Älytöntä kyykyttämistä. Tuntuu kuin kohdeltaisiin rikollisena, Jani tuskailee.
Jani on yksi niistä yli puolesta miljoonasta suomalaisesta, joilla oli viime vuoden aikana ulosottovelkaa. Useimpien ulosottovelallisten tavoin hänellä on lisäksi perintätoimistojen perinnässä olevia velkoja: pikavippejä ja sähkölaskuja.
Janin mukaan perintätoimiston toiminnassa risoo se, että se ei hae vanhoja velkoja ulosottoon vaan säilöö ne itsellään vuodesta toiseen.
”Siitä hyötyy vain perintäfirma, joka kerää helvetilliset korot”, Jani sanoo.
Perintätoimiston käsittelyssä velan korko juoksee ja perintäkulut paisuvat. Ulosotossa kulut eivät yleensä kasva samalla tavalla.
Janista olisi kohtuullista velallista kohtaan, että velat vietäisiin ulosottoon vuoden tai kahden jälkeen.
Vanhojen saatavien perintä aiheuttaa ärsytystä ja hämmennystä, kuten nähtiin viime vuonna hyvinvointialue Varhan laskutussotkussa. Perintäfirmojen toiminta on helppo nähdä härskinä rahastuksena, jonka kohteena ovat usein kaikkein huono-osaisimmat: työttömät, sairaseläkeläiset ja vanhukset.
Kysyimme velallisilta, mikä perinnässä on heidän mielestään pielessä ja selvitimme, miten vanhojen velkojen perintä käytännössä toimii.
Velkojen niputtaminen hämää
Perintätoimisto perii Janilta yhteensä noin 20 000 euron velkoja. Hän laskee, että perintäkulujen ja korkojen osuus siitä on noin 6 500 euroa.
Jani on pitkäaikaistyötön ja yksinhuoltaja. Hän ei ole pystynyt lyhentämään perinnässä olevia velkojaan, joista vanhimmat ovat noin 20 vuoden takaa. Hän sanoo, että rahat riittäisivät hädin tuskin korkojen maksamiseen.
Velkoja perivää Intrum-perintätoimistoa Jani kritisoi siitä, että se on yhdistänyt velkoja eli niputtanut useita velkoja samaan perintäprosessiin. Periaatteessa tämä on velallisen etu, koska se vähentää kulujen päällekkäisyyttä ja erillisten perintäkirjeiden lähettämistä. Toisaalta velallisen on vaikea pysyä kärryillä, mitkä veloista ovat vanhentuneet.
Janiltakin on yritetty periä yli 20 vuotta vanhoja velkoja, mutta hän reklamoi velasta ja se peruttiin. Velkojen epäselvyyksien selvittäminen Intrumin kanssa on ollut vaikeaa, sillä hän ei ole saanut vastauksia kysymyksiinsä.
Jani kertoo yrittäneensä päästä velkajärjestelyyn, mutta pääsy evättiin hänen mukaansa siksi, että hän on opiskelija. Nyt Jani vain odottaa, että velat vanhenevat lopullisesti.
”Viimeiset velat menevät umpeen 2030.”
Kolme valitusta päivässä
Moni muukin velallinen valittaa perinnän epäselvyyksistä. Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kerrotaan, että kuluttajaneuvontaan ja kuluttaja-asiamiehelle tulee vuosittain noin 1 000–1 500 velkojen perintään liittyvää yhteydenottoa.
Viime vuonna niitä on tullut keskimäärin noin kolme päivässä. Sekin saattaa olla vain jäävuoren huippu. Selvitysten mukaan vain pieni osa ongelmia kokeneista kuluttajista on yhteydessä viranomaisiin.
KKV ei voi kumota yksittäistä laskua tai määrätä perintää lopetettavaksi, mutta kuluttaja-asiamies voi puuttua perintätoimiston hyvän perintätavan ja -lain vastaiseen toimintaan.
Perintää ei saa viivyttää tarpeettomasti, eikä velalliselta saa periä kohtuuttomia kuluja, tiivistää KKV:n ryhmäpäällikkö Erika Virtanen. Kuluttajavelka vanhenee viimeistään 15–20 vuodessa, ja perintäkuluille on asetettu katto perintälaissa.
Mutta voiko sille mitään, että perintätoimistot eivät vie velkoja ulosottoon vaan antavat niiden kasvaa korkoa?
”Velallisella on oikeus pyytää, että vapaaehtoinen perintä keskeytetään ja velat siirretään oikeudelliseen perintään”, Virtanen vastaa.
Kun pyyntö on esitetty, perintätoimisto saa jatkaa perintää mutta se ei saa pääsääntöisesti lisätä laskuun enempää perintäkuluja kuin mitä niitä on siihen mennessä kertynyt. Itseään ei voi kuitenkaan hakea ulosottoon, vaan viime kädessä siitä päättää velkoja.
Lue myös: Positiivinen luottorekisteri – Tulot väärin, Sami ei saanut lainaa
30 vuoden velkavankeus
Aina velkojen vieminen ulosottoonkaan ei tee tilannetta velalliselle helpommaksi tai selkeämmäksi.
Harrilla on ulosotossa noin 21 000 euroa. Velkojina on muun muassa perintätoimistoja, hyvinvointialue sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Harrin tietojen mukaan kaikki hänen velkansa on haettu ulosottoon. Siksi hän järkyttyi saadessaan syksyllä perintätoimisto Intrumilta 7 500 euron perintäkirjeen. Velka koostuu useista pienemmistä saatavista.
Erittelyn mukaan perintäkulujen osuus on 3 000 euroa, kun alkuperäinen velka on noin 2 400 euroa. Korkoja laskulla on 1 800 euroa.
”Älyttömiä summia. Mielestäni samat saatavat näkyvät jo ulosoton sivuilla. En itse enää jaksa enkä kykene ottamaan näistä selvää.”
Harri jätti laskun maksamatta. Hän teki tapauksesta ilmoituksen Etelä-Suomen aluehallintovirastoon, joka valvoo valtakunnallisesti perintätoimistoja.
Harri kertoo olleensa ulosotossa yli 30 vuotta. Hän on työtapaturman takia sairauseläkkeellä.
Eläkkeestä menee joka kuukausi 270 euroa ulosottoon. Se on viidennes hänen tuloistaan.
Viime vuoden marraskuussa Harri hakeutui velkaneuvontaan. Päätöstä ei ole vielä tullut.
”Toivon, että pääsisin sinne ja voisin maksaa jatkossa pienemmän summan. Että voisin elää joskus normaalia elämää.”
Vaikka laki sanelee katon perintäkuluille, niiden osuus perinnässä voi olla käytännössä suuri, jos velka koostuu vaikkapa kymmenistä pienistä veloista. Silloin jokaisen pikkuvelan päälle voidaan lätkäistä omat perintäkulut.
Samasta kuluttajasaatavasta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään 60–210 euroa velan suuruudesta riippuen. Sama haarukka koskee myös julkisoikeudellisia saatavia, kun niitä peritään yksityishenkilöltä. Näitä ovat esimerkiksi verot, terveydenhuollon maksut ja muut julkisen sektorin saatavat.
Myös velalle kertyvä korko voi mennä perintätoimiston taskuun, jos se on ostanut velan itselleen. Vapaaehtoisessa perinnässä korot perii aina velkoja, ja koron suuruus perustuu alkuperäiseen velkasopimukseen ja korkolakiin.
Monet perintätoimistot, kuten Intrum, haalivat itselleen maksamattomia lainoja ja luottoja ostamalla niitä yrityksiltä ja pankeilta.
Noudatetaanko perintälakia?
Miksi vuosia vanhoja saatavia ei haeta ulosottoon, vaan niiden annetaan kasvaa korkoa jälkiperinnässä?
Intrumin perintäpalvelujen päällikkö Reetta Lehessaarelta kommentoi aihetta yleisellä tasolla:
”Jälkiperinnässä seuraamme asiakkaan maksukykyä ja toimimme sen perusteella. Neuvottelemme vapaaehtoisia maksujärjestelyjä ja tarvittaessa käytämme myös oikeudellisia keinoja, kuten ulosottoa.”
Sitä, miten asiakkaan maksukykyä seurataan, hän ei avaa tarkemmin.
Lehessaaren mukaan vapaaehtoinen maksujärjestely voi olla velalliselle ulosottoa edullisempi ratkaisu.
”Silloin asiakas välttyy ulosoton taulukkomaksuilta. On myös hyvä muistaa, että viivästyskorko kertyy myös ulosoton aikana, ja jos asiakas on varaton, ulosotto voi tuottaa turhia kuluja velkojalle.”
Taulukkomaksut ovat valtion perimiä viranomaismaksuja, joilla katetaan ulosoton kustannuksia. Taulukkomaksu on velasta riippuen 2,50–210 euroa.
Velkojen ”kaksoislaskutusta” ei Lehessaaren mukaan tapahdu.
”Intrumilla on tiivis yhteydenpito ulosoton kanssa, ja asiakkaan suorituksista kulkee tieto puolin ja toisin. Eli saatava ei tule maksetuksi kahteen kertaan.”
Jos asiakkaalla on perinnästä kysyttävää tai siinä on epäselvyyksiä, hän neuvoo olemaan yhteydessä yrityksen asiakaspalveluun.
Lehessaari vakuuttaa myös, että Intrum noudattaa perintälakia ja hyvää perintätapaa, ja perintäkuluja vaaditaan lain sallimissa rajoissa.
Hän ei kuitenkaan avaa tarkemmin, millaista omavalvontaa Intrum tekee.
”Järjestelmämme varmistaa, että näitä rajoja noudatetaan perintätoimissa.”
Valvominen jää velallisen kontolle
Etelä-Suomen aluehallintovirasto voi antaa perintätoimistolle esimerkiksi varoituksen tai määräaikaisen toimintakiellon.
Ylitarkastaja Matti Laiho kertoo, että velallisilta tulee vuosittain noin 300 perintää koskevaa epäkohtailmoitusta. Niiden perusteella tehdään vuosittain keskimäärin 25 valvontapäätöstä.
Käytännössä perintäfirmojen saamat seuraamukset ovat harvinaisia. Perintärekisterissä on tällä hetkellä 83 rekisteröityä perintätoimistoa, joista yhdeksän on saanut yhden tai useamman varoituksen. Suurin osa varoituksista on 4–5 vuoden takaa, tuorein on vuodelta 2023.
Esimerkiksi Intrum on saanut kaksi varoitusta vuonna 2020. Ne koskivat maksusuunnitelman kuluja sekä perintäkulujen perimistä. Yhtään rekisteröityä perintätoimistoa ei ole määrätty toimintakieltoon.
Näyttää siltä, että vaikka perintäfirmojen kuuluu noudattaa hyvää perintätapaa, paljon jää velallisen kontolle. Kaikilla ei ole kuitenkaan voimavaroja tai ymmärrystä seurata omien velkojensa yhdistelyä ja vanhenemisaikoja.
Missä sitten menee kynnys puuttua perintäfirman toimintaan?
Laihon mukaan esimerkiksi vanhojen saatavien perinnässä perintätoimisto laiminlyö velvollisuutensa, jos se perii vanhentunutta saatavaa varmistamatta ensin, että velan vanheneminen on katkaistu. Velalliselle on kerrottava katkaisusta, ja velka on yksilöitävä.
Entä milloin perintäkulut ovat kohtuuttomia?
Laiho toteaa, että kohtuullisuudesta säädetään perintälaissa. Hän huomauttaa, että lakiin kirjatut summat ovat enimmäismääriä, ja perinnässä pitää noudattaa myös perintäkuluille asetettua yleistä kohtuullisuusvaatimusta.
Esimerkiksi muita kuin kuluttajasaatavia koskevasta maksumuistutuksesta saa lain mukaan periä enintään 70 euroa, jos velka on 500–2 500 euroa.
Laiho siteeraa perintälain esitöistä löytyvää kohtaa:
”Tarkoituksena ei ole, että tavanomaisen ja selvän saatavan perinnästä voitaisiin automaattisesti periä 70 euroa, kun saatava vähänkin ylittää 500 euroa.”
Perintäkuluissa pitäisi siis noudattaa tapauskohtaista harkintaa.
Haastateltavien nimet on muutettu asioiden arkaluontoisuuden vuoksi. Heidän henkilöllisyytensä ovat toimituksen tiedossa.
Kerro meille velkaantuneen arjesta ja velkojen hoitamisesta, teemme aiheesta juttua!