Jari Hanska

Tulevalla vaalikaudella hallitus joutunee hakemaan vähintään 5,7 miljardin euron sopeutustoimia. Sen jälkeenkin säästölinja jatkuu, kirjoittaa politiikan toimittaja Jari Hanska.

Eilen klo 10:52

Petteri Orpon (kok) johtama hallitus on etsinyt ratkaisuja Suomen valtionbudjetin ongelmien korjaamiseksi. ATTE KAJOVA

Pääministeri Petteri Orpo (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) esittelivät kesäkuussa ehdotuksen velkajarrun ottamisesta käyttöön. Sen tavoitteena on painaa Suomen julkisen velan suhde vuosikymmenien saatossa 40 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Tavoitteena on käydä asiasta parlamentaarinen keskustelu, johon kaikki eduskuntapuolueet osallistuisivat.

Kaikki puolueet kattavaa sopua velkajarrun käyttöönotosta ei ole näköpiirissä, sillä ehdotus sai opposition heti takajaloilleen. Etenkin vihreistä ja vasemmistoliitosta ajatus tyrmättiin. Alle 40 prosentin velkatavoitetta voi pitää melkoisen kunnianhimoisena, sillä keväällä valtiovarainministeriö ennusti, että velkasuhde hätyyttelee lähivuosina jo 90 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Tavoitteen taustalla on EU:n finanssipoliittisten sääntöjen uudistus ja niiden tuominen kansalliseen lainsäädäntöön. Sitä varten Suomessa valmistellaan lakimuutoksia, jonka yksi keskeinen kohta koskee velkasuhteen kääntämistä laskuun. Esityksen lausuntokierros päättyy maanantaina.

Jos uudet finanssipolitiikan säännöt tulevat voimaan, pitäisi Suomen velkasuhteen laskea aina kahdeksan seuraavaa kalenterivuotta koskevan jakson aikana keskimäärin vähintään prosenttiyksiköllä vuodessa. Näin tavoitteena on päästä 40 prosentin velkasuhteeseen ja sen ali.

Kyseinen 40 prosentin raja on kuitenkin kansallinen ja valtiovarainministeriön virkamiesten linjaama. EU:n säännöt edellyttävät 60 prosentin alittamista, joka sekin on nykyisessä tilanteessa haastava temppu.

Pakettiin kuuluu myös niin sanottu turvamarginaalisäännös. Se tarkoittaa, että normaaleissa olosuhteissa alijäämä ei saisi yhtenäkään vuonna ylittää 3 prosenttia bkt:stä.

Valtiovarainministeriössä on tehty arvioita muutoksen taloudellisista vaikutuksista.

Ensi vaalikaudella käytössä olisi siirtymäaika. Kevään eduskuntavaalien alla Suomessa käytäisiin uusista talouden pelisäännöistä parlamentaarinen keskustelu. Sen myötä Suomen pitäisi ratkaista, millaiselle talouden sopeuttamisen tielle lähdetään. Polkuja on käytännössä kaksi.

Nopeassa vaihtoehdossa eli neljän vuoden sopeutuskaudella seuraavan hallituksen tulisi sopeuttaa julkista taloutta 8,3 miljardilla eurolla. Vuosille 2031–2035 sopeutettavaa olisi 0,5–1,3 miljardia euroa. Arvio on vielä epävarma. Etenkin vuosien 2031– 2035 osalta luvut ehtivät muuttua taloustilanteen myötä.

Orpon hallitus valmistelee parhaillaan syyskuun alussa järjestettävään budjettiriiheen liittyen miljardin euron sopeutuspakettia. Jo sen kasaaminen näyttää hyvin haastavalta. Taustakeskusteluissa on käytetty menosäästöjen etsimisestä termiä ”laarin pohjien kaapiminen”.

Kun historiallisen oikeistolaisella hallituksella on vaikeuksia kaivaa miljardin euron lisäsäästöjä tällä kaudella jo tehtyjen päälle, voidaan hyvin sanoa, että 8,3 miljardin euron paketin kokoaminen edellyttäisi rajuja ratkaisuja. Luvassa olisi mittavia leikkauksia ja muutoksia hyvinvointiyhteiskunnan rakenteisiin.

Tehtävän vaikeusasteen vuoksi onkin todennäköistä, että seuraava hallitus pyrkii neuvottelemaan Suomelle hitusen maltillisemman säästöreitin.

VM:n arvion mukaan sopeuttaminen on mahdollista tehdä myös toista polkua. Siinä ensi kaudella sopeutustoimia tehtäisiin 5,7 miljardilla eurolla. Sitä seuraavalle kaudelle jäisi vielä 3–4,3 miljardia euroa sopeutettavaa. Tämäkin arvio on vielä alustava.

Pidemmälle kaudelle jaksotettu sopeutuspolku edellyttää kuitenkin rakenteellisia uudistuksia, joista Suomen tulisi neuvotella Euroopan komission kanssa. Kenelläkään ei ole vielä tässä vaiheessa tietoa, mitä toimia komissio olisi valmis hyväksymään.

Todennäköisesti puhutaan muun muassa työmarkkinauudistuksista, sosiaaliturvan muuttamisesta edelleen kannustavammaksi ja muista menojen kasvua rajoittavista toimista. Oleellista on, että uudistuksilla voidaan todella osoittaa olevan jonkinlaisia positiivisia vaikutuksia julkisen talouden tilaan.

Tällä hetkellä pääoppositiopuolue SDP rymistelee gallupien kärkipaikalla. Mikäli demarit vievät voiton kevään 2027 eduskuntavaaleissa, on edessä rajut hallitusneuvottelut. Iltalehti arvioi aikaisemmin tällä viikolla asetelmia tulevaan hallituspohjaan liittyen.

Antti Lindtman (sd) ei hihku riemusta tulevaisuudessa häämöttävän ison ongelman takia. Roosa Bröijer

Vaikka hallituspohjassa otettaisiin askel vasemmistolaisempaan suuntaan, on hallituksella silti sylissään samat julkisen talouden ongelmat. Ikäsidonnaiset menot kasvavat kovaa vauhtia ja samalla puolustusmenoja tulisi korottaa mittavasti.

Mikäli Suomi samaan aikaan sitoutuu erittäin kunnianhimoiseen ja lakiin kirjattuun tavoitteeseen painaa velkaantuminen pitkällä aikavälillä alle 40 prosenttiin suhteessa bkt:hen, joutuu tuleva hallitus laittamaan kädet kainaloita myöden ristiin ja toivomaan pitkää talouskasvua.

Pelkästään 5,7 miljardin euron säästöjen kaivaminen tekee kipeää. Sen päälle pitäisi kasata vielä iso pino rakenteellisia uudistuksia.

Velkajarrun valmistelu tulee todennäköisesti määrittämään seuraavien eduskuntavaalien keskustelua merkittävällä tavalla. Se voi pakottaa etenkin gallupien johtoasemaa pitävän SDP:n määrittelemään tarkasti, miten leikkauksia kritisoinut puolue aikoo taloustilanteen ratkaista.

Tämä on myös Orpon ja Purran oljenkorsi. Kannatussuossa rämpivä hallitus pääsee rakentamaan asetelman, jossa vain velkajarruun sitoutuvat puolueet ovat isänmaan asialla.

Etenkin SDP joutuu valitsemaan haastaako se valtiovarainministeriön valmisteleman mallin ja samalla EU:n finanssipoliittiset säännöt. Mikäli puolue hyväksyy velkajarrutuksen, sen on vaikea lähteä vaaleihin kritisoimalla säästölinjaa.

Kansaa varmasti kiinnostaa kuulla, miten seuraavat 5,7 miljardin euron sopeutukset tehdään reilummin.