Laulaja Kirsi Ranto, 47, koki valtavan järkytyksen kaksitoista vuotta sitten, kun hänen äänensä yhtäkkiä katosi.
Toipuminen on ollut hidasta, mutta marraskuussa vuoden 1998 tangokuningatar julkaisee levyllisen vanhoja tangoja.
”Unelmani täyttyivät, mutta paloin loppuun”, Kirsi Ranto muistelee uransa alkua
”Menetin ääneni täysin yllättäen kaksitoista vuotta sitten, kesken erään automatkan. Yhtäkkiä ääni vain oli poissa, kurkustani kuului pelkkää pihinää. Se oli valtava järkytys, ja aluksi pelkäsin, että urani laulajani oli ohi.
Elämässäni oli sitä ennen tapahtunut isoja asioita. Uskon, että se kaikki lopulta johti äänen menettämiseen.
Olin vasta kuusivuotias, kun oivalsin, että minun paikkani on lavalla ja esiintymässä. Menin jo pienenä musiikkiopistoon opiskelemaan klassista musiikkia, ja siitä siirryin pikkuhiljaa ensin klassiseen ja sitten kevyeen lauluun.
Olin 19-vuotias ja hyvin päämäärätietoinen nuori nainen, kun hain Tangomarkkinoille vuonna 1998. Se oli sillä tavalla luonnollista, että siihen aikaan ei oikein ollut muita isoja laulukilpailuja, joiden kautta oli mahdollista päästä isomman yleisön tietoisuuteen.
Olin tehnyt 15-vuotiaasta asti keikkaa melkein joka viikonloppu silloisen bändini kanssa. Tangokuningattarena pääsin tekemään juuri sitä, mitä halusin. Monta vuotta oli valtavasti keikkoja ja julkisuutta. Unelmani täyttyivät moninkertaisesti, mutta samalla paloin loppuun. Olin kuitenkin vielä niin nuori, että elämänhallinnan taitoja puuttui. En tuntenut itseäni enkä voimavarojani enkä osannut pitää riittävästi huolta hyvinvoinnistani.
Alkoi etsimisen aika, jolloin kiinnostuin syvemmistä arvoista ja sielullisista asioista. Löysin ensin oivalluksia tuottavaa kirjallisuutta ja sitten ihmisiä, jotka auttoivat eteenpäin henkisyyden tiellä. Aloin harjoittaa meditaatiota ja tehdä muitakin henkisiä harjoituksia, jotka toivat laulamiseen ja musiikin tekemiseen uudenlaista syvyyttä.”
Pistokset äänihuuliin eivät kuulostaneet hyvältä
”Ääni on äärimmäisen herkkä, psykofyysinen instrumentti. Ihmisen psyyke ja henkinen maailma ovat voimakkaasti kytköksissä omaan ääneen.
Dramaattisen automatkan jälkeen minulla diagnosoitiin spasmodinen dysfonia. Se on neurologinen sairaus, jossa äänihuulet kramppaavat. Lääkäri sanoi, että sairaus on parantumaton ja sitä hoidetaan pistämällä botoxia äänihuuliin säännöllisesti.
Minusta se ei kuulostanut hyvältä. Se ei sopinut millään tavalla ajatusmaailmaani, sillä yritän elää mahdollisimman luonnonmukaisesti.
Minulla oli siinä vaiheessa jo enemmän ymmärrystä kehostani ja kehoviisaudesta, joten päätin kuntouttaa itseäni lempeästi. Pyrin mahdollisimman vakaaseen ja stressittömään elämään, johon kuluvat hyvä uni ja ruoka, liikunta, luonto, meditaatio ja mielekkäiden asioiden tekeminen sekä itselleni sopiva rytmi ja tasapaino.
Se on ollut pitkä tie. Ääni on palautunut asteittain, ja vasta viime vuosina olen alkanut luottaa siihen. Edellisen, vuonna 2019 Deepthi-taiteilijanimellä tekemäni albumin aikaan ääni ei ollut vielä kokonaan palautunut.
Kirsi Ranto: ”Tango on lihasmuistissani ja sydämessäni”
”Ihanaa tässä on se, että äänen menettämisen kautta olen päässyt kiinni luonnollisempaan lauluääneeni. Ensimmäisissä levytyksissäni ääneni oli hyvin matala – sitä kuvattiin tummaksi ja samettiseksi. Nyt olen taas sen äänen äärellä.
Loppuvuonna ilmestyvällä levylläni on vanhoja suomalaisia tangoja, joihin aviomieheni, tuottaja-säveltäjä Mika Toivanen on tehnyt elektronisen äänimaailman. Ne ovat ikään kuin hiljaisia tangoja, joissa teksti ja sanoma pääsevät paremmin esiin.
Mikalla on mieletön ymmärrys tangon sielukkuudesta ja syvemmistä tasoista. Hän tuo vanhoihin tangoihin lähes kosmisen ulottuvuuden ja meditatiivista tunnelmaa. Uskon, että olemme luoneet jotain uutta.
Niinäkin vuosina, jolloin en levyttänyt mitään, rakkaus tangoon säilyi. Juuri sen parissa ääneni alkoi parhaiten palautua.
Tango on lihasmuistissani ja sydämessäni.”