Länsi on pyrkinyt koko Vladimir Putinin helmikuussa 2022 aloittaman täysimittaisen hyökkäyssodan ajan tukemaan Ukrainaa ja painostamaan Venäjää sotatoimien lopettamiseksi. Vaikka tuki on ollut kestävää ja todellista, Kreml ei ole yhdysvaltalaisen geopolitiikan asiantuntijan, professori Charles Sullivanin mukaan edelleenkään kiinnostunut vakavista rauhanneuvotteluista.
– Pattitilanne on kehittynyt kulutussodaksi, jota leimaavat drooni-iskut, liitopommit, tykistötuli ja Venäjän pienet voitot, eikä merkittäviä läpimurtoja ole näkyvissä. Kuolleiden ja haavoittuneiden määrä sekä aiheutuneiden vahinkojen mittakaava ovat yksinkertaisesti järkyttäviä, Sullivan sanoo Center for European Policy Analysis -ajatuspajan julkaisemassa artikkelissa.
Lännen Venäjän-strategia on hänen mukaansa perustunut pakottamiseen, joka eroaa pelotteesta. Pelotteen ytimessä on uhkaaminen rankaisevilla vastatoimilla, kun taas pakottamisstrategian pyrkimyksenä on muuttaa valtion käyttäytymistä erilaisin sanktioin.
– Venäjä on kärsinyt raskaita tappioita ja sen talous näyttää olevan vaikeuksissa, mutta Putin luovuttaa todennäköisesti vasta kohdatessaan uskottavan pelotteen, Sullivan toteaa.
Vaikka länsi antaa jatkuvaa aseapua Ukrainalle ja tiukentaa Venäjälle asettamiaan pakotteita, uskottava pelote loistaa hänen mukaansa yhä poissaolollaan. Länsi toki auttaa Ukrainaa, mutta keskittyy samalla minimoimaan riskit sodan laajentumisesta. Tämä lähestymistapa perustuu katteettomaan optimismiin, hän arvioi.
Jos sota jatkuu tai mahdollinen tulitauko osoittautuu kestämättömäksi, lännen on hänen mukaansa mietittävä uudelleen, kuinka suuren riskin se on valmis ottamaan Ukrainan suvereniteetin turvaamiseksi.
– Luodakseen uskottavan pelotteen näissä olosuhteissa lännen olisi otettava riski sodasta Venäjää vastaan, Sullivan painottaa. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi uutta puolustusliittoa, jonka muodostaisivat Ukraina ja halukkaat läntiset tukijat.
Hän pitää epätodennäköisenä, että Putin aloittaisi tässäkään tilanteessa hyökkäystä Natoa vastaan tai turvautuisi ydinaseisiin. Seurauksena voisi olla pikemminkin konfliktin jäätyminen – ei ihanteellinen lopputulos, mutta askel kohti rauhaa.
– Tämä on tietenkin riskialtista. Mutta aloittamalla tämän prosessin ja sitten hyväksymällä Ukrainan liittouman jäseneksi Venäjä saisi aikaa harkita vaihtoehtojaan, jatkaa diplomatiaansa ja kenties pysäyttää sotilaallisen etenemisen. Kreml joutuisi kohtaamaan sekä pakottavat tekijät että pelotteen. On aika kysyä: jos ei näin, niin miten sitten? Euroopan tuhoisin konflikti sitten toisen maailmansodan alkoi yli kolme ja puoli vuotta sitten. Nyt tarvitaan uutta ajattelua, hän toteaa.
Charles Sullivan on kirjoittanut Venäjää ja sen lähialueita käsittelevät tietokirjat Motherland: Soviet Nostalgia in the Russian Federation (Palgrave Macmillan, 2022) and Leaders of the Nation ja Kazakhstan during the Twilight of the Nazarbayev Era and the Russo-Ukrainian War (Palgrave Macmillan, 2025).