Fiktiivisten hahmojen irtisanoutuminen ruoan tehotuotannosta on herättänyt kiivaan keskustelun. Kuvitusten muuttaminen on poikkeuksellista, ja se kertoo Tatun ja Patun merkityksestä lastenkirjallisuudessa, kirjoittaa kirjallisuustoimittaja Miia Gustafsson.
Avaa kuvien katselu
Tatu ja Patu -kirjat ovat kuuluneet lasten suosikkeihin jo parikymmentä vuotta. Kuva: Mikko Koski / Yle
Miia Gustafssonkirjallisuustoimittaja
4.12.2024 15:38•Päivitetty 4.12.2024 15:59
Tatu ja Patu -kirjailijoiden ilmoitus poistaa vanhoista kirjoistaan viittaukset lihaan ja maitotuotantoon osui sopivasti yhteen viime viikkoina velloneen leikkeleraivon kanssa. Ruoka herättää tunteita – lastenkirjoissakin.
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Facebook-ilmoitus asiasta on kerännyt enimmäkseen tykkäyksiä, mutta uutisoinnin yhteydessä mielipiteet ovat jakautuneet. Eilen tiistaina julkaistu Yle Uutisten juttu herätti vilkasta keskustelua, kommentteja kertyi 250 puolesta ja vastaan.
Hienoa, että lastenkirjailijoiden eettiset valinnat kiinnostavat.
Se kertoo myös siitä, että Tatu ja Patu -kirjoilla on melkoinen asema suomalaisessa lastenkirjallisuudessa.
Tatu ja Patu -kirjoja on julkaistu 21, ja niitä on myyty kaikkiaan 2 miljoonaa kappaletta. Vauvamaisen näköiset veljekset ovat näin ollen monelle tuttuja – jopa ulkomailla, sillä käännösoikeuksia on myyty 31.
Lisäksi kirjailijapariskunta on voittanut palkintoja, muun muassa Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2007.
Nämä luvut selittävät, miksi Tatu ja Patu -kirjoja on mahdollista uudistaa. Outolan veljekset ovat seikkailleet jo yli 20 vuoden ajan – kirjoilla alkaa olla klassikon asema.
Avaa kuvien katselu
Tatu ja Patu -kirjat ovat menestyneet myös maailmalla. Kuva: Miki Wallenius / Yle
Kustantamot eivät varmasti suostu painamaan ihan mitä tahansa lastenkirjaa uusiksi. Otavan lastenkirjallisuuden myyntitykeille tällainen menettely suodaan. Melkein kaikkia Tatu ja Patu -kirjoja on saatavilla – se kielii siitä, että myös vanhempia kirjoja ostetaan yhä.
Uudistettuja painoksia on vielä turha yrittää etsiä pukinkonttiin. Sami Toivonen, joka vastaa enimmäkseen kuvitustyöstä, uudistaa kuvituksia muiden kirjatöiden ohella. Eli prosessi tulee viemään vuosia.
Kustantamosta kerrotaan, ettei ”vanhentuneita” painoksia heitetä menemään, vaan ne myydään normaaliin tapaan, ilman oranssia hintalappua. Vasta sitten otetaan painoksia uusilla kuvituksilla.
Kirjoja kannattaa päivittää, kun se on kannattavaa.
Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat aina tuoneet kirjoissaan ilmi arvojaan, joten tällainen ratkaisu on loogista jatkumoa.
Mikä konteksti?
Tatu ja Patu -kirjat on suunnattu hyvin pienille lapsille. He vasta muodostavat käsitystään maailmasta. Ei siis ole ihan sama mutustavatko Outolan veljekset lihaa vai papuja.
Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei teoksia saisi muuttaa, koska se koetaan historian vääristelyksi.
Lastenkirjallisuuden kohdalla päivittäminen on kuitenkin paikallaan, sillä lapset eivät osaa asettaa kirjaa kontekstiin tai historialliseen perspektiiviin.
Lastenkirjojen kuvituksen muuttaminen on poikkeuksellista. Tekstejä ja ennen kaikkea suomennoksia sen sijaan uudistetaan usein. Esimerkiksi lähes kaikki Astrid Lindgrenin teokset on suomennettu uudelleen.
Joskus myös tuoreiden kirjojen tekstejä päivitetään. Etenkin nuorten kieli muuttuu niin nopeasti, että jotkut sanonnat ovat hyvin nopeasti ”so last season.” Otavalta kerrotaan, että esimerkiksi kirjailija Aleksi Delikouras halusi päivittää Nörtti-kirjasarjaansa, kun siitä tehtiin uusi koottu painos.
Monissa vanhoissa saduissa ja lastenkirjoissa maailmakuva voi vaikuttaa vieraalta nykylapsen silmin. Lastenkirjainstituutin tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen neuvoo, ettei vanhempien kannata tuputtaa pelkästään klassikkoja omasta lapsuudestaan, vaikka ne kuinka ihania ovatkin. Hän kehottaa lukemaan kotimaista uutta lastenkirjallisuutta, joka on laadukasta ja kiinni tässä ajassa.