Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden joukot ryntäävät nyt Pohjois-Eurooppaan harjoittelemaan taistelemista arktisissa olosuhteissa, kertoo Wall Street Journal.
Arktinen alue on geopoliittisesti yhä merkittävämpi. Jään sulaessa avautuu uusia tilaisuuksia resurssien hankintaan ja väyliä meriliikenteelle. Venäjän Pohjoinen laivasto sukellusveneineen ja risteilyohjuksineen sijaitsee Kuolan niemimaalla. Samalla Kiina on yhä kiinnostuneempi alueesta.
Mahdollisessa konfliktissa Venäjän kanssa Suomeen, Norjaan ja Ruotsiin taas virtaisi Nato-joukkoja. Siksi takia alueella taistelemista on harjoiteltava.
Ukrainassa taivas on täynnä drooneja, mutta pohjoisessa akut jäätyvät. Pohjoisen droonit toimivatkin polttoaineella, ja ne on varustettava jäänpoistojärjestelmillä, jotta ne selviävät hyytävistä tuulista. Tämän vuoksi ne ovat myös suurempia kuin etelämpänä käytettävät pienet FPV-droonit.
Myös alukset ja lentokoneet vaativat voiteluaineita ja kylmää kestäviä ulkopintoja. Haasteita aiheuttavat myös revontulet, jotka häiritsevät radiosignaaleja.
Monin tavoin pohjoisessa taistelu onkin alkukantaisempaa.
– Teknologia kehittyy ja opimme kaikki nopeammin, mutta jos haluat pitää kiinni alueesta, jos haluat puolustaa sitä, on nojattava sotilaisiin ja lumipukuihin, Flink tiivistää.
Pohjoisen kovat olosuhteet tulevat monelle eliittisotilaalle yllätyksenä. Kylmässä sotilaat menettävät 3000 kaloria päivässä, vaikka he söisivät täysiä ruoka-annoksia eivätkä osallistuisi raskaisiin harjoituksiin.
– Nykyaikainen sotilas käy kuntosalilla ja tykkää näyttää hoikalta pyykkilautavatsoineen, joten heillä ei ole lainkaan rasvaa lihaksissa, kertoo Ruotsin maavoimien vääpeli Fredrik Flink.
– Kolmen päivän jälkeen he näyttävät todella väsyneiltä. Se on isoin ongelma, joka meillä on.
Vuosikymmeniä sitten eräässä harjoituksessa kersantti Vegard Flom johti tiedustelupartiota Pohjois-Norjassa. Yhtenä iltana hän meni nukkumaan märillä sukilla, ja herättyään huomasi niiden jäätyneen. Flom tuntee paleltuman jäljet edelleen, vuosikymmenten jälkeen. Kesälläkin hänen jalkansa palelevat.
– Pidän itseäni kylmän sään soturina. Vuosien varrella olen oppinut, että pystyn omaksumaan osan, mutta en kaikkea, everstiksi edennyt Flom kertoo.
Matalat lämpötilat vaikuttavat myös ihmisten ajatteluun.
Eräässä harjoituksessa Flink kohtasi sotilaan, joka käveli ympäriinsä ja valitti, että on liian kylmä nuotion sytyttämiseen. Hän oli unohtanut miten käytetään makuupusseja, jotka olivat edelleen hänen rinkassaan.
– Kutsumme sitä kylmyysshokiksi, Flink sanoo.
Naton taistelukyky pohjoisessa riippuisi paljon Norjan kaukopartioryhmistä. Nämä kuuden sotilaan ryhmät liikkuisivat sodassa vihollisen selustassa, syöden itseteurastettua poronlihaa ja kaivaen lumiluolia, joihin mahtuisi jopa moottorikelkka. Hiljattain eräässä harjoituksessa tällaisen ryhmän sotilaat liikkuivat yhteensä 2400 kilometriä ja tarvitsivat huoltoa vain kerran.
Nämä ovat arvokkaita taitoja. Siksi kouluttajat opettavatkin esimerkiksi Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaille, miten teurastaa poroja, syödä raakaa kalaa ja sopeutua sisäisen kellon rikkovaan yöttömään yöhön.
Norjan pohjoisen prikaatin komentajan, prikaatikenraali Terje Bruøygardin mukaan sotilaat tarvitsevat yleensä kuukauden alkushokista toipumiseen ja kylmään tottumiseen. Tärkeää on myös hyväksyä, ettei kylmää vastaan voi taistella.
Kerran merijalkaväen sotilaiden komentaja käski sotilaitaan karaistumaan ja sietämään kylmää. Lopulta tusina sotilasta piti evakuoida takaisin Yhdysvaltoihin heidän saatuaan paleltumia, jotka vaativat sairaalahoitoa.
– Jos karaistut, voit saada toisen tai kolmannen asteen vamman. Voit menettää lihaksia, voit kuolla, Bruøygard päättää.
Poimintoja videosisällöistämme