”Osta nyt, tai osta myöhemmin ja maksa paljon enemmän!”

Yleensä tämä on kaupan alan myyntipuhetta, mutta tällä hetkellä tuo parsi tuntuu pitävän valitettavan hyvin paikkansa.

Tekniikka on kallistunut tuntuvasti kuukausien ajan, ja suunta näyttää yhä vain jyrkemmin ylöspäin. Eikä kyse ole enää muutamista prosenteista, vaan ainakin kymmenistä prosenteista ja ilmeisen lyhyellä aikavälillä.

On itse asiassa mahdollista, että tiedossa olisi vuosikymmenen alun komponenttipulan veroinen pattitilanne, joka kestää hyvässä lykyssä kuukausia tai vuoden, ikävimmillään jopa vuosikausia.

Pessimistisimmät analyytikot ovat puhuneet jopa ”tekniikan jääkaudesta”.

Moinen kuulostaa kovin dramaattiselta ja huomiohakuiselta, mutta asiaa ei voi enää kuitata vain pelkällä olankohauksella tai tyystin perusteettomana pelotteluna.

Syyttävä sormi osoittaa datakeskuksien ja liki poskettomiin mittasuhteisiin paisuneen tekoälybuumin suuntaan.

Tekoälykiihdytettyjä palvelinkeskuksia rakennetaan nimittäin koko ajan lisää, ja niiden sisuksiin tarvitaan tietysti miltei loputtomasti muistipiirejä.

Vaikka osa datakeskuksista jää jo rakentamatta – tai niiden käyttöönottoa on lykätty esimerkiksi kantaverkon rajoituksien tai vesipulan vuoksi – niitä nousee silti pystyyn kuin sieniä sateella. Siksi alan suurimmat pilvipalveluyritykset hamstraavat muistia valmistavilta yhtiöiltä tuotantoa kaksin käsin ja mahdollisimman pitkälle ennakkoon.

Arviolta vain noin kolmannes alan jättien tuotannosta – eli Micronin, Samsungin ja SK Hynixin valmistamista piireistä – päätyy datakeskuksien ulkopuolelle, jolloin tietysti muukin kysyntä kasvaa ja hinnat nousevat.

Käytännön esimerkki: viime vuoden alkupuolella 32 gigatavua tavallista ddr5-tyyppistä muistia maksoi kenties noin satasen verran, nyt se huitelee ”halvimmillaan” jossakin 400 euron tietämillä. Samasta syystä jopa ikivanhalle ddr3-muistille on viime aikoina syntynyt kysyntää, mikä sekin lienee eräänlainen hiljainen varoitusmerkki.

Varsinainen ongelma muodostuu kuitenkin siitä, että muistipiirien hinnat vaikuttavat lopulta lähes kaikkeen tekniikkaan, eli eivät siis pelkästään pc-markkinoiden uusimpiin muistikampoihin tai vaikkapa ssd-massamuisteihin.

Muistia kun on tavalla tai toisella mm. kannettavissa tietokoneissa, pelikonsoleissa, taulutietokoneissa, näytönohjaimissa, puhelimissa, älytelevisioissa, mediatoistimissa… Siis ihan kaikkialla, eikä vain tietotekniikassa ja viihde-elektroniikassa.

Ilmiöllä on lisäksi heijastusvaikutuksia toisaalle.

Esimerkiksi kuparin ja tinan kasvaneen kysynnän vuoksi hintojen nousupaineita on ainakin virtalähteissä, jäähdytyselementeissä, piirilevyissä sekä monissa yksittäisissä elektroniikkakomponenteissa.

Näin siksi, että lukuisat pc- ja laitevalmistajat ovat ilmeisesti alkaneet ostamaan kaikkea mahdollista raaka-ainetta ja osaa ikään kuin jemmaan, mikä tietenkin vain kärjistää koko tilannetta entisestään.

Tällainen epäterve markkinatilanne vaikuttaa siis lopulta lähes kaikkiin teknisiin laitteisiin joko suoraan ja välittömästi tai viimeistään viiveellä. Kyse ei ole vain nousevista hinnoista, vaan myös tuotannon sopeuttamisesta vallitseviin olosuhteisiin, minkä seurauksena julkaisuja saatetaan lykätä tai perua kokonaan, mikä sekin hämmentää soppaa.

Lisäksi usein tällaisena ”pula-aikana” valmistajat turvautuvat julkaisemaan vanhaa tekniikkaa uusissa kuorissa ja vastaavasti ajavat alas käynnissä olevaa tuotantoaan. Tästäkin on merkkejä.

Summa summarum: kaikesta uhkaa tulla kalliimpaa ja jopa riistohinnat ovat mahdollisia.

Pahimmillaan seuraukset olisivat joka tapauksessa ikäviä.

Pienet ja keskisuuret alan yritykset kärsivät todennäköisesti erityisen paljon, yleinen epävarmuus lisääntyy, kehitys pysähtyy tai ainakin hidastuu, ja tekniikkaa ostava yleisö päätyy lykkäämään hankintojaan. Lopputuloksena talous sakkaa, minkä pieni ihminen tuntee sitten nopeasti nahoissaan.

Itseään ruokkiva negatiivinen kierre olisi siis valmis.

Kävi miten kävi, tilanne ei välttämättä kohene, ennen kuin muistipiirien tuotantoa saadaan roimasti kasvatettua ja/tai datakeskuksien rakentaminen hidastuu merkittävästi.

Ensimmäinen ei tapahdu hetkessä – eikä välttämättä edes vuoden tai kahden aikajänteellä – toinen kehityskulku riippuu puolestaan mahdollisen tekoälykuplan puhkeamisesta. Mitään isoa poksahdusta ei todellakaan kannata tässä vaiheessa toivoa erikseen, sillä sen seuraukset voivat olla mahdollista ”tekniikan jääkauttakin” karummat.

Nyt saattaa siis ihan oikeasti olla niitä viimeisiä hetkiä hankkia uutta tekniikkaa edes jotenkin siedettävillä hinnoilla.

Mutta toivotaan nyt, että tämä kaikki olisi lopulta vain kauppiaiden myyntipuhetta. Siitä kun olisi kaikille vähemmän haittaa.

Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet

Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!