Oulun yliopiston tutkijat ovat löytäneet taudille altistavia geenejä.
Oulun yliopiston tutkimuksessa havaittiin kaikkiaan 12 keuhkokuumeriskiin vaikuttavaa geenialuetta, joista kahdeksan tunnistettiin nyt ensimmäistä kertaa, yliopisto tiedottaa.
Useat näistä geenialueista liittyvät elimistön tulehdusvasteen säätelyyn, mutta esimerkiksi toistuvia keuhkokuumeita sairastaneiden ja iäkkäiden potilaiden keskuudessa korostui nikotiiniriippuvuuteen vaikuttavien geenien merkitys.
Tutkijat hyödynsivät geenitietoa myös syy-yhteyksien arvioinnissa: nyt saadut tulokset antavat näyttöä siitä, että tupakointi ja lihavuus voivat lisätä keuhkokuumeen riskiä syy-seuraussuhteen kautta.
Tutkimus toteutettiin analysoimalla yli 600 000 henkilön geeni- ja terveystietoa Suomesta ja Virosta.
– Tutkimuksen vahvuus on laaja ja luotettava aineisto, joka yhdistää geneettisen tiedon ja pitkän aikavälin terveystiedot kahdesta maasta. Tämä myös mahdollisti keuhkokuumeen geneettisten riskitekijöiden tarkastelun eri ikä- ja potilasryhmissä, kertoo tutkimuksen pääanalyytikkona toiminut väitöskirjatutkija Anni Heikkilä tiedotteessa.
Keuhkokuume on merkittävä kuolleisuutta aiheuttava infektiotauti. Suomessa siihen sairastuu vuosittain noin 50 000 henkilöä, joista noin puolet tarvitsee sairaalahoitoa. Taudin voivat aiheuttaa bakteerit, virukset tai harvemmin sienet, ja sen vaikeusaste vaihtelee lievästä vakavaan riippuen sekä potilaasta että taudinaiheuttajasta.
Keuhkokuumeen sairastavuus on selvästi keskimääräistä korkeampi tietyissä väestöryhmissä. Suurimmassa riskissä ovat iäkkäät henkilöt, kroonisia sydän- ja hengityssairauksia sairastavat, immuunipuutteiset sekä runsaasti alkoholia käyttävät ja tupakoivat.
Lisäksi sosioekonomiset tekijät ja tietyt pitkäaikaissairaudet lisäävät sairastumisriskiä, minkä vuoksi ehkäisy ja varhainen hoito ovat erityisen tärkeitä näissä ryhmissä.
– Erityisesti nikotiiniriippuvuuden geenien yhteys varttuneen väestön keuhkokuumeriskiin on kansanterveydellisesti merkittävä havainto. Tulevaisuudessa tutkimuksemme tuloksia voidaan hyödyntää hoitomenetelmien kehittämisessä ja sairastumisen ennaltaehkäisyssä, kertoo Oulun yliopiston professori, infektiolääkäri Timo Hautala.