Pelkkä supikoiran läsnäolo voi saada vesilintuemon luopumaan pesinnästä. Vieraspetoja on jopa enemmän kuin kotoperäisiä petoja.
Helsingin yliopiston tutkimuksen videomateriaali osoittaa, kuinka pahaa jälkeä supikoirat tekevät vesilintujen pesille. Video: Helsingin yliopisto, Kosteikkoekologian ryhmä / Ville Välimäki / Yle
- Supikoira on suuri uhka vesilintujen pesinnälle, vahvistaa Helsingin yliopiston uusi tutkimus. Peto syö munia ja poikasia, ja jo sen läsnäolo voi estää pesinnän.
- Supikoirien tehokas poistaminen auttaa vesilintukantoja. Esimerkiksi Hollolan Kutajärvellä tehostettu pyynti on vahvistanut niitä.
- Supikoira leviää pitkiä matkoja, joten sen torjunta vaatii jatkuvaa ja sitoutunutta metsästystä.
Supikoiran ja villiminkin vaikutuksesta vesilintujen pesintään on saatu uutta tietoa. Helsingin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin lintujen keinopesien ja riistakameroiden avulla, kuinka paljon haitalliset vieraspedot rosvoavat pesiä.
Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että esimerkiksi supikoira haittaa runsaasti vesilintujen pesintöjä. Selkein haitta on, että supikoira syö lintujen munia ja poikasia.
Avaa kuvien katselu
Supikoira on haitallinen vieraslaji. Kuva: Helsingin yliopisto / Kosteikkoekologian ryhmä
Vesilintujen lisäksi vaaravyöhykkeessä ovat muutkin maassa pesivät linnut. Vesilintujen haavoittuvuutta lisää se, että supikoira viihtyy vesistöjen lähellä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Kim Jaatisen tutkimus haahkoista osoittaa, että pelkkä pedon läsnäolo voi riittää pesinnän epäonnistumiseen.
– Emot voivat päättää olla pesimättä tai ne voivat hylätä aloitetun pesinnän, koska kokevat sen liian vaaralliseksi, sanoo yliopistonlehtori Sari Holopainen Helsingin yliopistosta.
Supikoira on keskikokoisista nisäkäspedoista yleisin maassamme. Eläinten määrän vähentäminen lisää nopeastikin vesilintujen määriä. Video: Helsingin yliopisto, Kosteikkoekologian ryhmäMitä vähemmän supikoiria, sitä enemmän lintuja
Vastaavasti supikoirien tehokas poistaminen lisää onnistuneita pesintöjä. Esimerkiksi Hollolan Kutajärvellä tehostettu vieraspetopyynti on vahvistanut vesilintukantoja.
Kutajärvi on yksi lintuvesistä, joilla vieraspetoja on pyydetty osana Suomen riistakeskuksen ja Metsähallituksen Helmi-vieraspetohanketta. Sen puitteissa lintuvesiltä saatiin koko maassa saaliiksi parissa vuodessa 11 000 supikoiraa.
Sari Holopainen sanoo, että myös heidän tutkimuksensa osoittaa, että supikoirien määrän lasku näkyy vesilintujen pesinnöissä myönteisesti. Holopainen muistuttaa, että vieraspedot ovat yleisempiä kuin kotoperäiset lajit. Pelkkä eläinten runsaus ei selitä niiden suurta haittaa vesilinnuille.
Supikoira on saalistajana erilainen. Se on kotoisiin lajeihin verrattuna opportunisti ja se syö, mitä on eniten tarjolla, Holopainen sanoo. Supikoirien metsästys siis tehoaa, mutta ei ole mikään ihmelääke.
– Se vaatii sitoutuneen ja osaavan porukan, joka sitä toteuttaa pitkäaikaisesti, jotta se onnistuu. Meillä ei tällä hetkellä ole metsästyksen lisäksi muita menetelmiä, joilla voisimme tilanteeseen vaikuttaa, Holopainen sanoo.
Avaa kuvien katselu
Supikoira levittäytyy vääjäämättömästi kohti pohjoista. Kuva: Inge ArvolaVitsaus levittäytyy pohjoiseen
Pyynnin pitäisi siis olla jatkuvaa. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu esimerkiksi satelliittipaikannuspantojen avulla, että supikoira vaeltaa pitkiäkin matkoja. Saaristossa ne uivat sujuvasti saarelta ja luodolta toiselle tuhojaan tehden.
Pantaseurannasta on myös ollut apua supikoirien pyytämiseen. Pohjois-Suomessa, jossa supikoiran leviämistä Ruotsiin koetetaan estää, on käytetty pantaseurantaa myös siihen, että sijaintitiedon avulla löydetään paritteleva supikoirapari.
Pannaton supikoira lopetetaan, ja pannallinen saa jatkaa matkaansa ja kavaltaa muita lajikumppaneitaan. Ihmisen ei siis tarvitse etsiä supikoiria, vaan ne tekevät sen itse.
– Pohjoisesta tiedetään, että supikoirat ovat tehneet tällaisen ”puolen Lapin kierroksen”, satoja kilometrejä etsiessään reviireitä ja pariutumiskumppaneita, Holopainen kertoo.