Hämeenlinnan pääkirjaston Galleriaan avautui 20. tammikuuta Anu Hätisen valokuvanäyttely Pienten polkuja, joka kuvaa Hirsimäen päiväkodin Metsänhaltiat -ryhmän arkea.
– Vuosia sitten työterveyslääkärinä tutustuin työni kautta metsäesikoulutoimintaan ja siitä lähtien toiveenani on ollut, että joskus pääsisin valokuvaamaan metsäeskarilaisia, erityisesti luonnossa, vuodesta 2011 valokuvausta harrastanut hämeenlinnalainen kertoo.
Toive toteutui, kun Hätinen sattui sisarensa Minna Haukan kanssa Alajärven rannalle yhtä aikaa Hirsimäen päiväkodin metsäeskareiden kanssa. Ryhmää vetivät varhaiskasvatusopettaja Susanna Purhonen ja lastenhoitaja Hanna Inkanen.
– Rupattelin Susannan kanssa ja kerroin kuvaustoiveestani. Susanna innostui asiasta saman tien. Jo kahden viikon päästä meillä oli kuvausluvat ja käynnistelimme kuvauksia, Hätinen kiittelee.
Minna Haukka toimii kuvataiteilijana Lontoossa.
– Näky lapsista onkimassa rannalla oli jotain taivaallista. Lontoossa toisen lapseni päiväkodissa lapset eivät olleet ollenkaan ulkona. Lontoon näkökulmasta metsäeskari on jotain käsittämätöntä.
Metsäeskarissa esiopetus tapahtuu lähes kokonaan luonnossa. Hätinen ikuisti kuviinsa aitoja tilanteita ja tunnelmia. Projekti alkoi lokakuussa 2024.
– Susanna ja Hanna ilmoittivat päivät ja minä hyppäsin kameroitten kanssa matkaan. Kuvasin juurakossa, kivikossa ja lumisateessa. Jokainen kuvauskerta oli ikimuistoinen elämys.
Hanna Inkasen (vas.), Susanna Purhosen, Mari Parikka-Nihtin ja Anu Hätisen taustalla on kuvaesitys, joka kestää 15 minuuttia ja sisältää 175 valokuvaa. Riku Hasari
Kuvauskertoja oli yhteensä 19. Viimeisimmät kuvat ovat toukokuulta 2025.
– Meidän toimintamme jatkui täysin normaalisti. Me Hannan kanssa näimme tämän mahdollisuutena. Uskoimme, että tämä tuo jotain sekä lapsille, vanhemmille että meille, Purhonen sanoo.
Näyttelyssä on esillä valokuvavedoksia, 175:n valokuvan kuvaesitys sekä lasten tekemiä töitä. QR-koodin takaa löytyy myös eskarilaisten selityksiä kuviin liittyen.
Näyttelyn valokuviin liittyy myös lasten lyhyitä kuvailuja, jotka löytyvät QR-koodin takaa. Riku Hasari
– Kuvista välittyvät lasten ilmeet ja eleet, joita ei välttämättä itse tilanteessa huomaa. Jälkikäteen, kun katselemme kuvia, tulee mieleen, että tämä on parasta varhaiskasvatusta, mitä voimme lapsille tarjota. Toivomme, että tämä näyttely tuo metsäpedagogiikalle ansaittua hypetystä, Purhonen jatkaa.
Inkanen komppaa.
– Oli mahtava vuosi, kun Anu oli mukanamme. Vaikka kamera viuhui taustalla, ei sitä huomannut, ja lapset toimivat luontevasti.
Pienten polkuja -näyttelyssä on esillä myös lasten tekemiä teoksia. Riku Hasari
Näyttely oli esillä Hirsimäen päiväkodissa jo kesäkuussa. Kirjastossa on esillä myös avajaisten vieraskirja kommentteineen.
– Avajaiset olivat talon yhteinen juhla ja kuvista tykättiin, Purhonen kertoo.
Valokuvavedoksiin liittyvät tekstit on laatinut varhaiskasvatuksen opettaja, nykyisin Suomen Ladulla työskentelevä Mari Parikka-Nihti, joka oli perustamassa Suomen ensimmäistä metsäeskariryhmää Hämeenlinnaan, Hirsimäen päiväkotiin 2005.
– Toiminta lähti päiväkodin johtajan Meritta Krankkalan näkemyksestä, mitä haluamme lapsille tarjota. Yksi iso arvo oli luonto. Muut olivat leikki, luovuus, liikunta. Ne olivat painopisteet, ja ovat edelleen.
Lasten teoksissa luonnosta löytynyttä materiaalia on käytetty kekseliäästi. Riku Hasari
Mallia haettiin Pirkkalasta, jossa päiväkodilla oli käytössään oma laavu.
– Alkuun toiminnassa painottui ympäristökasvatus esiopetussuunnitelman ohella. Nyt totta kai varhaiskasvatuksen ja ulkona oppimisen pedagogiikka sekä tutkimus aiheen tiimoilta ovat kehittyneet. Tiedämme esimerkiksi koko ajan enemmän, mikä merkitys luonnolla on ihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja oppimiseen.
Alkuvuosina Hirsimäen metsäryhmä oli ainoa laatuaan. Sen jälkeen toiminta lähti lentoon sekä Hämeenlinnassa että muualla.
Näyttely tekee näkyväksi sen, mitä luonnossa toimiminen lapsille antaa.
– Myös pedagogiikka tulee näkyväksi. Onhan tämä leikkiympäristönä valtavan rauhoittava, sosiaalisesti vuorovaikutusta rakentava ympäristö, jossa lapsi pääsee käyttämään luovuuttaan. Mielestäni kaikkein tärkeintä on minäpystyvyyden ja itseluottamuksen saavuttaminen. Niiden kauttahan saamme kaikki oppimisen edellytykset, Parikka-Nihti pohtii.
Luonnossa liikkuminen vaatii riskien ennakoimista. Näin suuremmilta haavereilta vältytään.
– Lapset ovat myös terveempiä ja henkilökunta voi paremmin, Inkanen muistuttaa.
– Parasta on yhteisöllisyys ja mahdollisuus pysähtyä jonkin äärelle. Myös ryhmätyötaidot kehittyvät, Purhonen sanoo.
Anu Hätinen pohtii, että olisi hienoa saada valokuvanäyttely esille myös muualle Suomeen. Riku Hasari
Hätinen pohtii näyttelyn viemistä muualle Suomeen, mahdollisesti myös ulkomaille.
– Parasta tässä ovat luonnon ja liikunnan terveysvaikutukset. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi pääsisi käymään metsäeskarin.
Pienten polkuja -valokuvanäyttely on esillä Hämeenlinnan pääkirjaston Galleriassa (Lukiokatu 2) 15.2. asti.