Vanhoista naisista on tullut mediakukkasia. Siitä todistavat vaikka Ehtoolehto-sarja ja monet muut Minna Lindgrenin vanhenemisesta kertovat kirjat, Teräsleidit, Murhaklubi Thamesin rannalla tai islantilaiset Felix ja Klara. Ikäihmisiä on jo niin paljon, että heistä tehdään kulttuurisia vaikuttajia.
Nyt Helsingin kaupunginteatteriin saadaan näytelmä Kurtturuusut. Se perustuu Pirjo Tuomisen samannimiseen romaaniin, jossa seitsemänkymppisten leskien ladynelikolla on yhä ihmisen ikävä toisen luo.
Yksi Kurtturuusuista on Sari Havas, 64. Hän esittää kovia kokenutta vintage-putiikin pitäjää Paulaa. Paula lähtee ensimmäisenä etsimään rakkautta tai ainakin lämpöä Tinderin kautta.
Hauska yhteensattuma, että Sari Havas on itsekin löytänyt rakkaansa Tinderistä. Hän valitsi itsestään kuvan, jossa häntä ei heti tunnista. Vastauksia tuli tietysti paljon, ja sieltä löytyi Risto, Saria kymmenen vuotta vanhempi entinen IT-asiantuntija.
Yhdessä on oltu toistakymmentä vuotta, siitä viimeiset seitsemän naimisissa. Koti on Espoossa ja Ranskassa, Nizzan lähellä Vencessä on toinen koti, jossa myös muistetaan käydä. Sarin rakkaus Ranskaan alkoi jo nuorena au pairina Pariisissa. Ensimmäinen koti Ranskasta hankittiin jo ensimmäisen aviopuolison Pertti Sveholmin kanssa ja Ranskassa Sari on viihtynyt jo yli 20 vuotta.
Sari Havas on koko ikänsä ollut freelancer.
– Sattumien summa. Tuli pieniä elokuvarooleja, sitten televisiosarjat. Varsinkin Raija Orasen Puhtaista valkoisista lakanoista kysellään vieläkin – mitä Katariina Raitiolle tapahtui? Ja väliin tulivat lapset, joitten rintaruokinta sujui televisiosarjojen harjoitusten tauoilla. Lisäksi olen kirjoittanut kolme musiikkikomediaa, Terapian tarpeessa, Terapian tarpeessa jälleen ja uusin Terapian tarpeessa tottakai vuonna 2024, Sari Havas kertoo.
Kotiterapeutit Miia Nuutila ja Pauliina Hukkanen kiertävät esityksellä ympäri Suomen, viimeksi viime syksynä Tampereen Työväen teatterissa.
– Komedioiden kirjoittaminen on tasapainottanut työttömäksi jäämistä, samoin työskentely Stella Polaris -improvisaatioteatterin kanssa
Sari Havas. Vilja Harala
Kurtturuusut on jo ennen ensi-iltaa myynyt hyvin, kohderyhmähän on selvä.
Sari Havas, 64, saa apua Helena Haarasen, 66, Aino Sepon, 66 ja Leenamari Unhon, 60, rooleista. Ladynelikko on seitsemänkymppisiä leskinaisia, jotka pitävät hauskaa yhdessä ja nauttivat täysillä jäljellä olevasta elämästä. Mutta jotain puuttuu. Rakkaus. Niinpä ruusut syöksyvät sen etsintään.
Naiset alkavat tapailla miehiä – tuttuja ja tuntemattomia, joita löytyy nuoruuden tuttavuuksina, elävänä hautausmaalta ja netistä. Esityksen on ohjannut Miika Muranen, käsikirjoittanut sen myös yhdessä Tuomisen kanssa, lavastus on Katariina Kirjavaisen ja puvut Laura Dammertin. Muissa osissa ovat Pekka Huotari, Lasse Karkjärvi, Santeri Kinnunen, Vappu Nalbatoglu ja Mikko Vihma.
Ennen teatteria piti tietysti lukea kirja, johon kaupunginteatterin näytelmä perustuu. Pirjo Tuomisen, yli 50 viihdekirjan taitajan hänen omien sanojensa mukaan viimeinen kirja on juuri Kurtturuusut (Tammi 2024, 237 s.) Se kertoo hyväntahtoisesti näytelmän tosiaan neljästä seitsemänkymppisestä naisesta, jotka ovat täynnä energiaa, iloa ja ideoita.
Mutta Tuomisen romaani on myös puheenvuoro siitä, miten seniori-ikäiset lakkaavat olemasta ihmisiä. Korkeintaan on odotettavissa hoivakoti vaippoineen, ei hupaisaa seurustelua viisaiden ystävien seurassa.
Mitään uutta vanhenemisen ilmiöön kirja ei tuo, mutta muistuttaa kuitenkin, että on olemassa vanhoja ihmisiä, joille seuranhakupalveluja vaaroineen on tarjolla. Tuomisen teinimummoille rakkaus merkitsee läheisyyttä ja lämpöä, rakkauden kaipuuta kuin 50 vuotta sitten.
Tuominen kirjoittaa sodan jälkeen syntyneestä suuresta ikäluokasta, opiskelusta ilman yhteiskunnan auttavaa kättä, pankkikriisistä ja sitä seuranneista lamavuosista. Jokainen kurtturuusu on kyllä saanut asiansa järjestykseen ennen hoivakotivaihetta.
Kurtturuusut, ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 4. helmikuuta.
