Kukaan ei varmasti ole välttynyt kuulemasta Israelin ja Palestiinan, erityisesti Gazan traagisesta tilanteesta. Toisaalta uutisia lukemalla voi unohtua miten tämä viimeisin tilanne lähes kaksi vuotta sitten alkoi. Hamas hyökkäsi Israeliin, surmaten ja raiskaten raa’asti viattomia siviilejä. Iso osa kidnapatuista, elävistä tai kuolleista, on edelleen Gazassa. Isku oli verisin juutalaisiin kohdistunut hyökkäys sitten holokaustin. Vaikka Israelilla on toki oikeus vastata hyökkäykseen on sen käyttämä ylivoima vähintään kiistanalaista. Tilanne on äärimmäisen hankala, monisyinen ja suorastaan kestämätön.
Kaikki tämä on tällä hetkellä iso osa Ruotsin sisäpolitiikkaa tavalla, joka voi olla suomalaisille vaikea ymmärtää. Saati sitä, miten tämä kaikki on johtanut Ruotsin juutalaisten vielä entistä tukalampaan tilanteeseen ja lisännyt pinnan alla kytenyttä antisemitismia.
Suomen pieni juutalaisväestö on ollut hyväksytty ja integroitunut osa suomalaista yhteiskuntaa aina siitä lähtien, kun he 1800-luvun lopulla saapuivat Suomeen Venäjältä ja erityisesti Suomen itsenäistyttyä 1917. Ylipäätään juutalaisten itsensä mukaan Suomi on esimerkki maasta, jossa juutalaisia ei ole pakkointegroitu vallitsevaan kulttuuriin, vaan he ovat saaneet pitää tapansa ja traditionsa kantasuomalaisten rinnalla.
Ruotsin juutalaisyhteisö on Suomen vastaavaa paljon suurempi ja sillä on pidempi historia. Ensimmäiset juutalaiset saapuivat jo 1600-luvulla Hollannista ja Puolasta. Niihin aikoihin heillä ei ollut oikeutta vapaaseen ammatinharjoittamiseen ja muutenkin oikeudet olivat rajalliset. Ruotsin kansalaisuutta juutalaisilla oli mahdollisuus hakea vasta vuonna 1850, mutta lukuisat rajoitukset olivat voimassa senkin jälkeen ja antisemitismista tuli osa kansallista, pimeää kaanonia.
Vaikka Ruotsi on kiillottanut kilpeään ja syystäkin ylpeillyt kaikilla niillä juutalaisilla jotka he pelastivat 1940-luvulla, niin vasta viime vuosina on uskallettu keskustella kaikesta siitä, mitä oltaisiin voitu tehdä tai jättää tekemättä. Ruotsi vei rautamalmia Saksaan koko sodan aikana ja mahdollisti näin ollen Saksan sotamahdin. Juutalaiskysymyksessä Ruotsi oli monilta osin passiivinen. Hallitus olisi esimerkiksi voinut puuttua Norjan juutalaisyhteisön pakkokarkotuksiin natsi–Saksaan, mutta sitä ei tehty. Näistä asioista vaiettiin toisen maailmansodan jälkeen ja ne ovat edelleen kolkuttamassa kansallista omatuntoa. Ruotsilla ei tietenkään ole yhtä vahvaa historian painolastia juutalaiskysymyksessä kuin Saksalla, mutta jonkinlainen syyllisyysperintö kuitenkin.
Viimeisimpien vuosien aikana antisemitismi on ollut kasvussa. Tämä siis jo paljon ennen viimeisintä Lähi-idän konfliktia, mutta tilastojen perusteella juutalaisiin kohdistuneet viharikokset ovat viisinkertaistuneet sitten lokakuun 2023. Ruotsin suojelupoliisin mukaan Ruotsin kolme pääasiallista äärisuuntausta ovat tällä hetkellä väkivaltaiset islamistiset sekä oikeistolaiset ja vasemmistolaiset ääriliikkeet. Näiden kaikkien kolmen yhteinen tekijä on antisemitismi. Oikeistolainen antisemitismi pohjautuu fasismiin ja kansallissosialismiin, korostaen juutalaisten oletettua valtaa etenkin taloudessa. Se leviää erityisesti internetin pimeillä foorumeilla. Vasemmistolainen antisemitismi liittyy usein Israelin ja sionismin kritiikkiin, jossa kaikki juutalaiset nähdään kollektiivisesti vastuullisina Israelin toimista. Islamistinen antisemitismi, joka kumpuaa radikaaleista liikkeistä kuten Hamas ja Hizbollah, yhdistää juutalaiset imperialismiin ja maailmanherruuteen. Näitä näkemyksiä levitetään laajasti erityisesti sosiaalisessa mediassa ja osassa maahanmuuttajayhteisöjä länsimaissa.
Viime syksyn ja kevään on Ruotsin vasemmistopuolue saanut selitellä yhtä jos toista edustajaa, joka ei taiteile harmaalla linjalla vaan reilusti sen yli. Jos puolue mielii olla mukana ensi syksyn hallitustaistossa, ei minkäänlaiselle syrjinnälle ole sijaa. Puoluejohtaja Nooshi Dadgostar on kerta toisensa jälkeen saanut selitellä useiden edustajien avoimen antisemitistisia kommentteja. Niistä pahin esimerkki lienee kansanedustaja Lorena Delgado Varas, jonka lukuisat juutalaisvastaiset ja avoimen rasistiset kommentit ovat seuranneet toisiaan. Keväällä hän jakoi viestipalvelu X:ssä avoimen antisemitistisen pilakuvan, jonka viesti oli selvä; sionistiset juutalaiset kontrolloivat maailman pankkeja, mediaa ja poliittista järjestelmää. Kuvassa on Israelin lipulla merkitty käsi, joka hallitsee Yhdysvaltoja jonka marionettikäsi puolestaan ohjailee Englantia, Saksaa ja Ranskaa. Sittemmin hän on jättänyt puolueen, mutta kieltäytynyt kategorisesti jättämästä paikkaansa valtiopäivillä. Ihmekös tuo kun on kentän vahva tuki takana. Puoluejohdon lopulta reagoidessa tapahtumaan vaatimalla Varasin erottamista, yli tuhat puolueaktiivia, 20 paikallisyhdistystä ja useat vasemmiston kansanedustajat protestoivat äänekkäästi.
Valtiotieteiden tohtori ja vapaa kirjoittaja Daniel Schatz on väsymättä tuonut esille vasemmiston kansanedustajien näkyvän antisemitismin. Kuten esimerkiksi silloin, kun Malcolm Momodou Jallow nimitti Israelin Ruotsin suurlähettilästä “siionistiseksi valehtelijaksi.” Scatz muistutti että tämänkaltaista retoriikka on perinteisistä tavattu äärioikeiston parissa.
Vaikka ruotsidemokraatit eivät enää edusta sitä perinteisintä äärioikeistoa, kiitos loikkareiden ja heidän ryhmittymien, on puolueen riveissä edelleen edustajia, jotka eivät kaihda antisemitistisiä kommentteja. Näistä on kaikin tavoin pyritty eroon, jotta ministeripaikkoihin ensi syksyn vaalien jälkeen olisi edes teoreettista mahdollisuutta. Puolue on ylipäätään siivonnut rivejään viime vuosina ja tehneet tiliä rasistisen, jopa natsismiin pohjautuvan ideologiansa kanssa. Osana tätä työtä ruotsidemokraatit ovat jo vuosia rakentaneet suhteita Israelin äärioikeistoon ja heidän Benjamin Netanjahun hallitukselle antamalla tuella on siis myös sisäpoliittista merkitystä. Ruotsidemokraatit ovat viime viikkoina olleet kriittisiä Ruotsin oikeistolaisen hallituksen kiristyneen Israelin linjaa kohtaa. Erityisesti hallituksen vaatimus, että EU jäädyttäisi kauppasopimuksen Israelin kanssa Israelin toistuvan ja järjestelmällisen humanitaarisen avun estämisen Gazassa, herätti närää. Puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkesson kutsui elokuun alussa hallituksen linjaa “heiluvaksi ja heikoksi.”
Ruotsin juutalaisille lienee kuitenkin samantekevää, kuka heitä vainoaa ja nimittelee ja miksi – uhka on todellinen. Se on Molotovin cocktaileja, vandalismia, natsisymboleja, loputonta vihapuhetta ja vuosisatoja vanhojen karikatyyrien uudistamista sosiaalisen median meemeiksi. Ruotsin juutalaiset seurakunnat saavat valtiolta ja kunnilta taloudellista tukea turvallisuustoimien vahvistamiseksi. Vuodesta 2020 alkaen valtio on myöntänyt noin viisi miljoonaa kruunua vuosittain juutalaisten seurakuntien turvallisuusjärjestelyihin. Tämä tuki käytetään muun muassa valvontakameroihin, fyysisiin turvatoimiin, vartijapalveluihin ja yhteistyöhön poliisin kanssa. Kunnat, erityisesti Tukholma, tukevat myös juutalaisia seurakuntia turvallisuuden parantamiseksi erityisesti suurina juhlapäivinä.
Vanhan juutalaisen sananlaskun mukaan juutalainen on kuin kameleontti ilman suojaa, ympäristö muuttuu, mutta hän pysyy näkyvillä. Valitettavasti myös tämän päivän Ruotsissa.
Poimintoja videosisällöistämme