Autismi|Ville Lepistö sai autismi- ja adhd-diagnoosit vasta aikuisiällä.
Lue tiivistelmä
Rakennussuunnittelija Ville Lepistö sai vuonna 2023 autismi- ja adhd-diagnoosit, kun hän uupui työpaikallaan Rovaniemellä.
Diagnoosit selittivät, miksi Lepistö oli uupunut työssä kolmesti kuudessa vuodessa ja miksi sosiaaliset tilanteet kuormittivat häntä.
Työnantaja on tehnyt mukautuksia, kuten järjestänyt oman työhuoneen ja lyhentänyt työaikaa 80 prosenttiin.
Lepistö sanoo voivansa nyt paremmin, kun ei tarvitse enää peittää neuroepätyypillisiä piirteitään työpaikalla.
Työpäivä kesäkuisena perjantaina vuonna 2023 oli alkanut normaalisti Rovaniemen-toimistolla.
Ville Lepistö oli istunut työpisteellään, organisoinut tiiminsä työtehtäviä ja vastaillut sähköposteihin. Kiire painoi päälle, tekeillä oli vaativa projekti uuden asiakkaan kanssa ja hän oli siitä vastuussa. Sitten sähköpostiin kilahti viesti.
Sen sisältöä Lepistö ei tarkalleen enää muista, mutta se, mitä seuraavaksi kävi, säilyy tuoreessa muistissa.
”Meni puhekyky. Yritin puhua, mutta sanoistani ei saanut mitään selvää. Niin sanotusti täydestä vauhdista meni ratas jumiin päässä”, Lepistö kuvaa.
Hävetti, menettää nyt hallinta töissä näin. Samalla tilanteen vakavuus oli onni: enää ei voinut esittää edes itselleen, että kaikki on ok, vaan piti viheltää peli kerrasta poikki.
”Tiesin siinä hetkessä, että tarvitsen jeesiä tähän. Sain kakaistua esihenkilölleni, että nyt asiat ovat aika huonosti.”
Lepistö työskentelee rakennussuunnittelijana ja projektipäällikkönä konsultointiyrityksessä. Kun puhekyky meni, hän jäi kahden kuukauden mittaiselle sairauslomalle. Työterveyshuolto alkoi selvittää, mikä oli saanut aikaan paniikkikohtauksen.
Nopeasti nousi esiin epäily neuroepätyypillisyydestä, joten työterveyslääkäri ohjasi Lepistön tutkimuksiin.
Hänellä diagnosoitiin autismin kirjo sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd.
Miten huojentavaa, Lepistö ajatteli heti. Hän ei ollutkaan sairas tai epänormaali, vaan hänen aivonsa vain toimivat toisin kuin valtaosalla ihmisiä. Ne esimerkiksi kuormittuivat sosiaalisissa tilanteissa, jos kollegan kanssa olisi pitänyt alkaa keksiä jutunjuurta kahviautomaatilla. Tai silloin, kun tarkkaan suunniteltuun projektiin tuli yllättävä käänne, ja aikataulupaine oli kova.
Keskenään aivan erilaisia tilanteita yhdisti yksi seikka: epätietoisuus.
”Sen kanssa painiskelu, jos en tiedä, miten jokin asia jäsentyy, tai mitä seuraavaksi tapahtuu, on ollut kaikkein kuormittavinta”, Lepistö kuvaa.
Äkkiä kävi järkeen myös moni muu asia: se, miksi hän oli välillä kokenut olevansa osaamaton, vaikka tiesi, ettei ole, ja miksi hän oli uupunut työssä kolmesti kuuden vuoden aikana, vaikka piti työstään.
”Olen läpi elämäni tiedostanut, että jokin on vinksallaan. Ajatellut, että teen asioita väärin ja väärässä järjestyksessä, en saa asioita maaliin hyvällä tapaa. Se on aikamoinen kivireki vedettävänä, kun tällaisia pohtii.”
Enää ei tarvinnut pohtia.
Neuroepätyypillisyys selitti aikaisempia kokemuksia, ja Lepistö pystyi suhtautumaan hankaliksi mieltämiinsä tilanteisiin uudella tavalla ja itseensä armollisemmin. Hän ei esimerkiksi ota enää katsekontaktia keskustelukumppaniinsa, koska se ei ole hänelle luontevaa. Kyse ei ole ylpeydestä, vaan itsetuntemuksen lisääntymisestä.
”Minut on opetettu siihen, että kun toisen ihmisen kanssa puhutaan, häntä katsotaan silmiin. Se on ollut minulle aina hyvin vaikeaa, ja se on myös klassinen autismipiirteen tunnusmerkki. Kerroin, että pystyn toimimaan paremmin, kun en katso kohti.”
Rehellinen linja diagnooseista on ollut hyvä ratkaisu. Se on poistanut oman riittämättömyyden tunteen, lisännyt ymmärrystä työyhteisössä ja auttanut myös työnantajaa tekemään työhön mukautuksia, joista Lepistö on hyötynyt.
Uupumuksen jälkeen Lepistö esimerkiksi teki ensin 50-prosenttista työaikaa, nyt 80-prosenttista. Lisäksi hänelle järjestettiin oma työhuone, jonka saa tarvittaessa täysin pimeäksi, ja sovittiin, että huoneen ovi saa olla kiinni.
”Sisään saa toki tulla, mutta mieluiten niin, että ilmoittaa etukäteen. Tämä helpottaa keskittymistäni, sillä olen herkistynyt valo- ja ääniärsykkeille.”
Ei ole itsestään selvää, että työympäristö osaa tai on valmis sopeuttamaan työskentelytapoja neuroepätyypillisten tarpeiden mukaan. Se kuitenkin kannattaisi, sillä se parantaisi myös työtehoa, Lepistö uskoo.
”Nykyään voin olla töissä oma itseni, sosiaalinen kanssakäyminen ei kuormita ja saan enemmän aikaan, kun energiaani kulu esimerkiksi maskaamiseen.”
Maskaaminen tarkoittaa sitä, että neuroepätyypillinen pyrkii peittelemään omia piirteitään, kuten vetäytymisen halua, ja sopeutumaan joukkoon matkimalla muiden käyttäytymistä. Tämä koetaan usein hyvin kuormittavaksi ja voi pahimmillaan syrjäyttää neuroepätyypillisen työelämästä kokonaan.
Kuka?
Ville Lepistö
Kuva: Matti Pietola / HS
-
Koulutukseltaan rakennustekniikan insinööri sekä elektroniikan ja informaatiotekniikan insinööri. Opiskellut työn ohessa osaamisen ja johtamisen ylemmän amk-tutkinnon.
-
Työskentelee rakennussuunnittelijana ja projektipäällikkönä konsulttiyritys Swecossa.
-
49-vuotias.
Kaksi kaveria. Siten Lepistö nykyään diagnoosejaan kutsuu. Leikkimieliselle nimeämiselle on rationaalinen syy.
”Kun nimesin kaverit, ne muuttuivat fyysisiksi, eivät ole enää henkimaailman asioita vaan konkreettisia. Tunnen kaverit, pystyn ymmärtämään niitä ja voin itse paremmin”, Lepistö kertoo.
Työyhteisössä toimii myös neurodiversiteettiryhmä, jonka yritys perusti vuonna 2024. Sen tarkoituksena on antaa vertaistukea ja jakaa parhaita käytäntöjä. Lepistö on esimerkiksi kertonut, että introverttina ja nepsynä hän ei pidä aloitteellisesta keskustelusta tai itsensä esille tuomisesta, mutta puhuu kyllä mielellään, kun asiaa on.
”Aiemmin, kun lähdin töistä kotiin, olin usein väsynyt. Nykyään menen kotiin virkeänä. Siinä on eroa kuin yöllä ja päivällä, kun ei tarvitse esittää neurotyypillistä.”
Vaikka työ on mielekästä, perjantait ovat silti juhlapäiviä. Ne Lepistö pitää vapaana ja pyhittää tärkeille mielenkiinnon kohteilleen, erilaisten elektronisten laitteiden rakentamiselle.
Hän uskoo, että nyt 49-vuotiaana hän on vihdoin turvassa uusilta työuupumuksilta ja voi vetää lopun työuransa rennommin.
”Mies on niin sanotusti saatu kuntoon.”