleensa sanoja omaisensa kuolinilmoituksessa. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että julkinen teosten käyttö vaatii usein luvan – riippumatta siitä, käytetäänkö ilmoituksessa kokonaista teosta vai vain lyhyttä osaa siitä.
Tietämys luvan pyytämisen tarpeellisuudesta on todennäköisesti kuitenkin lisääntynyt, arvioi kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston juristi Ville Verronen.
Sanasto myöntää käyttölupia kirjallisuuden tekstien, kuten runojen tai proosan, käyttöön. Järjestöllä on viime vuoden alusta asti ollut sivuillaan myynnissä kuolinilmoitus-lupatuote, jolla voi hakea lupaa kirjallisuuden käyttöön kuolinilmoituksissa, sillä tällaisia kyselyitä on tullut järjestölle jo pitkään.
”Lupia myydään viikoittain, ja kysyntä on ollut tasaista lupatuotteen julkaisusta lähtien”, Verronen sanoo.
Lupa maksaa tällä hetkellä noin 50 euroa – riippumatta siitä, käyttääkö esimerkiksi runosta vain muutamaa lausetta vai koko lupatuotteen maksimimerkkimäärän eli 800 merkin pituista tekstiä.
Teosten tekijänoikeudellinen suoja-aika on Suomessa 70 vuotta tekijän kuolemasta. Elossa olevien taiteilijoiden tekstit ovat aina tekijänoikeudella suojattuja.
Lupa voi unohtua surun keskellä
Laululyriikkatekstien suhteen ainakin suurimmat kuolinilmoituksia julkaisevat mediat todennäköisesti ohjeistavat ihmisiä siitä, että lyriikan käyttöön kuolinilmoituksessa tarvitaan lupa, arvioi Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikku.
”Tällöin jos lupaa ei ole omatoimisesti vielä hakenut, ei voi enää vedota ainakaan tietämättömyyteen”, Muikku jatkaa.
Muikku uskoo, että moni ei vieläkään tule edes ajatelleeksi asiaa.
”Jos ihminen on esimerkiksi suuren surun keskellä, ei hän välttämättä jaksa kauheasti ottaa asioista selvää ja hänellä on ymmärrettävästi lähinnä menehtynyt omainen mielessä.”
Sellaisiakin tapauksia varmasti on, joissa ajatellaan, että ei haluta maksaa penniäkään käytöstä, Muikku arvelee.
”Tai koetaan, että tekstin taloudellinen käyttöarvo on niin pieni, ettei kukaan tule perään, vaikka ei lupaa kysyisikään.”
Muikku muistuttaa, että tekijänoikeuksien kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää, sillä kyse on tekijöiden ja kustantajien omaisuudensuojasta. Minimiteko on luvan pyytäminen, ja Muikku uskoo mahdollisten korvaustenkin olevan aina kohtuullisia.
”Samantyyppinen asetelma voisi olla, että voiko mennä jonkun metsästä hakemaan joulukuusen. Ihminen voi ajatella, että eihän se kauheasti vaikuta, mutta jos tuhat ihmistä hakee kuusen samasta metsästä, silloin sillä onkin jo aikamoinen vaikutus metsänomistajalle.”
Tekstin muuntelukin vaatii luvan
Muikun mukaan laulujen sanoitusten käyttöön tarvitaan lupa aina silloin, kun tekstit ovat tunnistettavissa. Monesti jopa yksi rivi voi olla niin tunnettu, että ei jää epäselväksi, mistä kappaleesta on kysymys.
Muikku muistuttaa, että myös sanoitusten muunteluun tarvitaan aina lupa. Jos alkuperäinen teksti olisi esimerkiksi ”Voi Laura, sua kaipaan”, muotoilu ”Voi Liisa, sua kaipaan” olisi jo tekstin muuttamista ja vaatisi tekijän luvan.
Muikun mielestä luvan pyytäminen on ennen kaikkea periaatekysymys. Sen jälkeen on sanoituksen oikeudenomistajasta kiinni, antaako hän luvan korvauksetta vai haluaako hän käytöstä jonkinlaisen korvauksen.