Helsingin Korjaamolla nähtävä Leena Harjunpää Co:n What About Death -teos yhdistelee harvinaisella tavalla death metalia ja nykytanssia.
Tällaiselta näyttää What About Death -esitys.
- Tanssija Leena Harjunpää yhdistää uudessa teoksessaan nykytanssin ja death metal -örinän. Hänen mukaansa niissä on samaa energialatausta.
- Finntroll-yhtyeen laulaja Matias Lillmåns opetti Harjunpäälle laulutekniikan. Väärin tehtynä örinä voi vaurioittaa äänihuulet.
- Örinälaulajat ovat pääasiassa miehiä. Harjunpää kokee laulutavan voimaannuttavaksi ja kannustaa naisia sen pariin.
Brutaalin ja visvaisen death metalin ja joskus elitistisenä ja vaikeanakin pidetyn nykytanssin luulisi taidemuotoina olevan mahdollisimman kaukana toisistaan, mutta tanssija Leena Harjunpään mukaan asia on päinvastoin: niistä löytyy samaa energiaa.
– Nykytanssi on sanatonta viestintää, jossa katsotaan ihmistä ja ihmisen kehoa ja sen dynamiikkaa. Örinänässä taas ei tarvitse edes kuunnella sanoja ymmärtääkseen mistä on kyse, koska energialataus siinä on niin voimakas. Tässä mielessä ajattelen, että nykytanssi ja örinä ammentavat samasta laarista.
Avaa kuvien katselu
Tanssija Leena Harjunpää What About Deathin lavasteissa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Metallimusiikki on ollut Leena Harjunpäälle oleellinen osa elämää jo pienestä pitäen. Harjunpään omiin metallisuosikkeihin kuuluvat muun muassa Slipknot ja Children of Bodom sekä thrashin puolelta Metallican ensimmäiset, raa’alla voimalla ladatut albumit.
– Kun olen stressaantunut, tai jos kaipaan energiaa, metallimusiikin kuunteleminen auttaa.
Finntroll-vokalisti johdatteli örinän saloihin
Leena Harjunpää yhdisteli nykytanssia ja metallia toisiinsa ensimmäisen kerran vuoden 2023 Karhu Edition -teoksessa, joka tarjosi maistiaisia örisevistä tanssijoita. Uudessa What About Death -teoksessa naistanssijan matala death growl onkin jo teoksen keskiössä ja kantavana voimana.
Harjunpäätä ja muuta työryhmää johdatteli örinän pariin laulaja Matias Lillmåns, joka vaikuttaa folk metalia soittavassa kotimaisessa Finntroll-yhtyeessä.
– Opettelu Matiaksen johdolla oli todella inspiroivaa. Kävimme läpi erilaisia örinätyylejä ja äänenkäyttöä sekä treenasimme tekniikoita ja teimme hengitysharjoituksia.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Tällaisen äänen tuottaminen ei synny ihan tuosta vain, vaan se vaatii harjoittelua – semminkin kun väärä tekniikka voi vaurioittaa äänihuulia jopa pysyvästi.
– Tekniikan pohjana on se, että yritän saada valeäänihuulet värisemään. Niitä aktivoidaan muun muassa ilmanpaineella. Ennen kuin ryhdyn huutelemaan, lämmittelen hyvin, Leena Harjunpää kertoo.
Öriseminen esiintymislavalla on Harjunpään mukaan voimaannuttava kokemus.
– Siinä pystyy tuottamaan ulospäin sisäistä energiaansa ja ehkä myös käsittelemään omia aggressioitaan. Voisi sanoa, että mielestäni öriseminen on ihanaa.
Örinälaulu on ollut pitkälti miesten juttu
Leena Harjunpään mukaan What About Death on herättänyt kotimaisessa nykytanssiskenessä runsaasti kiinnostusta – ehkä juuri siksi, ettei tällainen yhdistelmä ole mitenkään tavanomainen.
– Monia tanssijoita on kiinnostanut nimenomaan örisemisen tekninen puoli, eli miten tällaista ääntä saadaan tuotettua.
Metallimusiikin historiassa örinälaulu on ollut pitkälti miesten juttu, ja sen tarkoituksena on ollut äärimmäisten tunnetilojen välittäminen. Laulutyylin naispuolisiin pioneereihin kuuluu yhdysvaltalaisen Crisis-yhtyeen Karyn Crisis, jonka repertoaariin örinälaulu kuului jo 1990-luvulla.
Avaa kuvien katselu
Jouni Tauriainen ja Eero Erkamo vastaavat teoksen ääni- ja valosuunnittelusta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
What About Deathin tematiikkaan nivoutuu myös Kalevalasta tutun Tuonen tytön tarina. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Tämän hetken arvostuimpiin ja tunntetuimpiin naisörisijöihin kuuluvat muun muassa ukrainalaisen Jinjerin Tatiana Shmayluk sekä Arch Enemyssa vaikuttanut kanadalainen Alissa White-Gluz.
– Metallikeikoilla näkee tietysti naisia paljonkin yleisön joukossa, mutta itse lavalla sitten vähemmän. Örinä kuuluu kaikille ja toivonkin, että naiset hakeutuisivat huutamisen pariin sankoin joukoin, Leena Harjunpää sanoo.
Avaa kuvien katselu
Kalevalassa Tuonen tyttö kuljettaa kuolleiden sieluja Tuonelan virran yli Manalaan. Aihepiiri soveltuu hyvin death metal -estetiikaan. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle