Tämä juttu on maksuton näyte Runebergin päivänä Keskisuomalaisen tilaajasisällöstä. Juttu on julkaistu alun perin 28.10.2023.
Saarijärveläisen Mikko Larjan punamultaisessa naapuritalossa on asunut kuuluisuus. Ei tosin lähellekään samaan aikaan Larjan kanssa, eikä tunnettuna ollessaan. Rakennuskin oli hieman eri paikassa ja vielä laajentumaton, mutta silti.
Saarijärven Kolkanlahdessa pitkään viihtyneelle Larjalle tulee tuosta kuuluisuudesta päällimmäisenä mieleen eräs makea yksityiskohta:
– Karkit.
Se on kenties hieman yllättävä mielleyhtymä kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergistä (1804–77). Varsinkin, kun Larja ei viittaa porvoolaiseen liikeyritykseen Runebergin Makeistukku Oy:hyn, vaan omakohtaiseen muistoonsa Runebergin ammoisesta asuintalosta.
Larja oli lapsi, kun vuonna 1977 tuosta entisestä Kolkanlahden tilan päärakennuksesta sukeutui Säätyläiskotimuseo. Osana sitä on esitelty Runebergin vaiheita Saarijärvellä ja laajemminkin.
– Kun olin pikkupoika, museossa oli pöydällä kulho, jossa oli sokeripäällysteisiä marmeladeja, Larja kertoo.
– Pyörin tässä päivät pitkät ja kävin aika ajoin tyhjentämässä kipon. Kyllähän ne tiesivät, kuka ne kävi syömässä, mutta ei siitä kukaan koskaan moittinut.
Larjan vanhemmat pitivät Säätyläiskotimuseon vieressä hevostallia ja ratsastuskoulua. Pojasta kasvoi jatkaja. Keski-Suomen Ratsastuskeskus toimii edelleen, mutta nykyisin se on Larjan perhekunnan ulkopuolisessa omistuksessa.
J. L. Runeberg kuvattuna C. P. Mazérin öljyvärimaalauksessa vuonna 1837. Finna.fi
Toki Larjalle tulee Runebergistä mieleen muutakin kuin marmeladit.
– Hän on ollut suomalainen kulttuurivaikuttaja. Aikamoisen huomion hän saa täällä Saarijärvellä, vaikka asui täällä vain pari vuotta. Aika harvalle sattuu kohdalle semmoinen.
Joulukuussa tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun muuan yliopisto-opiskelija Johan Ludvig Runeberg saapui Turusta hevoskyydillä Kolkanlahteen. Seutu oli hänelle entuudestaan tuntematon. 19-vuotias nuorukainen oli pestattu kahteen saarijärveläiseen perheeseen kotiopettajaksi. Ylioppilaat olivat tuohon tehtävään kysyttyjä aikana ennen kansakoulua. Runebergillä oli kotiopettajuudesta aiempaa kokemusta.
Pietarsaaressa syntynyt Runeberg asui Saarijärvellä vuosina 1823–25. Julkisen uransa hän teki myöhemmin opettajana, runoilijana ja toimittajana Helsingissä ja pisimpään Porvoossa.
Runebergin ensimmäinen runokokoelma ilmestyi viisi vuotta sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt Saarijärveltä. Ajan saatossa hänestä alettiin puhua kansallisrunoilijana. Lukijakunta laajeni, kun Runebergin ruotsinkielistä runoutta suomennettiin. Suuri yleisö tuntee hänen teoksistaan parhaiten Vänrikki Stoolin tarinat ja sen avausrunon, joka kasvoi Fredrik Paciuksen säveltämänä kansallislauluksi.
Saarijärven-aika oli Runebergin elämässä lyhyt, mutta sen merkitystä hänelle ja hänen tuotannolleen voi pitää ajallista kestoaan suurempana. Olisiko suomalaisen kansankuvauksen uranuurtajaa ja kansallistunnon herättäjää syntynyt ilman kokemuksia sisämaan luonnosta, ihmisistä ja oloista?
Minna Rosti
Kolkanlahden tilan omisti Runebergin aikana kapteeni Erik Gustaf af Enehjelm. Nuori kotiopettaja Runeberg sai tämän perheestä yksityisoppilaikseen kaksi poikaa. Toiset kaksi poikaa liittyivät joukkoon muualta Saarijärveltä Kalmarin tilalta kruununvouti Daniel Filip Danielsonin perheestä.
Talojen välillä oli etäisyyttä toistakymmentä kilometriä. Kouluarki järjestettiin niin, että Runeberg oppilaineen majoittui näissä kahdessa kodissa vuorotellen kolmen kuukauden jaksoissa. Runeberg oli kummassakin kodissa hyvin pidetty.
Silloista Kalmarin tilan päärakennusta ei enää ole. Se on nostanut jäljellä olevan Kolkanlahden tilan päärakennuksen eli nykyisen Säätyläiskotimuseon kulttuurihistoriallista arvoa.
Säätyläiskotimuseo odottaa korjauksia. Runebergillä oli aikoinaan huone yläkerrassa talon vasemmassa päädyssä. Timo Mustalampi
Säätyläiskotimuseon perusti Saarijärvi-Seura. Alkuvuosien jälkeen siitä tuli osa Saarijärven museon toimintaa.
Runebergin entinen koti ja työpaikka on ollut alueen asukkaan Mikko Larjan mukaan rauhallinen naapuri.
– Ihmispaljoutta ei ole ollut ruuhkaksi asti. Mutta kyllä tässä kävi väkeä silloin, kun tämä oli auki. (Kotiseutuneuvos) Ilta Ikkala otti täällä aikoinaan vastaan linja-autolasteittain ihmisiä. Täällä oli musiikkitapahtumia, runonlausuntaa, luentoja…
– Mutta kyllähän se tietysti nykypäivänä on pieni se piiri, joka tämän aiheen ympärillä pyörii. Varmaan ei enää nykynuorisoa hirveästi kiinnosta.
Larja itsekin on tutustunut Runebergin teoksiin rajallisesti.
– Mitä nyt koulussa olen joutunut. Mutta siitä on kauan.
Maamme-laulu sen sijaan on hänen tuoreessa muistissaan.
– Se tulee täräytettyä hyvinkin usein!
Viime vuosina Säätyläiskotimuseolla on ollut erityisen rauhallista, sillä ovi on pysynyt säästösyistä kiinni. Larja sanoo seuranneensa tilannetta huolestuneena.
Saarijärven museon museoamanuenssi Merja Kähkönen Säätyläiskotimuseon edustalla. Timo Mustalampi
Yksi ovi voi olla kuin aikakone. Humahdamme 1800-luvun tunnelmiin, kun Saarijärven museon amanuenssi Merja Kähkönen johdattaa meidät Säätyläiskotimuseon lankkulattioille nuoren Runebergin jalanjälkiin.
Kähkönen kertoo, että sisustus ei ole yksi yhteen Runebergin asuinvuosien kanssa, mutta toteutuksessa on pyritty jäljittelemään sen ajan tyyliä. Puitteet ovat nykyvalossa vaatimattomat, mutta 200 vuotta sitten täällä elettiin keskisuomalaisittain vaurasta, yläluokkaista elämää mahonkikalusteineen ja topattuine sohvineen.
Tuolla kilometrin edempänä olevalla laavulla vaihdettiin sormukset.
Retkeilijä Jari Väliaho Runebergin luontopolulla
Runeberg oli tottunut hyviin oloihin lapsuudenkodissaan, mutta opiskeluaikana Turun Akatemiassa häntä olivat vaivanneet rahahuolet. Vanhempien taloudellinen tuki oli ehtynyt, kun merikapteeni-isä oli halvaantunut ja menettänyt työkykynsä. Työtarjous Saarijärveltä oli tullut kuin tilauksesta. Kotiopettajana Runeberg sai palkan lisäksi täyden ylöspidon.
Uusimman tietokirjan Runebergistä kirjoittanut Panu Rajala tarjoaa toisenlaisen näkemyksen siitä, miksi Runeberg muutti Saarijärvelle. Rajala uskoo teoksessaan, että töitä olisi järjestynyt rannikoltakin, mutta Runeberg halusi sisämaahan voidakseen itsenäistyä sitovilta tuntuneista yliopisto- ja sukulaispiireistään. Naiskuvioihinkin tarvittiin aikalisää.
Tässä nykyisessä Säätyläiskotimuseon huoneessa Runeberg opetti yksityisoppilaitaan. Lämpimään vuodenaikaan tunteja pidettiin ulkona. Timo Mustalampi
Museoamanuenssi Kähkönen vie meidät Säätyläiskotimuseon alakerrassa siihen huoneeseen, jossa Runeberg opetti neljää poikaa. Oppiaineita olivat muun muassa latina, kirjoitus ja laskento.
– Julkisia kouluja oli vasta harvassa paikassa. Pojat olivat 8–11-vuotiaita, ja Runeberg valmensi heitä Vaasan triviaalikouluun. Sinne he myös pääsivät, Kähkönen kertoo.
Runebergin huone nykyisen Säätyläiskotimuseon yläkerrassa. Seinistä ei ole löytynyt tulevan kansallisrunoilijan puumerkkiä. Timo Mustalampi
Yläkerrassa Runebergillä oli oma huoneensa. Siellä kirjoituspöydän laatikossa hän säilytti niin kutsuttua Sinistä kirjaansa, muistivihkoaan, johon hän kirjoitti runoja.
Runeberg oli kirjoitusharrastuksessaan jo hyvässä vauhdissa. Joitakin hänen Saarijärven-aikaisia runojaan on myöhemmin julkaistu hänen kokoelmissaan.
Runebergin tiedetään kirjoittaneen Saarijärvellä myös yksityisiä onnittelurunoja isäntäväelleen ja muille paikallisille läheisilleen. Kesällä 1825 hän laati muistorunon af Enehjelmien lapselle, joka kuoli vauvana.
Runeberg-näyttely Säätyläiskotimuseon yläkerrassa. Timo Mustalampi
Yläkerran ikkunasta Runeberg näki peltojen ja järven yli Kolkanniemen pappilaan. Se oli yksi Saarijärven pienten säätyläispiirien kyläpaikoista, joissa Runeberg viihtyi vapaa-ajallaan. Häntä voisi luonnehtia jopa kyläluudaksi.
– Runeberg vieraili mielellään eri taloissa. Hän oli kiinnostunut ihmisistä ja asioista. Ja tietysti ympäristö oli ihan erilainen kuin millaisessa hän oli aiemmin ollut rannikolla, Kähkönen sanoo.
Pappilasta erityisen läheiseksi Runebergille tuli leskirovastin tytär Juliana Katarina Roschier. Kaksikon suhdetta on perinteisesti kuvattu lämpimäksi ystävyydeksi, mutta Panu Rajala pitää tietokirjassaan ilmeisenä, että parikymppisen Runebergin ja tätä reilusti toistakymmentä vuotta vanhemman ”Nanan” välillä oli romanttista säpinää kesäöisine souteluretkineen.
Kyltti Säätyläiskotimuseon seinässä. Runeberg saapui Saarijärvelle hevoskyydillä 200 vuotta sitten. Timo Mustalampi
Ruotsinkielisten säätyläisten kanssa Runebergin oli helppo olla tekemisissä. Suomenkielisen rahvaan kanssa seurustelemista rajoitti kielimuuri, mutta siitä huolimatta Runeberg poikkesi metsästysreissuillaan moniin savupirtteihin. Toisinaan hänellä oli mukanaan tulkki.
Savupirteissä Runeberg ymmärsi, että maan valtaosin ruotsinkielisellä sivistyneistöllä oli hatara käsitys tavallisen kansan niukoista ja jopa köyhistä elinoloista. Runebergistä tuli myöhemmin sillanrakentaja. Hänen laaja lehtikirjoituksensa Saarijärven-kokemuksista Helsingfors Morgonbladissa lisäsi tietoisuutta ylioppilaspiireissä.
Kansankuvauksesta tuli keskeinen osa Runebergin kaunokirjallisuutta. Hänen runonsa loivat ja vahvistivat kansallista identiteettiä 1830-luvulta alkaen. Runeberg sanoitti ihannekuvan Suomen kansasta ja luonnosta.
– Siihen aikaan oli tärkeää luoda sitä kuvaa, kun sitä ei vielä oikein ollut olemassa, Kähkönen sanoo.
Vänrikki Stoolin tarinat uhkuu isänmaallisuutta. Tämä Runebergin pääteos kertoo Suomen sodasta (1808–09), jonka myötä Suomi siirtyi Ruotsin hallinnasta osaksi Venäjää.
Sota oli pyyhkäissyt Saarijärvenkin yli. Runeberg kohtasi Saarijärvellä Suomen sodan veteraaneja – joista yksi oli Kolkanlahden tilan isäntä af Enehjelm – ja sai tulevaan merkkiteokseensa vähintäänkin aihioita. Laajemmin Runeberg tutustui sotaveteraaneihin Ruovedellä, jonne hän muutti lyhyeksi ajaksi af Enehjelmin perheen mukana Saarijärveltä.
Näissä maisemissa Runeberg liikkui 200 vuotta sitten. Julmat lammit tuli hänellekin tutuksi. Saarijärven luonto teki nuoreen kotiopettajaan suuren vaikutuksen. Timo Mustalampi
Säätyläiskotimuseon nurkalta lähtee Runebergin luontopolku. Se vie Ahvenlammen kautta Julmille lammille samoissa maisemissa, joissa nuori kotiopettaja aikoinaan samoili. Luontopolku on merkitty maastoon.
Julmien lampien pysäköintipaikalla Kokkolantien varrella seisoo saapuessamme kaksi autoa. Olisikohan nuotiopaikalla jo tulet tai peräti valmis hiillos, pohdimme Kähkösen kanssa, kun lähdemme kävelemään eväspaikallemme noin puolentoista kilometrin päähän.
Julmat lammit tuo silmien eteen rotkolampia, kalliojyrkänteitä ja syvän metsän tuntua. Kerrotaan, että alue sai nimensä metsästäjiltä, jotka ajoivat hirven kallionkielekkeelle ja pakottivat sen hyppäämään kohtaloonsa.
Jari Väliaho ja Heidi Harald sekä heidän koiransa Wilson (vas.) ja Wanda pitivät taukoa Julmien lampien reitin näköalapaikalla. Timo Mustalampi
Polulla vastaan tulevalla näköalapaikalla ovat taukoa pitämässä Heidi Harald ja Jari Väliaho koirineen. Pariskunta paljastaa olevansa liikkeellä heille erityisenä päivänä.
– Tasan 18 vuotta sitten käytiin täällä retkellä, ja tuolla kilometrin edempänä olevalla laavulla vaihdettiin sormukset, Väliaho kertoo.
Harald jatkaa, että Väliaho oli kosinut häntä jo ennen tuota hetkeä. Sormukset oli käyty ostamassa Saarijärveltä. Kaksi vuotta myöhemmin pariskunta meni naimisiin.
Harald ja Väliaho asuvat Kempeleessä. Nyt he olivat tulleet Saarijärvelle laittamaan Lanneveden-mökkiään talvikuntoon.
Metsämaisemaa Julmilla lammilla Runebergin luontopolulla. Timo Mustalampi
Kihloihin meni Saarijärvellä myös Runeberg. Hänen valittunsa oli Maria Juliana Nygrén, joka oli kaksi vuotta Runebergiä nuorempi. Heidän rakkaustarinaansa voisi luonnehtia työpaikkaromanssiksi. Viitasaarella syntynyt ”Mari” oli kodinhoitajana Kalmarin tilalla sukulaistalossaan, jonne Runeberg ilmestyi kotiopettajaksi.
Nuoret viettivät Saarijärvellä aikaa yhdessä ja liikkuivat pariskuntana, mutta eivät tiettävästi hankkineet sormuksia.
Vuosia aiemmin Runeberg oli lupautunut nuoruudenrakastetulleen Fredrika Juveliukselle. Juvelius odotti Runebergin jossain vaiheessa vahvistavan kihlauksen, mutta sitä ei tapahtunut, sillä sulhaskokelaalle tuli muita ihastuksia. Suhde Nygréniin jäi, kun Runeberg oli muuttanut Saarijärveltä.
Päällekkäiset lupaukset ja se, että postilaatikko kävi välillä kuumana moneen suuntaan, aiheutti Runebergille tunnontuskia. Hänen oli vaikea kertoa kuvioistaan avoimesti.
Kirjallisuushistoriassa on kutsuttu Juveliusta maantieteen perusteella Pohjan morsiameksi ja Nygréniä Idän morsiameksi. Naimisiin Runeberg meni Etelän morsiamen eli pikkuserkkunsa Fredrika Tengströmin kanssa.
Heidi Harald ja Jari Väliaho sekä heidän koiransa Wanda (edessä) ja Wilson retkeilivät Julmien lampien reitillä, joka on osa Runebergin luontopolkua. ”Täällä on vaan niin mahtavat maisemat”, he kehuivat. Timo Mustalampi
Julmilla lammilla jutellessa käy ilmi, että Jari Väliahoa ja Runebergiä yhdistää muukin kuin se, että he ovat kihlautuneet tahoillaan Saarijärvellä. Väliahokin kirjoittaa runoja.
– Sellaista pöytälaatikkokirjoittelua; mitään en ole julkaissut. Enemmän se on sellaista terapiaa. Joskus olen tehnyt työkavereille johonkin tuttuun biisiin omat sanat vaikkapa 40- tai 50-vuotisjuhliin.
Väliaho sanoo, että Runebergin luontopolulla kulkiessa Runeberg on jollain lailla hänen mielessään.
– Kyllä mä ainakin mietin, että tästä se on mennyt ja että minkähänlaisia inspiraatioita se on saanut täällä jylhissä maisemissa. Täällä on jo vähän sellaista Lapin taikaa.
Runebergin tiedetään vaikuttuneen suuresti Saarijärven vesistöistä, erämaisista metsistä ja kumpuilevasta maastosta. On helppo uskoa, että kaikuja sisämaan luonnosta päätyi myös Maamme-lauluun: ”Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa.”
Pauli Vilkkilä (vas.) ja Esko Siekkinen olivat valokuvaamassa Julmilla lammilla. Siekkinen oli valmis Maamme-lauluun ”vaikka heti”. Timo Mustalampi
Nuotiopaikalta kuuluu puheensorinaa. Tulen ääressä istuvat naapurukset Esko Siekkinen ja Pauli Vilkkilä Saarijärven Mahlulta.
– Valokuvausreissulla, he otsikoivat.
Ruoan jälkeen heidän on tarkoitus mennä etsimään paikkaa, jota Siekkinen kertoo käyneensä kuvaamassa viitisentoista vuotta sitten.
– Jyrkkä kallio. Älyt-tö-män kau-nis.
Toiveet ovat korkealla nytkin.
– Silloin oli ihan äärettömän voimakkaat ruskan värit. Siellä on erilaisia kalliokasveja, ja se (näkymä) on siis todella kaunis. Jos on tyyni lampi, saa heijastuksia veden pintaan, Siekkinen hehkuttaa.
Mitäs teille sanoo Runeberg?
– Olikos se tuo… Hetkinen… J. L. Runeberg? Oliko? Menikö oikein, Siekkinen jää pohtimaan.
Hän tietää Runebergin olleen runoilija, mutta kaipaa muistutusta tämän teoksista.
– Niitä on niin paljon tommoisia. Kaikista parhaiten muistan Jeff Beckin ja Led Zeppelinin ja ne kaikki. Kyselepä hyvistä kitaristeista, niin muistan paljon!
Esko Siekkinen (vas.) ja Pauli Vilkkilä olivat Julmilla lammilla valokuvausreissulla. Timo Mustalampi
Suomen lukuisista Runeberg-matkailukohteista Siekkinen kertoo käyneensä Ruovedellä, jossa on Runebergin lähteeksi nimetty paikka. Saarijärvellä Runeberg vietti aikaa lähteellä lähellä Kalmarin tilaa. Tuo kohde on jäänyt muutosten syövereihin.
Siitä ei ole varmuutta, onko jokin tietty lähde ollut erityisenä esikuvana Runebergin tunnetulle Lähteellä-runolle.
Se on selvää, mihin paikkakuntaan Runeberg viittaa Saarijärven Paavossa. Runo kertoo kuvitteellisesta talonpojasta, jonka viljasatoa tulva, raekuuro ja halla verottavat. Perhe selviytyy, kun leipä leivotaan puoliksi petäjänkuoresta.
Runeberg törmäsi pettuleipään ensimmäisen kerran nimenomaan Saarijärvellä.
Runon Paavo kylvää Jumalaan luottaen ja peltoa parannellen aina vain uuden sadon. Pettuleivän syömistä päätetään jatkaa hyvänäkin satovuonna, koska naapurilla on ollut huonompi onni. Saarijärven Paavo on opetusruno. Se on ylistys sisukkuudelle ja yhteisöllisyydelle.
Paavo-teema toistuu Saarijärven nimistössä: Paavontie, Paavonrinteet, Paavon Sähkö, Esperi Hoivakoti Paavo… Kirkon pihassa seisoo Paavon patsas.
Runebergin kirjoittamasta Saarijärven Paavo -runosta innoituksensa saanut Paavon patsas on kuvanveistäjä Heikki Varjan käsialaa ja vuodelta 1961. Patsas sijaitsee Saarijärven kirkon pihalla. Kirkko valmistui vuonna 1849 eli yli 20 vuotta Runebergin lähdön jälkeen. Timo Mustalampi
200 vuotta sitten Saarijärvelle saapunutta Runebergiä on tarkoitus juhlistaa kaupungissa ensi vuonna, kertoo Saarijärven museotoimenjohtaja Kirsi Hänninen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 220 vuotta Runebergin syntymästä.
– Aiomme järjestää hänen runouttaan ja laulujaan sisältävän teematapahtuman.
Saarijärven museotoimenjohtaja Kirsi Hänninen. Timo Mustalampi
Työtä tehdään myös Säätyläiskotimuseon eteen. Hänninen sanoo, että rakennus ansaitsisi kunnostamisen, mutta vaativa taloustilanne on pakottanut Saarijärven museon priorisoimaan painopisteensä uudistettuun päärakennukseen ja kesäkauden yleisökohteisiin, joita ovat Tapperin taiteilijaveljesten Juhola ja Galleria Jarska sekä Kivikauden kylä ja muistomerkit.
Hänninen kertoo, että parhaillaan kartoitetaan rahoitusmahdollisuuksia Säätyläiskotimuseon kunnostamiseksi.
– Vähintään tarvitaan pahempien vaurioiden ennaltaehkäisevää korjaamista.
Kirjalliset lähteet: Panu Rajala: Kansallisrunoilija J. L. Runebergin elämä (Minerva, 2020). Saarijärven museon julkaisuja 2: J. L. Runeberg (Saarijärven kaupunki, 1988). Lauri Viljanen: Runeberg ja hänen runoutensa 1, 1804–1837 (WSOY, 1944).