Vilma Purasen olisi ollut vaikea uskoa nykyistä elämäntilannettaan todeksi, jos se olisi paljastettu hänelle etukäteen muutama vuosi sitten. Keuruulta kotoisin olevalla, Tampereella asuneella Vilmalla oli koko elämä ystävineen ja perheineen Etelä- ja Keski-Suomessa, kun rakkaus Rovaniemeltä kotoisin olevaan Kalleen roihahti.
Muuttoa ja yhteistä kotia Lapissa harkittiin tarkkaan – varsinkin, kun ehdokkaina seinänaapureiksi olivat Kallen vanhemmat.
– Aluksi oli vieras ajatus muuttaa miehen vanhempien naapureiksi. En ollut ajatellut, että voisi asua ihan niin lähellä kummankaan vanhempia ja mietin, mitenköhän se tulee oikein sujumaan, Vilma kertaa.
Asunto remontoitiin kahtia
Kallen sisaruksista enää yksi asui kotona vanhempien luona, mikä sai pyörät pyörimään. Vilman appivanhemmilla oli yhtäkkiä omiin tarpeisiinsa turhan iso koti ja liikaa neliöitä. Kalle ja Vilma puolestaan olivat alkaneet odottaa perheenlisäystä ja etsimään isompaa asuntoa.
Vilman appivanhemmat olivat aikanaan muokanneet kolmesta rivitalo-osakkeesta kaksi yhdeksi isoksi asunnoksi. Muuttuneen elämäntilanteen myötä tuntui järkevältä jälleen sulkea asunnot kahden perheen tarpeisiin sopivaksi. Lapsuuden koti oli Kallelle ja hänen sisaruksilleen tärkeä paikka, eikä siitä haluttu kokonaan luopua.
Ajatus remontista ja muutosta syntyi yhdessä tuumin.
– Kallen vanhemmat remontoivat itselleen asunnosta pienemmän osan ja me muutimme isompaan, Vilma havainnollistaa.
Vauvanhoitoapua nopealla aikataululla
Muutto anoppilan seinänaapuriin sujui hyvässä hengessä ja Vilma kuvailee välejä appivanhempiinsa todella hyviksi.
– Pystyimme keskustelemaan asiasta ja omista rajoista avoimesti.
Parin esikoinen on nyt reilun vuoden ikäinen ja näkee naapurissa asuvia isovanhempiaan lähestulkoon päivittäin. Hoitoapua on tarjottu vauvavuonna ja sen jälkeen välillä enemmänkin, kuin mihin Vilma ja Kalle ehtivät ja osaavat tarttua.
– Sen merkitys ja tarve, että lapsen voi viedä isovanhemmille niin nopealla aikataululla ja vähällä vaivalla tai että he pääsevät hetkessä meille varmaan vain korostuu ajan myötä, hoitovapaalla kesän loppuun asti oleva Vilma pohtii.
Tällä hetkellä Vilma nauttii rauhallisista rutiineista kotona taaperon kanssa.
– Nautin tosi tavallisesta perhearjesta, kuten ulkoilusta, leikkimisestä ja touhuamisesta lapsen kanssa.
Uuden elämän aloittaminen vei energiaa – varsinkin raskaana
Vieraalle paikkakunnalle muuttaminen raskausaikana sai Vilman vetäytymään kuoreensa. Tuntui kuin olisi vain ”tupsahtanut paikalle jostakin”, ja sosiaaliset piirit oli luotava kokonaan uudelleen.
Vaikka Vilma otettiin ihanasti vastaan uudella työpaikalla, ei hän jaksanut uuden työn ja siellä luotujen ihmissuhteiden lisäksi etsiä erikseen uutta seuraa vielä vapaa-ajalle.
– Ei vain jäänyt energiaa uusien kontaktien etsimiselle. Mutta menimme vauvan lasketun ajan mukaan perhevalmennukseen, jossa näimme muita vanhempia. Kävin myös kuuntelemassa doulien jakamia synnytystarinoita, kunnes vauva syntyi vähän ennenaikaisesti, Vilma kertoo.
Vauvan synnyttyä Vilma löysi uusia ystäviä vauvakerhoista. Vilman kaveripiirit ovat laajentuneet myös Kallen kautta.
– Elämääni on tullut mieheni kautta tosi ihania ihmisiä, joiden kanssa voimme viettää aikaa niin perheinä kuin aikuisten kesken.
Asuntovaunuretkiä vauvan kanssa talvellakin
Lapsuudenperheensä luona Keuruulla Vilma käy useamman kerran vuodessa. Vanhempain- ja hoitovapaat ovat tuoneet joustoa matkustamiseen.
– Käyn välillä reissussa vauvan kanssa ja välillä yksinkin. Olen nähnyt viimeisen vuoden aikana ystäviäni myös Tampereella, Helsingissä ja Keski-Suomessa, mihin kaikkialle opiskelukavereitakin on muuttanut.
Vauvan tulo ei ollut suinkaan este parin muillekaan reissuille, vaan he ovat tehneet vauvan kanssa talvellakin asuntovaunulla retkiä vapaalaskemaan ja nauttimaan luonnosta.
Helpointa Vilmasta oli lähteä matkaan ihan pikkuisen kanssa. Lapsi viihtyi vauva-aikaan liikkeessä, joten uni maittoi rattaissakin aina liikkeelle lähtiessä.
– Puolivuotiaan kanssa oli sen sijaan vähän hankala tehdä retkiä, kun toiselle tuli tylsää. Nyt taaperon kanssa on taas helpompi mennä kaikkialle, kun hän on kiinnostunut kaikesta.
”Elämä on kliseisesti rauhoittunut täällä”
Vaikka Vilma ei ole kotoisin Lapista ja elämän rakentaminen sinne on vienyt aikansa, viihtyy hän siellä hyvin. Hän pitää huolta itsestään käymällä esimerkiksi salilla tai uimassa. Rovaniemen urheiluopiston salilla olisi tarvittaessa lapsiparkkikin, elleivät isovanhemmat joskus sattuisi olemaan kotona.
Syksyllä häämöttävää töihinpaluuta Vilma odottaa ihan hyvillä mielin, vaikka hän viihtyy hyvin kotona.
– Koen tärkeäksi sen, että saan olla kotona lapsen kanssa vielä kokoaikaisesti. Arkeen kuuluu tosin osittain myös opintoja, jotka aloitin tammikuussa.
Ylen Unelma Lapista -dokumenttisarjassa mukana olevan Vilman tavoitteena on hyvä, tasapainoinen elämä. Hän toivoo tulevaisuudelta terveyttä ja sitä, että perhe voisi hyödyntää ihania mahdollisuuksia matkustella Suomen sisällä ja Lapissa eri vuodenajoista nauttien.
– Tuntuu, että elämä on kliseisesti rauhoittunut täällä, vaikka se voi johtua siitäkin, että elämä on muuttunut paljon tänne tultuani. Arjen suorittaminen on loppunut, Vilma iloitsee.
Lue myös: Lappilaisäiti Minttu tietää, miten lapsi tarkenee jopa –40 asteen pakkasessa
Artikkeliin liittyvät aiheet