Helsinkiläisessä Helanderin huutokaupassa on myynnissä taulu, jonka kaltaisia näkee hyvin harvoin kotimaisten huutokauppakamarien tarjonnassa.
Helanderin mukaan kyse on Frans Francken nuoremman (1581-1642) tai hänen työhuoneensa puupaneeleille tekemästä öljyvärimaalauksesta, joka kuvaa Raamatusta tuttua teemaa, Belsassarin pitoja.
– Tutkimme teosta useiden kanavien kautta ja löysimme tiedon, jonka mukaan maalaus on myyty vuonna 2011 huutokaupassa Saksassa, Helanderin toimitusjohtaja Mika Siren kertoo.
Täyttä varmuutta esimerkiksi siitä, kuka teoksen työhuoneella on tehnyt, ei kuitenkaan ole, koska taulua ei ole signeerattu.
Antwerpenissä vaikuttanut Frans Francken nuorempi, tai Frans II Francken, tunnetaan monipuolisena taiteilijana, joka raamatullisten ja mytologisten aiheiden lisäksi kuvasi taide- ja kuriositeettikabinettien outoja kokoelmia ja tuli samalla luoneeksi uuden trendin.
Avaa kuvien katselu
Yli metrin levyinen maalaus sisältää valtavan määrän yksityiskohtia. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Tässä kannetaan lisää herkkuja juhlapöytään. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Vuonna 2010 Franckenin suurikokoinen Allegory of Man’s Choice between Virtue and Vice -maalaus huudettiin ennätyksellisellä seitsemällä miljoonalla eurolla Wienin Dorotheumin huutokaupassa.
Taiteilijan teosten hintahaitari on laaja: viime vuosina se on ulottunut muutamasta tuhannesta satoihin tuhansiin euroihin, riippuen teoksen aiheesta, koosta, taiteellisesta tasosta ja signeerauksesta.
Aikakauden taiteilijoiden tapaan Francken maalasi tauluja yhteistyössä ateljeensa tai toisten taiteilijoiden kanssa ja teki samasta teemasta useita eri versioita. Taiteilijan itsensä signeeraamia teoksia on löytynyt noin 80.
Suomen kansallismuseo sai vuonna 1965 testamenttilahjoituksena Franckenin signeeraamattoman maalauksen, joka esittää taidekabinettia ja jonka taiteilija on maalannut ateljeensa kanssa.
Ikä ei tee teoksesta arvokasta
Taidemarkkinoiden asiantuntija ja filosofian tohtori Pauliina Laitisen mukaan 1600-luvulta peräisin oleva maalaus suomalaisessa huutokaupassa on harvinaisuus. Laitinen kommentoi tässä jutussa vanhan taiteen markkinoita yleisellä tasolla.
– Eurooppalaisissa huutokaupoissa on vanhaa taidetta paljonkin myynnissä, ja hinnatkin saattavat olla edullisia, Laitinen huomauttaa.
Avaa kuvien katselu
Taidemarkkinoiden asiantuntijan ja filosofian tohtori Pauliina Laitisen mukaan vanhan taiteen markkinoilla on oma logiikkansa. Kuva: Pauliina Laitinen
Pelkkä ikä ei suinkaan tee teoksesta arvokasta, vaan avainasemassa ovat dokumentointi ja jäljittäminen. Laitinen korostaa, että vanhan taiteen myynnissä on oma selkeä logiikkaansa: aina pitää löytyä jokin syy tai perustelu, miksi jokin teos on huomattavasti arvokkaampi kuin joku toinen.
– Näitä syitä ovat muun muassa se, missä näyttelyissä teos on ollut mukana, ketkä ovat olleet teoksen omistajina ja onko teoksella merkitystä taidehistoriankirjoituksessa. Jos joku teos on todella arvokas, se olisi jo löytänyt paikkansa museo- tai yksityiskokoelmassa, jollaisesta se lähtisi huutokauppaan hyvin harvoin.
Ja jos lähtisi, kyse olisi isosta kansainvälisestä huutokaupasta. Provenienssi eli omistaja- ja näyttelyhistoria olisivat prosessissa vahvasti mukana.
– Arvokkaampi vanha taide myydään mitä todennäköisimmin ulkomailla, jossa on myös enemmän kyseisen aikakauden keräilijöitä. Tämä tarkoittaa kilpailua ja korkeampia hintoja, Laitinen toteaa.
Vanha taide syntyi usein yhteistyön tuloksena
Suurikokoisten ja yksityiskohtaisten öljyvärimaalausten tekeminen 1600-luvulla ja sitä ennen oli hidasta puuhaa. Joissakin tapauksissa taiteilija saattoi maalata teoksesta pienen osan – kuten kasvot ja kädet – ja työhuoneen avustavat taiteilijat maalasivat lopun. Apulaiset olivat päätaiteilijan kouluttamia, jotta tyyli ja tekniikka pysyivät samana.
Avaa kuvien katselu
Maalauksessa kuvattujen naisten pukeutuminen ei viittaa barokkiin vaan vanhempiin aikakausiin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Pidot tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Teoksessa rikotaan myös niin sanottua neljännen seinän sääntöä eli osa juhlavieraista katsoo suoraan ”kameraan”. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Jos jostakin vanhasta maalauksesta kerrotaan yleisesti, että se on taiteilijan työhuoneen tekemä, vastuu teoksen aitouden varmistamisesta jää ostajalle: ei tiedetä varmuudella, kuka teoksen on työhuoneella maalannut.
– Tavallaan tuolloin ei ole dokumenttia siitä, että teos on sen ja sen taiteilijan tai henkilön tekemä jonakin tiettynä aikana, Pauliina Laitinen toteaa.
Joissakin tapauksissa on pystytty jäljittämään, keitä taiteilijan studiolla on työskennellyt, mikä luonnollisestikin nostaa teoksen arvoa.
– Näin on esimerkiksi Rubensin kohdalla: taiteilijan työhuoneella työskennelleiden, nimeltä tunnettujen koulukuntalaisten maalaamien teosten arvo on noin kymmenesosa itse mestarin teoksista, Pauliina Laitinen kertoo.
Samasta teemasta tehty useita versioita
On yleisesti tiedossa, että Frans Francken nuorempi ja hänen studionsa työstivät Belsassarin pidoista useamman version. Yksi näistä versioista, joka on sommittelultaan hyvin samankaltainen kuin nyt Helanderilla myynnissä oleva maalaus, huudettiin kaksi vuotta sitten yhdysvaltalaisessa Leland Littlen huutokaupassa 6 500 dollarilla eli noin 5 600 eurolla.
Avaa kuvien katselu
Pidoissa tarjoillaan joutsenta ja riikinkukkoa, jotka ovat olleet eurooppalaisissa hoveissa suurta herkkua keskiajalta lähtien. Linnuista tehtiin pataruokaa, jossa oli muun muassa sisälmyksiä. Muut osat linnuista aseteltiin koristamaan ruokapöytää. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Tammipaneelien välissä olevaa halkeamaa on korjattu joskus muinoin pienillä nauloilla. Kuva: Jussi Mankkinen / YleBelsassarin pidot kuuluu vanhan taiteen klassikkoaiheisiin.
Huutokauppakamari mainosti tammipaneeleille maalattua signeeraamatonta teosta nimenomaan Franckenin koulukunnan tekemäksi. Kuten Helanderin maalauksessakin, myös Leland Littlen taulussa on puupaneelien välinen halkeama, mutta eri kohdassa.
– Kyllähän tuollainen taulu olisi kiva seinällä, ja mielestäni vanhassa taiteessa on jotakin aivan ihanaa. Kyse on klassikkoaiheesta, jota maailmalla liikkuu rajallinen määrä. Mikään varsinainen sijoituskohde tällainen maalaus ei kuitenkaan ole. Jotta se olisi sijoitus, kaikki siihen liittyvät tiedot pitäisi olla vahvistettuina ja olisi oleellista tietää, kuka teoksen on maalannut, Pauliina Laitinen summaa.