Tänne tulevat eronneet, karanneet tai muuten pöljät.
Niin Jani Modig muistaa vastuuopettajan sanoneen, ja muut ympärillä purskahtavat lausahduksen kuullessaan remakkaan nauruun.
Modig on entinen ”lumo” eli Muonion eräopasopiskelija. Hän on saapunut vanhaan opinahjoonsa juhlistamaan eräopaskoulutuksen 30-vuotista taivalta ja istuu kurssitovereidensa kanssa koulun aulassa muistelemassa menneitä. Heidän opinnoistaan on vierähtänyt jo 20 vuotta, mutta nauru raikaa ja juttua piisaa – aivan kuin ennenkin.
– Ei uskoisi, joku kommentoi ajankulua.
Jani Modig jäi eräopasvuoden jälkeen pohjoiseen asumaan. Hän asuu Ylläsjärvellä ja työskentelee yrittäjänä Kittilässä.
Kuva: Liisa Kuittinen
Modig oli 30-vuotias, kun hän aloitti eräopaskoulun. Hän muutti Muonioon ”kaukaa Espoosta” ja jäi sille tielle.
– Jostakin se on ihmisen lähdettävä, nykyään Ylläsjärvellä asuva Modig lohkaisee.
Hänelle eräopasvuosi merkitsi uutta elämänsuuntaa.
– Kun elämä potkii tarpeeksi päähän, sitä tajuaa lopulta tehdä muutoksen.
Tästä on kyse
30 vuotta lumokoulutusta
Muoniossa alettiin kouluttaa luontomatkailuoppaita vuonna 1995.
Nykyään oppaat suorittavat luontoalan ammattitutkinnon, ja koulutuksesta valmistutaan erä- ja luonto-oppaaksi.
Koulutuksen järjestää ammattiopisto Lappia, ja se kestää vuoden.
Koulutuksen aloittaa vuosittain noin 20 opiskelijaa.
Hyvä ryhmähenki ja samanhenkiset ihmiset.
Nämä kaksi asiaa nousevat esiin, kun entiset lumot kokoontuvat yhteen ja muistelevat eräopaskouluaikojaan. Monille vuosi Muoniossa on ollut käänteentekevä, ja he muistelevat sitä kaipauksella.
– Minulle siitä alkoi muutos parempaan, omannäköisempään elämään, kuvailee rovaniemeläinen Henna Joona.
Hän aloitti eräopaskoulun vuonna 2017. Hän oli silloin 33-vuotias.
Rovaniemeläinen Henna Joona löysi eräopaskoulusta samanhenkisiä ihmisiä. ”Meillä oli tosi hyvä porukka, jossa sai päästää itsensä valloilleen.”
Kuva: Liisa Kuittinen
– Meillä oli tosi hyvä porukka, jossa sai vapaasti olla oma itsensä. Sitä kautta löysin sen, mikä on itsessä hyvää ja mitä haluan elämältä, Joona sanoo.
Erä- ja luonto-oppaan koulutus on ammattitutkinto, ja tutkinnon suorittajat ovat usein jo työelämässä. He ovat monenikäisiä ja edustavat useita eri ammattiryhmiä.
– Yhdistävä tekijä on yhteinen kiinnostuksen kohde, luonto, määrittelee vuoden 2005 lumo Henna Länsipää.
Entisten lumojen mielestä on rikkaus, että opiskelutoverit ovat eri-ikäisiä. Opiskelijoiden ikähaitari liikkuu 18:sta yli 50:een.
– Minä olin kurssini vanhin nainen, mutten koskaan kokenut olevani vanha, Ulriikka Nuorala kertoo.
Tämän vuoden eräopasopiskelijat Laura Suomalainen (toinen vas.) ja Sofia Ahvenainen (kolmas vas.) valmistivat lumojen 30-vuotisjuhlaan mokkapaloja marttojen reseptillä. Opiskelutoverit Jaakko Haltia, Noora Nuotio ja Jooseppi Myllyneva seurasivat vieressä. Uusilla lumoilla oli kaksi viikkoa koulua takana. ”Ryhmähenki on hyvä. Meitä on tiivis, pieni porukka”, he kertoivat.
Kuva: Liisa Kuittinen
Ensimmäinen eräopaskurssi käynnistyi Muoniossa syksyllä 1995. Idea lähti paikallisesta matkailuyrityksestä, Harrinivasta.
– Siellä oli tarvetta luontoa tunteville ja eri välinein luonnossa turvallisesti liikkuville oppaille, kertoo ammattiopisto Lappian entinen rehtori ja kouluttaja Veli-Pekka Kurki.
– Perustimme työryhmän suunnittelemaan koulutusta.
Koulutuksen alkaessa eräopas ei vielä ollut virallinen ammattitutkinto, ja opintolinjan nimeä mietittiin pitkään. Lopulta päädyttiin luontomatkailuoppaan nimeen. Se lyheni käytössä lumoksi – lempinimeksi, joka on Muoniossa yhä käytössä, vaikka tutkintonimike on sittemmin muuttunut.
– Koulutus on kehittynyt ja uudistunut kaiken aikaa, Kurki sanoo.
– Olemme ottaneet aina yhden askeleen taaksepäin ja kaksi eteenpäin.
Priitta Pöyhtäri-Trøen tuli lumojen vastuukouluttajaksi vuonna 2013. Jo sitä ennen hän oli toiminut eräopaskursseilla opettajana.
– Koulutuksen alkaessa olin yrittäjänä Äkäskerolla. Aluksi tulin tekemään koiratarhaviikkoa, hän kertoo.
Eräopaskouluttaja Priitta Pöyhtäri-Trøen juonsi 30-vuotisjuhlaa. Pöyhtäri-Trøen uskoo eräopaskoulutuksen tuovan Muonioon elinvoimaa
Kuva: Liisa Kuittinen
Pöyhtäri-Trøen uskoo, että eräopaskoulu tuo alueelle elinvoimaa. Sitä kautta saadaan uusia asukkaita, työntekijöitä ja yrittäjiä. Vaikka monille eräopasopiskelijoille vuosi Muoniossa merkitsee välivuotta, aina joku jää paikkakunnalle.
– Me koulutamme eräoppaita Lapin matkailuun, hän painottaa.
Pöyhtäri-Trøenin mukaan Muonion erä- ja luonto-opaskoulutuksella on Muoniossa vahva paikallinen hyväksyntä.
– Muoniolaiset pitävät lumoja ominaan. Tämä on koko Muonion juttu.
”Lumokoulu yhdistää tänne jääviä”
Liisa Kuittinen
Sanni Lampinen on asunut Muoniossa kahdeksan vuotta ja kotiutunut paikkakunnalle hyvin. Muoniolaiseksi hän ei kuitenkaan vielä itseään koe. ”Muoniolaiset ovat muoniolaisia. Olen junantuoma. Pärjään kuitenkin muoniolaisten kanssa hyvin”, hän sanoo.
Kuva: Liisa Kuittinen
Sanni Lampisen toi Muonioon uteliaisuus.
Vuonna 2015 Päijät-Hämeestä lähtöisin oleva Lampinen asui Australiassa. Hän oli kouluttautunut fysioterapeutiksi ja mietti, mitä muuta voisi vielä tehdä.
– Tykkäsin jo silloin viedä kavereita luontokohteisiin, hän kertoo.
Lampinen kiinnostui Muonion eräopaskoulusta ja päätti hakea sinne. Ovet eivät auenneet ensi yrityksellä, mutta Lampinen muutti Muonioon. Vuosi oli 2017.
– Työskentelin kaksi talvea koiravaljakko-oppaana ja hain kouluun uudelleen.
Vuonna 2019 Lampinen pääsi sisään eräopaskouluun. Hän oli 29-vuotias.
– Olin odottanut hirveästi, että pääsisin syventämään luontotietämystä ja tapaamaan muita opiskelijoita, hän kertoo.
– Vuosi oli hyvin opettavainen. Sain esimerkiksi talviretkeilyyn varmuutta ja ymmärrystä siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Opin myös kartanlukutaitoa.
Lampinen on jäänyt Muonioon. Hän työskentelee fysioterapeuttina ja oppaana.
– Minulla on oma toiminimi, ja Discover Lapland ostaa minulta opastuksia. Vedän 5–8 pitkää vaellusta vuodessa.
Lampinen tietää, että monille eräopasvuosi merkitsee välivuotta ja hengähdystaukoa työelämästä. Kunnan puolesta hän toivoisi, että nykyistä useammilla olisi kiinnostusta jäädä Muonioon.
– Toisaalta lumokoulu yhdistää niitä, ketkä tänne jäävät. Olemme kiinnostuneita samanlaisista asioista.