Pauliina Helander-Tommila sai aivoinfarktin runsas vuosi sitten. Se jätti jälkeensä afasian ja hidastempoisemman naisen, joka pitää uudesta persoonastaan.
Älä turhaan soita apua, minulla on vain migreeni. Näin Pauliina Helander-Tommila halusi sanoa miehelleen, näyttelijä Jorma Tommilalle, mutta sanat eivät tulleet ulos.
Pauliinan päänsärky oli alkanut muutama tunti aiemmin töissä. Migreenikohtaukset olivat hänelle tuttuja, mutta tämä oli tavallista voimakkaampi. Hänellä oli myös uudenlaisia näköhäiriöitä. Kun lepo työpaikan sohvalla ei auttanut, oli Pauliina pyytänyt Jormaa hakemaan hänet kotiin.
Sitten Pauliina ei enää vastannut miehensä kysymyksiin. Jorma naputteli 112.
Pauliinan suupieli roikkui, eikä hän reagoinut ensihoitajien käskyihin. Ambulanssi kiidätti hänet Vaasan keskussairaalaan, josta matka jatkui kohti Tampereen yliopistollista sairaalaa. Lääkärihelikopteri tuli vastaan puolivälissä.
”Muistan, että minulla oli todella kylmä, kun minua siirrettiin ambulanssista helikopteriin. Sen jälkeen kaikki pimeni.”
Lue myös: Sisu-elokuvan tähti Jorma Tommila pelasti vaimonsa hengen – vaimo vaihtoi sen jälkeen etunimeä
Taustalla kaulavaltimon repeämä
Pauliina oli saanut aivoinfarktin tuona marraskuisena päivänä vuonna 2024. Kaulavaltimon seinämään oli tullut repeämä, joka johti verihyytymän kehittymiseen ja aivoverisuonen tukkeutumiseen.
Vaikka kaulavaltimon seinämän repeämä eli kaulavaltimon dissekoituma on harvinainen, nuorilla ja keski-ikäisillä se on yleisin aivoinfarktin syy. Pauliina oli tyyppiesimerkki: 53-vuotias, perusterve ja liikunnallinen. Myös migreenillä ja kaulavaltimon repeytymisellä on yhteys. Syytä tälle ei tarkkaan tiedetä – joko migreeni on riskitekijä tai sitten taustalla on yhteinen altistava geeni.
Vaasan keskussairaalassa Pauliinalle tehtiin kiireellinen liuotushoito, jossa verihyytymää liuottavaa lääkettä laitettiin laskimoon tukoksen avaamiseksi ja aivovaurion minimoimiseksi.
Hoito jatkui Tampereen yliopistollisen sairaalan aivoverenkiertohäiriöyksikössä.
”Ensihetket olivat dramaattisia, sydämeni pysähtyi liian alhaisen verenpaineen vuoksi. Minulle oli laitettava joksikin aikaa tahdistin.”
Kun Jorma ja perheen neljä lasta tulivat katsomaan Pauliinaa, neurologin ensiarvio oli, että Pauliinalle saattaa jäädä infarktista vakavia liikkumis- ja puhevammoja. Pauliina osasi vastata joo ja pudistaa ei. Lempimusiikkiaan hän ei halunnut kuunnella, koska pää oli tyhjyyttä täynnä.
”Itkin joka päivä aika paljon.Ymmärsin, että tilani on vakava.”
Iilo, koira, iralo
Noin viikon kuluttua Pauliina siirrettiin Vaasan sairaalaan, jossa hoito jatkui ja kuntoutus alkoi. Kuntoutukseen kuului puheterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta ja fysioterapiaa.
”Minulle oli tullut aivoinfarktin seurauksena afasia eli aivovaurio, joka vaikeuttaa puheen tuottamista, ymmärtämistä, kirjoittamista ja lukemista. Myös kehon oikea puoli oli heikko, enkä saanut kättä nostettua ylös.”
Pauliinan puhe oli katkonaista, sanat hukassa ja lauserakenteet ja sanat sekaisin. Koulu saattoi muuttua muotoon kuollut.
Puheterapiassa aloitettiin perusteista.
”Terapeutti näytti kuvia, joissa oli esimerkiksi pihakeinu ja lusikka. Minun piti nimetä ne ja kertoa, mitä niillä tehdään.”
Myös kirjoittaminen takkusi. Hieman huterin tikkukirjaimin kirjoitetut sanat kaksi, iilo, koira, iralo ja anna olivat ensimmäiset, jotka Pauliina sai paperille. Hän alkoi pitää päiväkirjaa kirjoittamalla sekä käsin että tietokoneella.
Hän alkoi myös lukea.
”Ystävä toi minulle sairaalaan Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Luin, vaikka en aluksi ymmärtänyt, kuka tämä tai tuo nyt olikaan ja mitä hän teki. Jouduin palamaan alkuun vähän väliä.”
Kotiin Pauliina pääsi noin kahden viikon kuluttua. Siellä hän jatkoi lukemista.
”Luin, luin ja luin. Luen edelleen joka ilta. Laitan kännykän lentotilaan ja keskityn kirjaan. Uskon, että lukeminen on auttanut myös kirjoittamisen parantumisessa.”
Takaisin flamencon alkeisiin
Muutama kuukausi aivoinfarktin jälkeen Pauliina alkoi käydä kuntosalilla, koska ei halunnut vain maata sohvalla. Nykyään hän treenaa neljästi viikossa: maanantaina circuit, keskiviikkona pilates, torstaina kehonhuolto ja lauantaina flamenco.
Flamencoa hän on harrastanut kolmekymmentä vuotta.
”Oli järkytys, kun en alussa osannut enää tanssia. Flamenco tuntui liian nopealta, enkä tiennyt, mihin suuntaan piti mennä. Nyt käyn flamencon alkeiskurssilla, jossa edetään hitaammin. Rytmi ja taputukset minulla ovat tallessa päässä ja kehossa.”
Viime elokuussa Pauliina palasi kuvataiteen opettajan työhönsä, yhdeksän kuukautta sairastumisensa jälkeen. Oppilaansa hän muistaa, vaikka nimet ovatkin joskus hukassa.
Pauliina tekee 40-prosenttista työaikaa helmikuulle asti. Hän uskoo, että pystyy jatkamaan lyhennetyllä työajalla myös tulevaisuudessa.
”Aiemmin toimin enemmän ex tempore, mutta nyt minun on pakko suunnitella kaikki tarkkaan. Teen tuntisuunnitelman vihkoon ja kirjoitan sen myös taululle. Muuten saatan tehdä asioita väärässä järjestyksessä.”
Työ kuormittaa myös melun takia; Pauliinasta on tullut ääniyliherkkä.
”Onneksi ihana rehtorimme järjesti minulle oman toimiston, jonne voin mennä lepäämään tuntien välillä.”
Ida on nyt Pauliina
Vaikka neurologin ensimmäinen arvio Pauliinan ennusteesta oli pessimistinen, on kuntoutuminen edennyt hyvin. Pysyväksi jäi verenohennuslääkitys, jolla ehkäistään uusi infarkti.
”Luulen kuntoutumiseni johtuvan luovista aivoistani, jotka etsivät koko ajan uusia hermoratoja. Sitähän luovuus on.”
Neuropsykologisessa kuntoutuksessa terapeutti sanoi Pauliinalle, että vuosi on yleensä se aika, jolloin edistystä tapahtuu. Sen jälkeen on vain hyväksyttävä muutokset, jotka jäävät. Afasian takia Pauliina väsyy herkästi, sanat ja suunnat menevät sekaisin, hänen keskittymiskyvyssään on haasteita ja työmuisti pätkii.
”Mutta pitkäkestoinen muisti on todella hyvä. Niin hyvä, että sieltä tuli esiin Pauliina, alkuperäinen syntymänimeni.”
25-vuotiaana Pauliina oli hetken mielijohteesta muuttanut kutsumanimensä Idaksi. Pauliina tupsahti jostain kaukaa ja tuli jäädäkseen.
Pauliina kertoo, että Jorma kutsuu häntä edelleen Idaksi, ja silloin Pauliina aina korjaa häntä. Lapset ovat ottaneet uuden vanhan nimen omakseen.
”Pauliina sopii minulle paremmin, sillä persoonallisuuteni on muuttunut. Ida oli nopeatempoinen, nykyisin olen hitaampi.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Terhin puoliso sai aivoinfarktin ja unohti, miten puhutaan – Terhi joutui miettimään, saako vieraaksi muuttuneesta miehestä erota
Pauliinan oivallus
”Aivoinfarkti muutti minut rauhallisemmaksi ja hitaammaksi. Hiljaisena koen enemmän. Minusta tuntuu, että olen rauhassa raiteilla ja katson maailman menoa ilman, että minun tarvitsee syöksyä mukaan joka asiaan. Puheterapeuttini kysyi, haluaisinko mennä ajassa taaksepäin. En haluaisi. Tykkään itsestäni tällaisena. Minusta tuntuu, että olen läsnä hetkessä ja näen myös sivuille. Ennen katselin ylös- ja eteenpäin.”
Tunnista aivoinfarkti
1. Aivoinfarkti iskee usein täysin yllättäen, ja oireet kehittyvät huippuunsa minuuteissa, harvemmin tunneissa. Riippumatta siitä, onko aivoinfarktin aiheuttanut verihyytymä saanut alkunsa suurista suonista, pienistä suonista, sydämestä tai kaulavaltimosta, oireet ovat samankaltaiset.
2. Sairastunut ei välttämättä itse tunnista oireita. Soita 112, jos huomaat jonkin näistä oireista: Toispuoleinen käden tai jalan voimattomuus tai tunnottomuus, jolloin käden tai jalan nostaminen on vaikeaa. Epäselvä puhe tai puhumisen vaikeus. Roikkuva suupieli ja näköhäiriöt. Myös kipu kaulalla tai päänsärky voivat liittyä kaulavaltimon dissekoitumaan.
3. Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö TIA saattaa edeltää aivoinfarktia. TIA:ssa oireet ovat samat, mutta ne menevät ohi alle tunnissa. Tällöin pitää myös hakeutua päivystykseen, koska riski aivoinfarktiin päivien tai muutaman viikon sisällä on korkea.
Asiantuntijana aivoverenkiertohäiriöistä väitellyt työterveyshuollon erikoislääkäri Tiina Metso
Juttu on julkaistu Annassa 4/26.
Sinua voi kiinnostaa myös:
