Kun millään on mitään väliä, nousee esiin eräs pelaaja, jota ei muuten niin paljoa huomioida. Sama toistuu kerta toisensa jälkeen niin NHL:ssä kuin maajoukkueessa. Kyseinen pelaaja nousee esille monissa listauksissa, joissa pohditaan joukkueidensa tai koko NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia.
Kyseinen pelaaja on kolmekymppinen, Piikkiöstä kotoisin oleva Artturi Lehkonen.
Lehkonen on ärsyttävä ja sitkeä pelaaja, joka ei pelkää mennä vastustajien iholle. Vauhti on kova, mutta mukana pysyvät niin järki kuin kyky ratkaista. Kyseessä on todellinen isojen maalien mies, ihmemies.
Kuinka moni muistaa, että Colorado Avalanchen voittaessa Stanley Cupin vuonna 2022 Lehkonen iski pudotuspeleissä neljä voittomaalia? Entä kuinka moni muistaa, että hyökkääjä iski viime kaudella NHL:ssä 27 maalia?
Maalimäärä oli muuten suomalaisten pörssissä neljänneksi suurin, vaikka Lehkonen pelasi selvästi vähemmän otteluja (69) kuin esimerkiksi Mikko Rantanen (82 ottelua ja 32 maalia) tai Sebastian Aho (79, 29). Maaleja syntyy siis muutenkin kuin ratkaisupeleissä.
Lehkonen on omakätisesti iskenyt Canadiensin ja Avalanchen Stanley Cupin finaaleihin vuosina 2021 ja 2022. Itse asiassa koko sarjan historiassa vain yksi pelaaja on yltänyt samaan eli iskemään kahdesti loppuotteluihin vievän jatkoaikamaalin. Lehkonen ratkaisi myös Stanley Cupin Avalanchelle vuonna 2022, kuinkas muuten.
Ei ole siis ihme, että sama ihmemies nousi esille myös olympialaisissa. Anton Lundell antoi toki lähes täydellisen passin Lehkosen lapaan jatkoajalla, mutta ihme ei ole se, kuka oli se pelaaja, joka läpiajoa kärkkyi alimpana miehenä. Maalintekijä haistaa paikkansa, eikä jäädy kovassakaan tilanteessa.
Maalinteon ohella Lehkonen tuo joukkueeseen myös härskimpää taitoa; hän osaa hämmentää soppaa sääntöjä rikkomatta, ylivoimalla syntyy helpohkosti nopeita ja onnistuneita ratkaisuja ja vauhti sekä kovuus riittävät ketä tahansa vastaan.
Lehkosen voi myös asettaa kaukalossa rooliin kuin rooliin, sillä hän kykenee adaptoitumaan kenen tahansa viereen. Hän tekee jatkuvasti ketjukavereistaan parempia loistamatta parrasvaloissa, sillä kyseisen valon imaisevat itseensä Cale Makarin ja Nathan MacKinnonin tapaiset supertähdet.
Lehkonen on supertähti itsekin, jos ottaa huomioon sen kaiken, mitä hän joukkueeseen pystyy tuomaan. Hänen kaltaisensa pelaajan arvon huomaa usein silloin, kun plakkariin kilahtaa se iso maali, ratkaisumaali. Niin tapahtui myös Milanon keskiviikkoillassa.
Jos katsoo tuloksen taakse, näkee muutakin kuin silkkiset kädet ratkaisutilanteessa. Välillä sinnekin kannattaa kurkistaa, sillä siellä Lehkonen loistaa vielä entistä kirkkaammin. Ja se on niin Leijonien kuin Avalanchen onni.