Kaari Utrio kulkee tottuneesti Jyrkkälammen rantaan vievää polkua alaspäin. Vuonna 1976 Helsingistä Somerniemelle muuttanut kirjailija on mielimaisemassaan.

– Olen lenkkeillyt tätä samaa reittiä kohta 50 vuotta. Lasten ollessa pieniä kävimme Jyrkkälammessa uimassa. Rakastan tätä metsäistä maisemaa ja karua, kirkasvetistä lampea, Utrio sanoo.

Kuljemme jyrkkää rinnettä alaspäin, kun yhtä äkkiä letkankärjessä kulkeva Utrio pysähtyy.

– Kuunnelkaa tätä hiljaisuutta. Vaikka maantie kulkee ihan vierestä, täällä on hiirenhiljaista, sillä rinteet eristävät liikenteen äänet. Esimerkiksi saksalaiset vieraani ovat tästä haltioissaan.

Utrio on juuri kuullut uutisen Jyrkkälammen ei-toivotusta vieraasta kiehkuravesirutosta. Painotalo Amanitan kahvipöydässä on kasvista etsitty kaikki mahdollinen tieto.

– Tuo on järkyttävä uutinen, mitä ei haluaisi millään uskoa todeksi. Olisin ajatellut, että Jyrkkälammi on viimeinen paikka, johon tuollainen uhkaava vieraslaji pesiytyy. Lampi on niin syvällä jyrkkien rinteiden ympäröimänä, että se on melkein ihmisen ulottumattomissa, Utrio huomauttaa.

Korkeuserot pitävät huolen siitä, että luonnon muovaamassa uimapaikassa ei ole ruuhkaa. Takavuosina lammen rannassa näkyi joskus telttailijoita, mutta nyt aika on rauhoittunut.

Taina Timperin isä Jorma Lemberg jakaa Utrion ajatukset. Lemberg on ollut ikänsä vesistöjen kanssa tekemisissä ja kuuluu täälläkin hetkellä Lounais-Suomen kalatalousalueen hallitukseen.

– Kiehkuravesirutto vetää väkisin vakavaksi. Jyrkkälampeen ei tule mistään vettä, joten kasvi on tullut jonkin eläimen matkassa.

Lemberg katselee lammesta nostettua vesiruttokasaa:

– Mitä Jyrkkälammelle nyt tapahtuu ja miten käy alueen muiden järvien ja lampien? Ei tätä olisi voinut kuvitella, Lemberg pudistelee päätään.

Jyrkkälampi saa kirkkaan vetensä pohjan läheistä.

– Laskimme kerran jäiden aikaan, että lammessa olisi 32 lähdettä. Jää muodosti lähteiden ympärille upean väreilevän kuvion, Utrio kertoo.

Kaari Utrio katselee puunrunkoja, jotka ovat saaneet ajan saatossa kaatua Jyrkkälampeen. Vaikka luonto ympärillä on koskematon, ollaan nyt ihmisten tekojen äärellä.

– Kiehkuravesirutto opettaa meitä, että myös luonto voi särkyä, hän sanoo.