Näyttelijä Anu Sinisalo ei anna iän määrittää itseään. ”Sielu ei vanhene”, hän sanoo ja nauttii rakkaussuhteesta, jossa on päässyt irti vanhoista peloistaan.
Onko 60-vuotias vanha? Eipä sanota vielä mitään, vaan jutellaan hetki näyttelijä Anu Sinisalon kanssa. Hän täyttää 60 vuotta maaliskuun kolmantena päivänä. Synttäripirskeet ovat vielä suunnittelematta, mutta niillä ei ole kiire, sillä Anu on ajatellut viettää yhden syntymäpäivän sijaan kokonaisen juhlavuoden.
Haastattelun aluksi Anu kysyy, piirrämmekö hänen elämänpuunsa. Se kuulostaa sillä hetkellä vähän vitsiltä, mutta jälkikäteen ei niinkään. Kyllä tästä voisi piirtää puun, jolla olisi juuret, runko, oksat, kauniita lehtiä ja meheviä hedelmiä.
Vähän ikäsokea. Sellainen Anu sanoo olleensa läpi elämänsä. Se ei ole haitannut häntä, sillä lähipiirissä on aina ollut eri-ikäisiä ihmisiä. Monet heistä ovat olleet näyttelijöitä, joille heittäytyminen, leikkimieli ja jopa itseironia ovat olleet ominaisia. Henkisen iän ei ole tarvinnut olla sama kuin fyysisen iän.
Anu muistelee edesmennyttä isoäitiään, mamaa, joka yli 90-vuotiaana sanoi tuntevansa itsensä yhä 17-vuotiaaksi.
”Ihmettelin sitä silloin, mutta niinhän se on, sielu ei vanhene.”
Yhdestä asiasta Anu on kuitenkin hyvin varma. Hänen mielestään kuusikymppiset ovat nykyisin aivan erilaisia kuin ennen, jolloin ihmiset tulivat nykyistä selkeämmin vanhoiksi.
”Ennen ikä määritti persoonaa ja sitä, millaista käytöstä ja toimintaa henkilöltä odotettiin. Ihmiset määriteltiin tietyn kaltaisiksi iän mukaan.”
Odotukset näkyivät varsinkin naisten kohdalla, ja ne kahlitsivat naisten itsemääräämisoikeutta. Kuusikymppisen naisen piti esimerkiksi pukeutua ikäiselleen sopivalla tavalla, jossa muodollisuus peitti naiseuden. Seksuaalisuus oli tabu.
”Olemme nykyisin naisina aivan eri asemassa kuin vain muutama vuosikymmen sitten. Meillä on entistä suurempi vapaus toteuttaa itseämme. Muutos on hyvää kehitystä, vaikka onkin epäoikeudenmukaista, että se pitää näin todeta.”
Anu uskoo, että kehitys kulkee nyt nopeasti uuteen suuntaan.
”Jos joku vielä ajattelee jossakin, että kuusikymppinen on vanha, hän on itse pudonnut kelkasta. On järjetöntä, jos työelämässä ei osata arvostaa kokemusta ja vanhemmat työntekijät joutuvat pelkäämään työpaikkojensa puolesta. Ikä ei ole minkään tekemisen este.”
Aluksi tarvittiin hyvää onnea
Anu valmistui Teatterikorkeakoulusta keväällä 31 vuotta sitten. Alusta lähtien hän on työskennellyt freelancerina.
”Olen hyvin perhekeskeinen. Arvomaailmaani on kuulunut tehdä valintoja sen mukaan.”
Koulun jälkeen Anulle tarjottiin heti kiinnitystä teatterista, mutta hän kieltäytyi siitä.
”Työ olisi ollut toisessa kaupungissa. Silloinen puolisoni oli freelancer-muusikko. Elämämme ei olisi toiminut, jos olisin ollut kiinni teatterin aikatauluissa. Pärjäsimme freelancereina, kun kummallakin oli vuorotellen töitä.”
Myöhemmin Anulla on ollut urallaan paljon hyvää onnea.
Tehtyään muutaman vuoden siellä täällä rooleja, jotka sen ajan naiskuvan mukaan usein tukivat miesten rooleja, hän sai 2000-luvun lopulla pääosan Veikko Aaltosen ohjaamassa televisiosarjassa Helppo elämä. Siitä tuli suosittu heti ensimmäisestä jaksosta alkaen, ja se löi silloiset televisiosarjojen katsojaennätykset.
”Elämä on aika arvaamatonta. Lahjakkaita näyttelijöitä on paljon, mutta onni ei vain osu kaikkien kohdalle. Helppo elämä teki minut tunnetuksi. Röyhkeässä naisroolissa sain näyttää itsestäni uusia puolia.”
Sen jälkeen ”työ on teettänyt uusia töitä” ja ”elämä freelancerina vain vienyt”, kuten Anu itse sanoo.
Televisioalan Venla-palkinnon hän on saanut kahdesti. Ensimmäisen toi Helppo elämä, toisen rikossarja Sorjonen. Parhaan naispääosan Jussi-palkinnon hän sai vuonna 2015 elokuvasta Ei kiitos. Se perustui Anna-Leena Härkösen samannimiseen romaaniin.
”Tietysti freelancerina pelkää aina, että juuri tekeillä oleva työ jää viimeiseksi. Jatkuva huoli toimeentulosta kuuluu työn luonteeseen. Olen kuitenkin saanut tehdä paljon televisiosarjoja ja elokuvia ja siinä samalla esiintynyt teatterissa. Jos olisin ollut kiinnitettynä teatteriin, muille töille ei olisi ollut aikaa.”
Uusia ”kameratöitä” on Anulle luvassa nytkin, mutta niistä hän ei voi vielä kertoa.
”Maailma on nykyisin entistä kovempi. Kilpailua on paljon ja bisnes isoa. Ennen salassapitosopimukset eivät olleet näin tiukkoja, mutta nyt ne ovat ajan henki. Tiettyjen töiden täytyy pysyä yllätyksinä. Ehkä se liittyy tähän klikkijournalismin aikaan”, Anu pohtii.
Äidiksi 19-vuotiaana
Jalat allaan sohvalla, teemukia kädessä pyöritellen Anu puhuu paljon, jopa vuolaasti. Hän pohtii sanojaan ja jumppaa ajatuksia.
Samalla hän on hyvin varautunut. Kun henkilökohtaisuuden raja tulee vastaan, hän vaikenee kuin muuri. Esimerkiksi 41-vuotiaasta pojastaan Aleksista hän suostuu sanomaan vain tämän:
”Minulla on aikuinen poika, jonka kanssa minulla on oikein hyvät välit.”
Aleksi soittaa Anulle kerran haastattelun aikana. Anun äänensävystä päätellen välit todella ovat hyvät.
Pidättyväisyys kuuluu rivien välistä myös silloin, kun Anu puhuu lapsuudestaan. Hän on syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Vanhemmat erosivat, kun Anu oli vain muutaman vuoden ikäinen. Hän asui äidin luona, mutta välit isään säilyivät lämpiminä.
Äiti täyttää pian 80 vuotta, isä on muutaman vuoden vanhempi. Kummallakin on uusi puoliso, ja kaikki ovat vireässä kunnossa. Äidin puolelta Anulla on 14 vuotta nuorempi veli, Samuli. Isän puolelta hänellä on 17 vuotta nuorempi sisar Emilia, joka myös on näyttelijä.
”Jostakin syystä – en ole koskaan tullut kysyneeksi, miksi – äiti halusi panna minut Steiner-kouluun. Kun suomenkielisellä puolella ei ollut tilaa, aloitin ruotsinkielisellä puolella. En osannut silloin sanaakaan ruotsia.”
Kysymyksen mahdollisesta kielipuolisuuden tuomasta traumasta Anu ohittaa puolihuolimattomasti.
”Kerron traumoista vasta sitten, jos joskus sattuisin kirjoittamaan muistelmani.”
Suomi on Anulle tunnekieli. Koulussa omaksutusta ruotsista on ollut hänelle kuitenkin hyötyä. Valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta hän vieraili monena vuonna Svenska Teaternissa Helsingissä. Hän on myös näytellyt Ruotsissa.
Teatterikorkeaan Anu pyrki vasta 25-vuotiaana ja pääsi kouluun ensimmäisellä yrityksellä.
Steiner-koulussa oli ollut paljon taideaineita ja oppilaita kannustettiin luovuuteen. Ranskan kielen opettajan kautta Anu oli myös päässyt avustajaksi Kansallisoopperaan.
”Sieltä tuli kimmoke esiintymiseen. Lavalla yleisön edessä sain olla jotakin muuta kuin itseni. Se oli havahduttavaa, huikea kokemus.”
Kouluun pyrkiminen jäi, kun Anusta tuli 19-vuotiaana äiti.
”Arkeni oli sen jälkeen jossakin muualla kuin teatterin harrastamisessa. Tein erilaisia töitä muun muassa vaatekaupassa ja puhelinkeskuksessa. Kun lopulta pyrin ja pääsin kouluun, Aleksi oli jo kuusivuotias.”
Amor kuuli ajatuksen
Aistiherkkä on sana, jolla Anu kuvailee itseään.
”Tarvitsen tilaa ympärilleni. Se liittyy varmasti ammattiini. Tunnen olevani kyllästetty tunteilla, jotka onneksi voin valuttaa työhöni. Palautuakseni tarvitsen tilaa yksin olemiselle. Viihdyn hyvin itsekseni.”
Pari vuotta sitten Anu sanoi naistenlehden haastattelussa, että ehkäpä vielä tulee mies, jonka kanssa hän voi jakaa arkea yhdessä. Hän oli tuolloin elänyt muutaman vuoden sinkkuna edellisen parisuhteen jälkeen.
Amor, rakkauden jumala, kuuli ajatuksen, ja Anun elämään tuli uusi kumppani.
”Tavallaan asun yksin. Olemme siellä sun täällä, yhdessä ja erikseen”, Anu kuvailee.
Olemme taas Anun määrittelemän yksityisyyden rajalla:
”Tässä suhteessa on tosi hyvä olla. Se on tärkeintä, mitä haluan kertoa.”
Muutama lause tulee harvakseltaan:
”Tunnistan itsestäni, että nuorempana olen mennyt traumasuhteisiin. Olen hakeutunut seuraan, jossa puolin ja toisin on ollut isoja haavoja. Tässä suhteessa on rauha, joka on minulle uutta”, Anu sanoo.
”Olemme kumpikin käyneet läpi erilaisia elämänvaiheita. Osaamme jo sanoittaa ajatuksemme emmekä hätkähdä pienestä.”
”Kaikki tuntevat parisuhteessa varmasti jonkinlaista menettämisen ja hylkäämisen pelkoa, mutta senkin ajatuksen kanssa olen jo paremmin sinut kuin ennen.”
Anu sanoo olleensa vahvasti konfliktikammoinen, mutta hän on oppinut, että mikään ei katoa, vaikka ollaan eri mieltä.
”Meillä kummallakin alkaa jo olla ihanasti elämänkokemusta. Kumppanini on hyvin keskusteleva, kuunteleva ja huumorintajuinen.”
Kun kaiken tiedon heruttamisen jälkeen kysyn, voiko tuoretta paria nähdä missään, Anu nauraa vastaukseksi.
”Kyllä me liikumme ihan normaalisti yhdessä.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Riitta Havukaisella on hyvät välit kaikkiin exiinsä – ”Liittoja on ollut keskikokoisen marttakerhon verran”
Kamera tulee lähelle
Ikävuodet ovat kohdelleet Anua lempeästi. Pitkä, hoikka nainen näyttää elinvoimaiselta ja kauniilta poseeratessaan pitkät hiukset auki tämän jutun kuvissa.
”Voin hyvin. Tunnen kehossani pieniä muutoksia, mutta olen sinut niiden kanssa.”
Näyttelijän ammatissa ulkonäköpaineet eivät ole harvinaisia.
”Teatterityö on armollisempaa kuin työ kameran edessä. Kamera tulee lähelle ja näyttää kaiken. Ammattilaisten kesken puhutaan lavaiästä ja kameraiästä, joista jälkimmäinen on yleensä korkeampi.”
Vaikka kehopositiivisuudesta ja diversiteetistä on viime vuosina puhuttu paljon, tammikuussa järjestetyssä Golden Globe -gaalassa huomio kiinnittyi taas Hollywoodin tähtinäyttelijöiden muuttuneeseen ulkonäköön. Esimerkiksi Emma Stone ja Jennifer Lawrence näyttivät lähes tuntemattomilta käytyään todennäköisesti kauneuskirurgin pakeilla.
”Jokainen saa tehdä itselleen, mitä haluaa. Minulla ei ole mitään esteettistä kirurgiaa vastaan, kehorauha myös sille”, Anu sanoo ja lisää:
”Ammatillisesti on tietysti hankalaa, jos pelkkä ammattitaito ei riitä, vaan näyttelijän täytyy olla lisäksi tietyn näköinen. Minusta kiehtovinta roolisuorituksissa on katsoa elämän mukanaan tuomaa kokemusta, joka tihkuu näyttelijän katseesta, olemuksesta ja fysiikasta.”
Omalla urallaan Anu toivoo saavansa tehdä jatkossa niin teatterissa kuin kameran edessäkin hyvin kirjoitettuja roolihahmoja, joissa on riittävästi aineksia roolin kehittämiseen.
”Hyvä rooli on kuin ennen lukematon, kiinnostava kirja. Olen intuitiivinen näyttelijä. Lähden tutkimusmatkalle ihmiseen.”
Anu Sinisalon elämässä isoimmat paineet ovat helpottaneet. ”Minulta ei enää odoteta suoriutumista ja onnistumista, kuten nuorempana. Pikkuisen jopa röyhkeästi osaan nauttia elämästä.”
Anu Sinisalo, 59
Työ: Vapaa näyttelijä.
Koti: Kerrostalossa Helsingissä.
Perhe: Aikuinen poika.
Ajankohtaista: Anu Sinisalo täyttää 60 vuotta 3.3. Keväällä hän kiertää Miitta Sorvalin ja Sanna Stellanin kanssa esittämässä näytelmää Kaikki ystäväni.
Juttu on julkaistu Annassa 7/2026,
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Karvas kesämuisto estää Anu Sinisaloa palaamasta yhteen paikkaan
-
Miitta Sorvali ikävöi lapsena äitiä, jolla oli tapana kadota yllättäen
