Ruokajärjestelmässä tarvitaan yhteistyötä, ei vastakkainasettelua, kirjoittaa Lidl Suomen toimitusjohtaja Conor Boyle IL:n Vieraskynä-tekstissään.
Private label -tuotteiden sääntely puhuttaa päivittäistavarakaupassa ja politiikassa. Inka Soveri
Suomalainen ruokajärjestelmä on mahdollisuuksien edessä. Meillä on puhdasta tuotantoa, korkeaa osaamista ja tuotteita, joilla on kysyntää maailmalla. Käynnissä on kuitenkin lakihankkeita, jotka uhkaavat kääntää katseen mahdollisuuksista rajoituksiin. Sen sijaan, että loisimme kasvua, olemme lisäämässä sääntelyä, joka jäykistää markkinaa.
Hallituksen pöydällä oleva elintarvikemarkkinalain lakiesitys pyrkii puuttumaan kaupan omiin merkkeihin esimerkiksi niiden hankinnan, hyllysijoittelun ja esillepanon kautta. Nämä samat omat merkit ovat kuitenkin juuri se moottori, joka mahdollistavat kasvua, työtä ja toimeentuloa suomalaiseen ruokajärjestelmään ja lopulta terveellisen ja kohtuuhintaisen ruoan jokaisen suomalaisen lautaselle.
Jos rajoitamme Suomessa kaupan ja elintarviketeollisuuden vapautta kehittää ja tarjota kaupan oman merkin tuotteita, luonnollisena seurauksena on, että kotimaisten omien merkkien määrä kaupan hyllyissä pienenee kun taas brändi- ja tuontituotteiden määrä kasvaa.
Kaupan oma merkki on tyypillisesti hyllyn halvin, mutta kilpailee kuluttajien suosiosta samalla viivalla muiden brändien kanssa, kun puhutaan mausta, laadusta tai vastuullisuudesta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esimerkiksi useissa yhteyksissä todennut, että kaupan omat merkit lisäävät kilpailua ja alentavat kuluttajahintoja. Nyt ehdotettu lainsäädäntö toimisi päinvastoin: se vahvistaisi brändien neuvotteluvoimaa, supistaisi valikoimaa ja vähentäisi hintakilpailua. Tämä tarkoittaisi siis asiakkaille vähemmän vaihtoehtoja ja korkeampia hintoja – tilanteessa, jossa monen talous on jo valmiiksi tiukilla.
Conor Boyle kuvattuna loppuvuodesta 2025. Karoliina Vuorenmäki
Me Lidlissä olemme ylpeitä pitkäikäisistä ja toimivista kumppanuuksistamme satojen kotimaisten tavarantoimittajiemme kanssa. Yhdessä kehitämme tuotteita ja tuotantotapoja, investoimme sekä haemme kasvua ja menestystä molemmille osapuolille.
Kummastelemme lakiesityksen luomaa kuvaa, jossa kaupan toiminta perustuisi kostonhaluun tai epäreiluuteen liiketoiminnallisen kannattavuuden sijasta. Tällaista toimintakulttuuria emme tunnista. Päinvastoin, olemme huolissamme siitä, että uusi sääntely vaikeuttaa nykyisiä, hyvin toimivia tavarantoimittajasuhteita. Sääntelyn lisääminen ei ratkaise väitettyjä ongelmia, sillä nykyinen lainsäädäntö tarjoaa jo riittävät keinot epäkohtiin puuttumiseen – jopa anonyymisti. Kuvaavaa onkin, että elintarvikemarkkinavaltuutettu on toiminut jo useita vuosia, mutta valtuutetun toimisto ei ole julkistanut yhtään ratkaisua esitettyihin väärinkäytöksiin liittyen. Kyselyt alkutuottajille ja elintarviketeollisuuden yrityksille eivät myöskään ole johtaneet tutkintaan. Käytännössä siis oletetaan, että kauppa lähtökohtaisesti toimii väärin.
Lidlissä jaamme lain tarkoitusperät alkutuottajan aseman parantamisesta, mutta keinot ovat väärät. Alkutuottajan on saatava riittävä ja reilu korvaus työstään. Tuottajalle raaka-aineesta maksettava hinta ei kuitenkaan vaihtele sen mukaan, minkä merkin pussiin se lopulta pakataan. Olennaista on, että kauppa käy ja kysyntää riittää, mikä mahdollistaa koko ruokajärjestelmän kasvun ja hyvinvoinnin.
Jos tavoitteena on aidosti elinvoimainen ruokajärjestelmä, painopisteen tulisi olla vastakkainasettelun sijaan mahdollisuuksien luomisessa.
Ensinnäkin olisi tuettava malleja, joilla suomalainen ruoka pääsee helpommin maailmalle. Muuta Eurooppaa tiukempi lainsäädäntö vaikeuttaa tätä. Jos suomalaiset elintarvikeyrityksen toimivat tiukemmilla säännöillä kuin muut eurooppalaiset yritykset, saattaa tämä vaikeuttaa kilpailua ja muodostua viennin esteeksi.
Toisekseen tulisi antaa tilaa innovaatioille ja tehokkaille toimintamalleille, jotka hyödyttävät koko järjestelmää. Keskittyneen elintarviketeollisuuden maassa ojan kaivaminen omien merkkien ja teollisuuden merkkien välille ei edistä tätä tavoitetta.
Kolmanneksi olisi rakennettava luottamusta sääntelyviidakon sijaan. Reilu ruokajärjestelmä syntyy yhteistyöllä, kun sääntely on ennakoitavaa ja tasapuolista.
Vastakkainasettelu ei hyödytä ketään: kaikki osapuolet häviävät, etenkin kuluttaja.
Kirjoittaja on Lidl Suomi Ky:n toimitusjohtaja.