Perniöläisessä parturi-kampaamo Stailissa on hommissa kampaamokoira Elvi. Se on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen, eikä se hauku. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kun astuu sisään perniöläiseen parturi-kampaamo Stailiin, vastassa on karvainen yllätys. Kampaamokoira Elvi tulee vastaan pallo suussa ja häntä heiluen. Yhdeksän kuukauden ikäinen Elvi odottaa saavansa rapsutuksia tai mikä parasta, kaverin palloleikkiin.

Elviä rakastaa paijata muun muassa Stailin vakioasiakas Ene Vilipuu, jonka hiuksissa väriaine on juuri vaikuttamassa.

– Olet ihana, hän sanoo Elville.

– Minä tykkään hänestä. Omassa asunnossani ei saa pitää koiria, ja siksi siellä ei ole kuin villakoiria. Mutta täällä saan rapsutella. Tuntuu kuin Elvi olisi oma lemmikkini, Vilipuu kuvailee.

Elvin omistaja on parturi-kampaaja Taru Järvinen. Hän on saanut huomata, että koira herättää asiakkaissa paljon tunteita.

– Monet ihmiset ovat hirveän iloisia, kun he saavat koskea koiraa ja jutella sille. Koira antaa tassuterapiaa, Järvinen kuvailee.

– Ja isoja miehiä on istunut ja leikkinyt Elvin kanssa tuossa matolla sillä aikaa, kun lapsi on ollut hiustenleikkuussa, hän lisää.

Ene Vilipuu rakastaa rapsutella Taru Järvisen omistamaa Elviä aina käydessään parturi-kampaamo Stailissa. Taustalla työskentelee Susanne Oinonen-Vainio, ja hänen asiakkaanaan on Oona Murtola. Murtola asioi liikkeessä ensimmäistä kertaa, ja koira oli hänestä kiva yllätys. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Elvi on ollut Taru Järvisen kanssa töissä ihan pienestä pennusta lähtien. Siitä on siis tullut Perniön keskustassa tuttu hahmo. Moni kävelee kampaamon ohitse ja kurkkii, näkyykö Elviä.

– Elvi oli ollut minulla pari viikkoa, kun otin sen ensimmäistä kertaa mukaan töihin. Pienempänä sitä piti ruokkia kolme kertaa päivässä, eikä minulla ollut mahdollisuutta käydä kesken päivää kotona, joten minun piti ottaa se töihin.

– Nyt voisin jo periaatteessa jättää sen kotiin, sillä nyt riittää ruokkiminen kahdesti päivässä. Mutta monet asiakkaat ovat sanoneet, että ei sitä sinne voi jättää, Järvinen naurahtaa.

Elvi on monelle perniöläiselle tuttu kasvo Stailin ikkunasta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Elvi on sekarotuinen koira, jossa on rottweileria, saksanpaimenkoiraa ja berninpaimenkoiraa. Se alkaa olla jo lähes täysikasvuinen.

– Toivottavasti se ei enää kauheasti kasva, sillä minulla käy auto pieneksi, Järvinen toteaa.

Luonteeltaan Elvi on kiltti ja rauhallinen, mutta mieleltään se on pentu. Tassut vain liukuvat salongin liukkaalla lattialla, kun se ponnahtaa välillä pallon perään. Pääsääntöisesti se käyttäytyy kuitenkin hillitysti.

– Kerran asiakas tuli meitä vastaan, kun olimme ulkona kävelyllä. Hän ihmetteli, että Elvi oli kuin eri koira, kun se oli niin riehakas. Minä totesin, että se ei olekaan nyt töissä, hän nauraa.

Pennulle moni asia on vielä uusi. Siksi esimerkiksi aura-auto herättää Elvissä ihmetystä. Ja vaikka Elvi on oppivainen, välillä se on myös kovapäinen.

– Välillä tuntuu, että sillä on korvat vain koristeena. Toisinaan otamme kyllä yhteen, mutta niinhän se on lastenkin kanssa, että äidille voi näyttää tunteensa, Järvinen toteaa.

Elvi on Taru Järvisen neljäs koira. Se tekee kampaamossa yhtä pitkää työpäivää kuin emäntänsäkin. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Elvi katselee ulos kampaamon ikkunasta silmä tarkkana. Kun päiväkodin lapset kävelevät ohitse ja vilkuttavat, sen häntä alkaa heilua.

Äkkiä koko Elvin olemus valpastuu ja jännittyy. Syy löytyy kadulta, jota pitkin lähestyy toinen koira. Elvi seuraa lajitoverin kulkua hipihiljaa, päästämättä ääntäkään.

– Elvi on elokuvissa, Ene Vilipuu huomauttaa.

Taru Järvinen toteaa, että Elvin vahvuuksiin kampaamokoirana kuuluu juuri se, että se ei hauku.

– Se on tottunut, että tässä tulee ja menee koko ajan ihmisiä, eikä kaikkia voi haukkua. Ja kun koira on itsevarma, sen ei tarvitse haukkua. Minä kyllä pelkään, että koska se oppii haukkumaan, Järvinen myöntää.

Ohikulkevat lajitoverit saavat Elvin erityisen tarkkaavaiseksi. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Elvi on Järvisen neljäs koira. Yhtä aiempaa koiraansa hän kokeili myös ottaa töihin, mutta se ulisi niin paljon, ettei siitä tullut mitään. Kaikki koirat eivät sovellu työpaikoille.

– Joskus Elvikin laitetaan takahuoneeseen, jos se käyttäytyy huonosti tai asiakas on allerginen tai pelkää koiria. Toimimme tässä asiassa asiakkaiden ehdoilla, Järvinen sanoo.

– Elvi on niin iso, että jotkut ihmiset arastelevat sitä. Mutta eräskin asiakas sanoi, että yleensä hän pelkää tämän kokoisia koiria, mutta Elviä hän ei pelkää.

Jos Elvin kanssa lähtee palloleikkiin, se saattaa murista retuuttaessaan palloa.

– Sitä joku voi pelästyä, mutta se on vain leikkiä, Järvinen muistuttaa.

Joskus asiakkaat haluavat tuoda Elville tuliaisia. Järvinen korostaa, että Elville ei tarvitse tuoda mitään. Mutta jos joku välttämättä haluaa antaa jotain, Järvinen antaa vinkin.

– Herkut eivät ole hyvä ajatus, koska silloin se alkaa kerjätä. Lelu on parempi vaihtoehto, ja niitä se kuluttaakin melkoista vauhtia.

Erja Johansson vilkuttaa Elville kävellessään ohi. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo