Kun Panu Rajala kääntyy Sepänkadulle Helsingin Punavuoressa, hän huomaa usein ajattelevansa: Miten monta kertaa vielä käännyn tästä kulmasta?

Joskus se on haikea ajatus, mutta useimmiten tyytyväinen, sillä Sepänkatu on ollut Panu Rajalan kotikatu 1957 lähtien.

Tuossa oli ravintola Falerno, joka näytti niin jännittävältä, että Rajala sijoitti sinne ensimmäisen novellinsa, vaikkei ollut kertaakaan päässyt sinne sisään. Se novelli sai toisen palkinnon koulun kirjoituskilpailussa.

Ja aina Tarkk’ampujankatua alas kävellessään Panu Rajala tuntee sydämessään läikähdyksen sen porttikongin kohdalla, mistä kuljettiin hänen tulisen nuoruudenihastuksensa Tarjan luo. Tarjasta tuli lentoemäntä, hän lensi Yhdysvaltoihin, mutta yhä Rajala muistaa napin, jota Tarjan luo mennessä piti painaa.

Vasta ikämiehenä Rajala on tajunnut, että samaan aikaan kun hän eli kilttiä lapsuutta koulua käyden ja palloa potkien, samassa kaupunginosassa – siis Rööperissä – asui suunnilleen saman ikäisiä nuoria, kuten pornokauppias Tom Sjöberg, jotka elivät aivan toisenlaista elämää.

– Muistot ovat lahjoja. Palkintoja, Rajala hymyilee.

Niitä palkintoja nousee mieleen melkein missä Helsingissä. Haikeita, noloja. Onnellisiakin.

Olympiastadionilla hän kävi 73 vuotta sitten katsomassa olympiakisoja ja muutama päivä sitten katsomassa toisen vaimonsa Katri Helenan jäähyväiskonserttia.

– Se teki vaikutuksen, ihan oikeasti. Se oli kansallinen katharsis, Rajala sanoo.

Avioliitto suosikkilaulajan kanssa on tietysti iso syy siihen, että kirjailija ja kirjallisuudentutkija Rajalasta tuli 1990-luvulla julkkis. Itse hän tajusi sen aikoinaan Kotkan Seurahuoneen hississä.

– Hissi ohitti kerrostasanteen, jolla seisoi joukko nuoria. Yksi heistä huusi: Kattokaa, toi on Katri Helenan mies! Rajala naureskelee.

Muistot ovat lahjoja. Palkintoja.

Panu Rajala

Rajala julkaisi eroon päättyneestä avioliitosta 2013 muistelmateoksen Lavatähti ja kirjamies. Se herätti kohua, Rajalan mielestä aivan turhaan.

– Se oli kiltti ja kunnioittava, mutta minä kirjoitin ilman sitä ihailun sädekehää, jolla kaikki toimittajat Katrista kirjoittivat.

Mutta harva taitaa enää muistaa, että käärme luikerteli Rajalan ja Katri Helenan avioliittoon sulhasen omasta kynästä. Melkein samaan aikaan häiden kanssa vuonna 1997 ilmestyi Rajalan kirja Enkeli tulessa, jossa hän kertoi avioliitostaan Elina Ylivakerin (1943–1988) kanssa.

Ylivakeri oli myös julkisuuden henkilö poikkeuksellisen elämäntarinansa takia. Hän opiskeli ensin teologiaa, lähti malliksi Yhdysvaltoihin ja opiskeli mallinuransa jälkeen varatuomariksi, mutta kuoli vain 45-vuotiaana syöpään. Rajala jäi leskeksi ja pariskunnan kolmen lapsen huoltajaksi.

Enkeli tulessa oli koskettava, riipaisevakin kuvaus Ylivakerin elämästä, mutta kirjan sisältämät seksikuvaukset saivat ristiriitaisen vastaanoton.

Rajala uskoo kohun johtuneen siitä, että hän kirjoitti todellisen ja jo kuolleen ihmisen kokemuksista.

– Onhan kaunokirjallisuudessa ollut vaikka mitä naintikuvauksia. Mutta ehkä olisin voinut vähän hienovaraisemmin käsitellä sen ensimmäisen seksikokemuksen Elinan kanssa New Yorkissa, kun se herätti niin paljon kohua.

Jo ennen kirjan julkaisua useampi käsikirjoituksen nähnyt tuttu varoitti Rajalaa: tämän jälkeen kukaan ei ota sinua vakavasti.

– Mutta kun nuori kaveri kirjoittaa kuumin tuntein, ei sitä ajattele miten yleisö sen kokee. Minulla oli vain suuri tarve saada se elämänvaihe selvitetyksi.

Ja elämänsä jäsentämisen Rajala on aina tehnyt kirjoittamalla. Hän on kirjoittanut neljäkymmentä kirjaa, kaksikymmentä näytelmää ja näytelmäsovitusta, mutta tekstiä on syntynyt runsaasti myös hänen omasta elämästään.

Kahdesta entisestä vaimostaan julkaisemiensa kirjojen lisäksi Rajala on kirjoittanut 700-sivuiset muistelmat ja julkaisee edelleen blogia.

– Se on ollut myös terapeuttinen tapa selvitä joissakin vaikeissa vaiheissa.

Rajala on jäänyt kaksi kertaa leskeksi.

– Se on vähän liikaa, Rajala sanoo ja jatkaa:

– Kun nainen jää vaikka kerran leskeksi, hän voi uhriutua ja nostaa sen uudelleen ja uudelleen sympatiaa herättävänä tapahtumana. Mies ei voi, Rajala sanoo hymy huulillaan.

Hymyileekö hän siksi, että tietää sanovansa taas jotain, mikä voi herättää paheksuntaa?

– Herättää todella, joo. Miehen kohdalla varmaan katsotaan, että hän on sen ansainnut, Rajala naurahtaa.

Rajala kertoo aluksi säpsähtäneensä 80 vuoden täyttämistä, mutta merkkipäivän ollessa käsillä se ei enää tunnukaan hullummalta.

– Kunto on kumminkin kohtalaisen hyvä. Työtahti on tosin vähän hidastunut, se vähän harmittaa. Kun aamupäivän duunaa, on jo poikki. Ja lounaan jälkeen on vielä enemmän poikki, Rajala hymyilee.

Ikävuosien mittaan työsuunnitelmia on kertynyt sellainen pino, että kun Rajalalta kysyy unelmista, päällimmäisenä on terveyden ja työkunnon säilyttäminen.

– Joskus aamuyöstä havahdun paniikissa, että mitä näistä ehdin vielä tehdä. Pitäisi tietysti vastata, että unelmoin vielä uudesta rakkaudesta, mutta en minä oikein usko enää siihen, Rajala nauraa.

Kuka?

Panu Rajala

Syntynyt 27. elokuuta 1945 Helsingissä.

Leski (kahdesti), kolme aikuista lasta ensimmäisestä avioliitosta.

Asuu Helsingissä ja Hämeenkyrössä.

Filosofian tohtori, teatterin ja draaman tutkimuksen professori emeritus.

Kirjailija ja kirjallisuudentutkija, joka on perehtynyt erityisesti F. E. Sillanpään ja Mika Waltarin elämään ja tuotantoon.

Toiminut myös muun muassa teatteriohjaajajana ja näytelmä- ja elokuvakäsikirjoittajana sekä useissa luottamustehtävissä.

Helsingin yliopiston assistentti 1976–1982, MTV:n teatteripäällikkö 1983–1985, Tampereen yliopiston professori 1997–2005.

Kirjoittanut 40 kirjaa ja 20 näytelmää tai näytelmäsovitusta. Omaelämäkerta Päin elämää! (2023)

Ensi vuonna ohjaa runoilija Isa Aspista kertovan oopperan Vaalassa.