Sosiaalisella eristäytymisellä näyttää olevan merkittävä vaikutus muistiin, kieleen ja ongelmanratkaisukykyyn.
Vähäiset sosiaaliset kontaktit voivat kiihdyttää ikääntyneiden henkisten toimintojen heikkenemistä silloinkin, kun ihminen ei itse edes koe olevansa yksinäinen.
Yhdysvalloissa tehty 30 000 ihmisen väestötutkimus osoittaa, että sosiaalinen eristäytyminen näyttää vaikuttavan merkittävästi iäkkäiden ihmisten muistiin, kielellisiin toimintoihin ja ongelmanratkaisukykyyn.
Yksinäisyys ja eristäytyminen vaikuttavat kumpikin yleiseen terveyteen, mutta vain eristäytyminen aiheutti johdonmukaisesti kognitiivista heikentymistä. Vaikutus oli tutkijoiden mukaan sama riippumatta siitä, kokiko ihminen itse olevansa yksinäinen vai ei.
Sosiaalinen eristäytyminen rasittaa aivoja
Sosiaalista eristäytymistä mitattiin tutkimuksessa muun muassa tarkastelemalla, kuinka usein tutkimushenkilöt viettivät aikaa muiden ihmisten seurassa ja kuuluivatko he esimerkiksi yhdistyksiin. Yksinäisyyttä mitattiin sen mukaan, kuinka usein osallistujat itse ilmoittivat tuntevansa olonsa yksinäiseksi.
Tulosten perusteella on selvää, että mahdollisimman vähäinen sosiaalinen eristäytyminen näyttää suojaavan aivojen toimintaa kaikissa väestöryhmissä. Myös erot sukupuolten, etnisten ryhmien ja koulutustasojen välillä olivat pienempiä kuin usein oletetaan.
Vaikka sosiaalisen eristäytymisen ja yksinäisyyden mielletään usein liittyvän toisiinsa, niillä näyttää olevan kognitiiviseen toimintakykyyn toisistaan riippumattomia vaikutuksia. Sosiaalinen eristäytyminen aivoille kuormittavaa silloinkin, kun siitä ei itse kokisi kärsivänsä.
“Kognitiivinen toimintakyky ei heikkene vain tunnetasolla koetun yksinäisyyden takia. Jo se, että ihmisen sosiaalinen elämä kapenee ja kontakteja on vähän, näyttää pitkällä aikavälillä rasittavan aivoja”, tutkijat tiivistävät tutkimustiedotteessa.