Juttu tiivistettynä
- Sotatieteilijä Ilmari Käihkö muistelee tuntojaan Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa Ukrainaan helmikuussa 2022.
- Käihkön mukaan polarisaatio on lisääntynyt yhteiskunnassa sodan alkamisen jälkeen. Hän näkee sen uhkana turvallisuudelle ja demokratialle.
- Hänen uusi kirjansa käsittelee sodankäynnin teoriaa sekä sodan vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan.
- Käihkö uskoo, että sota on pitkälti epärationaalista, mutta parempi ymmärrys sodasta voi johtaa rauhaan tulevaisuudessa.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Aivan ensimmäiseksi annoin kuitenkin tunteilleni vallan ja romahdin huutoitkuun.
Näin sotatieteilijä Ilmari Käihkö muistelee tuoreessa kirjassaan helmikuista aamua vuonna 2022, kun Venäjä oli juuri aloittanut suurhyökkäyksen Ukrainaan.
Heti tunteenpurkauksen jälkeen oli aika koota itsensä ja mennä suoraan radiolähetykseen selittämään muille järkyttyneille ihmisille, mitä nyt tapahtuu.
Sodan selittämisen suurelle yleisölle hän kokee velvollisuudekseen, mutta asia herättää myös ristiriitaisia tunteita.
– Ammatillisesti täytyy etäännyttää itsensä ja katsoa objektiivisesti asioita, joita pitää mielenkiintoisina. Samaan aikaan kuitenkin ymmärtää, että ihmisiä oikeasti kuolee ja kärsii. Se on melkoinen dilemma, Käihkö kuvailee Ylen haastattelussa.
Käytännössä kaikki Käihkön vapaa-aika viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana on kulunut sodan seuraamiseen ja kommentointiin.
Enimmillään – tai Käihkön sanojen mukaan ”pahimmillaan” – uutismediat ovat julkaisseet häneltä 11 haastattelua vuorokaudessa. Sodan ensimmäisten kuukausien aikana Käihköltä julkaistiin yhteensä yli 600 haastattelua – sen jälkeen hän lakkasi laskemasta.
Käihkö antaa edelleen medialle kommentteja Ukrainan sodan käänteistä useamman kerran viikossa. Hänen tällä viikolla julkaistava teoksensa 10 oppia sodasta (WSOY) ruotii laajemmin sodankäynnin teoriaa sekä sodan vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan.
Avaa kuvien katselu
”Ihminen on aika pieni sodassa, ja se on yksi sodan hirveimpiä asioita,” sanoo Käihkö. Kuvassa hän on Patterimäen 1. maailmansodan aikaisen linnoitteen raunioissa Länsi-Helsingissä. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Viileän analyyttisenä kommentaattorina tunnettu Käihkö kertoo kirjassa myös huomattavan omakohtaisesti siitä, miten hän on itse käsitellyt sotaa. Ukrainassa pitkään tutkimustyötä tehnyt Käihkö kirjoittaa monista ystävistään, jotka joutuivat lähtemään sotaan helmikuussa 2022.
– Koen, että olen henkilökohtaisesti velkaa heille tutkijana, jonka tehtävä on tuottaa parasta mahdollista tietoa asiasta.
”Sotaa voi verrata tautiin”
Olemme tulleet haastattelua varten Käihkön kanssa Patterimäelle.
Länsi-Helsingissä sijaitsevalta kukkulalta löytyy osa kaupunkia kiertävästä, ensimmäisen maailmansodan aikaan rakennetusta linnoitusketjusta, sekä toisen maailmansodan aikainen ilmatorjuntapatteri.
Patterimäen rauniot ovat osoitus siitä, että vaikka teknologia kehittyy, sodankäynnissä moni asia pysyy samana: linnoitteet ja ilmatorjunta ovat keskeisiä tekijöitä Ukrainan puolustustaistelussa tänäkin päivänä.
Videolla Käihkö kertoo, mitä Patterimäen linnoiterauniot saavat hänet ajattelemaan.
Sota on kauheaa mutta joskus vähiten huono vaihtoehto, kuuluu Käihkön kirjan ensimmäinen ”oppi”.
Tällä Käihkö tarkoittaa, että Ukrainan oli helmikuussa 2022 valittava sota, kun hyökkäys tuli ulkopuolelta. Samoin valitsi myös Suomi vuonna 1939, ja kammottavasta hinnasta huolimatta se kannatti.
– Sotaa voi verrata tautiin. Tartunta voi tulla ulkopuolelta, ja silloin pitää tehdä valinta, tekeekö vastarintaa vai alistuuko siihen. Jos tekee vastarintaa, sota leviää.
– Sotiminen on joskus huonoista vaihtoehdoista paras, ja tämä on osa sodan tragediaa, Käihkö sanoo.
Avaa kuvien katselu
”Juuri käynnistynyt sota on äärettömän vaikea tutkimuskohde, koska tunteita on paljon ja tietoa vähän,” Käihkö sanoo. Hän myöntää itsekin tehneensä tulkinnoissaan virheitä. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Polarisaatio lisää turvattomuutta
Käihkö torjuu nopeasti ajatuksen siitä, että hän olisi yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisessa asemassa. Hänellä on kuitenkin keskeinen rooli siinä, millaista julkista keskustelua Suomessa käydään Ukrainan sodasta.
Siitä kertoo paitsi hänen julkisuudessa antamiensa tulkintojen valtava volyymi, myös niiden saama arvostus. Kun Käihkö puhuu, häntä kuunnellaan. Hänelle myönnettiin vuosi sitten Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ”kiihkottomasta ja asiantuntevasta” sota-analyysista eri medioissa.
Käihkö haluaa parantaa sodasta käytävän julkisen keskustelun tasoa. Hän toivoo, että ihmiset oppivat ymmärtämään sotaa paremmin psykologisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä, joka koskettaa kaikkia.
Avaa kuvien katselu
Suomessa keskustelu Ukrainan sodasta on Käihkön mukaan nyt realistisempaa kuin sodan ensimmäisinä vuosina, jolloin venäläisten menestys taistelukentällä aliarvioitiin ja ukrainalaisten mahdollisuudet yliarvioitiin. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Eurooppa joutuu nykyisessä maailmantilanteessa varautumaan sodan ”tautiin”. Kun turvattomuus kasvaa, yhteiskunnassa lisääntyy vastakaikuna turvallistaminen ja militarisoituminen.
Käsitteet tarkoittavat, että turvallisuusajattelu nousee päätöksenteossa kaiken muun edelle, ja että sotilaalliset arvot nousevat yhteiskunnassa keskeiseen asemaan.
– Se on luonnollista, mutta on hirveän tärkeää, että ollaan tietoisia tästä ja myös ikävistä puolista, joita siihen liittyy, Käihkö sanoo.
Turvaton ilmapiiri ruokkii viholliskuvia mutta myös yhteiskunnan sisäistä polarisaatiota, jossa eri mieltä olevat ja eri arvoja kannattavat ihmiset alkavat pahimmillaan leimata myös toisiaan vihollisiksi.
Tällainen kahtiajako on Käihkön mukaan Ukrainan sodan aikana lisääntynyt Suomessakin merkittävästi, minkä hän näkee myös uhkana turvallisuudelle. Turvallisuutta edistää päinvastoin se, että asioista keskustellaan ja päätetään demokraattisten periaatteiden mukaisesti.
– Pahoin pelkään, että kun seuraava sota alkaa, olemme taas samojen ongelmien edessä. Toivon, että silloin tästä kirjasta ihmiset voivat katsoa, mitkä asiat kannattaa ainakin muistaa.
Turvaton maailmantilanne ei näytä rauhoittumisen merkkejä. Ukrainan, Kiinan ja Yhdysvaltojen arvaamattomat tilanteet vaikuttavat kaikki Eurooppaan, ja sitä kautta Suomeenkin.
– Lähivuodet tulevat olemaan epävakaita, Käihkö toteaa.
Kun Käihkö alkoi tutkia Ukrainan sotaa vuonna 2017, ”ketään ei kiinnostanut,” että Euroopassa käytiin sotaa. Videolla Käihkö pohtii, miksi toiset sodat saavat meiltä enemmän huomiota kuin toiset:
Trumpin neuvottelut: Käihkö ei pidätä hengitystä
Sota on helpompi aloittaa kuin lopettaa, kuuluu yksi Käihkön kirjan opeista.
Viime viikkoina Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin johdolla on käyty suuren luokan diplomaattista näytelmää. Ensin Trump ja Venäjän Vladimir Putin tapasivat Alaskassa ja sitten Euroopan johtajat tapasivat Trumpin Washingtonissa.
Euroopan maat puhuvat nyt vakavaan sävyyn turvatakuista Ukrainalle. Putinin ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin välille kaavaillaan jopa tapaamista.
Onko Venäjän hyökkäyssodan loppu siis jo näköpiirissä?
Käihkö ei pidätä hengitystään. Trumpin ulkopolitiikka vaikuttaa hänestä hätiköidyltä ja epämääräiseltä. Venäjän tavoitteet Ukrainan suhteen eivät ole muuttuneet, eikä Ukraina voi niitä hyväksyä.
– En valitettavasti jaksa uskoa siihen, että tämä prosessi johtaisi nopeasti pysyvään rauhaan.
Poliittinen keskustelu on muuttunut selvästi Trumpin valtaannousun myötä. Alueluovutukset ja jonkinlainen neuvotteluratkaisu on periaatteessa hyväksytty, vaikka tällainen puhe oli eurooppalaisessa ja suomalaisessa keskustelussa pitkään tabu.
Käihkö itse näki jo keväällä 2022, että sota pitkittyy ja todennäköisin lopputulos on jonkinlainen neuvotteluratkaisu. Tässä tilanteessa on Käihkön mukaan ehdottoman tärkeää, että Euroopan sotilaallinen tuki Ukrainalle ei horju.
Avaa kuvien katselu
Sota on Käihkön mukaan epärationaalista. Tämä järkiperäisyyden puute näkyy jo siinä, että sodissa on paljon enemmän häviäjiä kuin voittajia. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Miksi sodimme? Hyviä ja huonoja uutisia
Ilmari Käihkö käsittelee kirjassaan isoja kysymyksiä, mutta kaikkein suurin niistä löytyy rivien välistä.
Miksi me ihmiset sodimme?
– Sotahan ei ole rationaalista, Käihkö sanoo.
Hän viittaa kirjassaan paljon kuuluisaan preussilaiseen sotateoreetikkoon Carl von Clausewitziin (1780–1831), jonka mukaan sota on politiikan jatke: yksinkertaisimmillaan se on yritys väkivalloin pakottaa toinen osapuoli omaan tahtoon.
Mutta sodan taustalta löytyy Käihkön mukaan myös paljon epärationaalisia tekijöitä, kuten pelkoa ja identiteettikäsityksiä.
– Hyvä uutinen tässä on se, että meillä on teoriassa mahdollisuus päästä sodasta eroon paremman ymmärryksen kautta. Mutta huono uutinen on, että jos sodan aiheuttavat epärationaaliset tekijät, edes ymmärrys ei välttämättä auta.
Käihköllä on kuitenkin esittää esimerkki paremmasta: Euroopan unioni.
Euroopassa on sodittu monia historian hirveimmistä sodista, mutta viime vuosikymmenet ovat olleet ainakin EU:ssa poikkeuksellisen rauhanomaisia.
– Tämä malli on mahdollinen muillekin. En usko sen ihan heti toteutuvan, mutta meidän täytyy uskoa paremman tulevaisuuden olevan mahdollinen, jotta voimme työskennellä sen eteen.