Tutkija-kirjailija Elina Kahlan sujuva esikoisromaani värittää synkin värein onnettoman tiedemiehen elämäntarinan Stalinin Neuvostoliitossa.
Elina Kahla: Gulagin viisas. Into 2025. 295 s.
Elina Kahla (s. 1960) on pitkän linjan Venäjän kulttuurin tutkija, joka on työskennellyt vuosia Moskovassa ja Pietarissa. Hän on myös tuottelias kirjailija ja suomentaja. Kahlalta on aiemmin ilmestynyt muun muassa tietoteokset Tuli ja valo: kertomuksia pyhistä naisista (2010) sekä Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari (2020).
Kahla sai innoituksen hiljattain ilmestyneeseen esikoisromaaniinsa Gulagin viisas käydessään Pietarissa Levassovan joukkohaudalla. Tutkija huomasi haudalla valokuvan, jossa olivat tiedemies Pavel Florenskin (1882–1937) kasvot.
55-vuotiaaksi elänyt Florenski oli todellinen monilahjakkuus, kuin oman aikansa Aristoteles tai Leonardo da Vinci. Hän oli teologi, filosofi, matemaatikko, sähköinsinööri ja keksijä. Florenski suhtautui tutkimuskohteisiinsa ennakkoluulottomalla avoimuudella, kuin valantehnyt totuuden etsijä.
Florenskin monipuoliset kyvyt huomattiin, ja hän sai ruveta suunnittelemaan massiivisia sähköprojekteja Stalinin Neuvostoliitossa. Niiden ohella mies näki aitiopaikalta sen kurjistumisen, johon Venäjän kansa vajosi bolsevikkien hirmuhallinnon vuoksi. Huonosti kävi Florenskillekin. ”Gulagin Leonardoksi” nimetty tiedemies tuomittiin valtiovastaisuudesta pakkotyöhön ja vankilaan.
Gulagin viisaan loppupuolella on runsaasti kirjeitä, joita Florenski lähetti perheelleen vankivuosinaan 1934–1937, juuri ennen kuolemaansa. Oman henkisen perinnön pohdiskelu on kirjeissä varsin alavireistä ja ajoittain jopa epätoivoista. Florenski tuntuu käsittävän, ettei hän taida selviytyä enää hengissä vapaalle jalalle. Tällaisiin tunnelmiin päättyy kirjeenvaihto ja hetken kuluttua koko romaani.
Kahlan romaanissa on mukana ensi käden lähteitä fiktiivisen kerronnan höysteinä. Romaanin alussa Florenski on minäkertoja, joka purkaa vuolaasti tuntojaan lapsuudesta alkaen. Tämän jälkeen hän siirtyy kolmannen persoonan toimijaksi.
Teoksen alusta lähtien filosofia ja tiede kulkevat kertojan mukana, kuin käsi kädessä. Fiktiivinen Florenski huomaa varhaisten lapsuudenkokemusten merkityksen oman aikuisuutensa kannalta:
”Joskus pohdin, että jospa opiskelijani vain tietäisivät, millaisista järjelle vieraista lapsuuden intuitioista heidän opettajiensa teoriat kumpuavat, niin he tajuaisivat niiden lapsekkaan nerouden.”
Romaanin kieli on värikylläistä ja tenhoavaa. Kertoja viljelee runsaasti rikastuttavia lauseita aatehistoriaan, filosofiaan, teologiaan ja muihin tieteenaloihin. Toisaalta Kahlan teksti on välillä hieman sekavaa moninaisen rönsyilyn vuoksi.
Florenskin omat tekstit, joihin Kahlan romaani pitkälti perustuu, pysyivät Neuvostoliitossa pitkään kiellettyinä. Nyky-Venäjällä tilanne on ilmeisesti muuttunut suopeammaksi.