Usein väitetään, että ihmisen otsalohko ei ole ”valmis” ennen 25 vuoden ikää. Tätä käytetään selityksenä huonoille valinnoille.
Otsalohko vastaa monista niin sanotuista korkeamman tason toiminnoista, kuten suunnittelusta, päätöksenteosta ja harkinnasta. Siksi väite kuulostaa uskottavalta. Monelle se on myös lohdullinen: jos parikymppisenä olo tuntuu vielä epävakaalta, impulsiiviselta ja keskeneräiseltä, syy voisi olla biologiassa.
Todellisuudessa käsitys aivojen kehityksen päättymisestä 25-vuotiaana on kuitenkin vain sitkeä myytti, Montrealin yliopiston neurotieteilijä Taylor Snowden kirjoittaa The Conversationissa. Se kylläkin perustuu todellisiin tieteellisiin havaintoihin, mutta johtopäätös vetää liikaa mutkia suoriksi. Uusien tutkimusten perusteella aivot kehittyvät vielä kolmikymppisenäkin.
Myytin juuret ulottuvat Snowdenin mukaan 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun aivokuvantamistutkimuksiin. Eräässä vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin lasten ja nuorten aivojen kehitystä toistuvilla magneettikuvauksilla. Tutkijat tarkastelivat harmaata ainetta, joka koostuu hermosolujen solukeskuksista ja liittyy ajatteluun.
Tulosten mukaan murrosiässä harmaa aine käy läpi synapsien karsiutumusta: varhaislapsuudessa syntyy valtavasti hermoyhteyksiä, joista harvemmin käytetyt myöhemmin karsiutuvat, ja jäljelle jäävät vahvistuvat.
Tässä varhaisessa tutkimuksessa korostettiin aivojen harmaan aineen tilavuuden kasvua ja pienenemistä.
Myöhemmässä laajasti siteeratussa tutkimuksessa, jota johti neurotieteilijä Nitin Gogtay, osallistujia kuvattiin kahden vuoden välein jo nelivuotiaasta lähtien. Tutkijat havaitsivat otsalohkon alueiden kypsyvän takaa eteenpäin.
Ensimmäisinä kehittyvät ”primitiivisemmät” alueet, kuten tahdonalaista lihasten liikettä ohjaavat osat. Sen sijaan päätöksenteossa, tunnesäätelyssä ja sosiaalisessa käyttäytymisessä tärkeät alueet eivät olleet täysin kypsyneet viimeisissä kuvissa, jotka otettiin noin 20 vuoden iässä.
Koska aineisto päättyi 20 ikävuoteen, tutkijat eivät voineet sanoa, milloin kehitys tarkalleen loppuu. Arvioksi vakiintui 25 vuotta, ja lopulta sitä alettiin pitää totuutena.
Uudempi tutkimus on kuitenkin antanut tarkemman kuvan. Nykyisin neurotieteessä ei tarkastella vain yksittäisiä aivoalueita, vaan sitä, miten tehokkaasti eri osat kommunikoivat keskenään.
Eräässä hiljattain tehdyssä laajassa tutkimuksessa analysoitiin yli 4 200 ihmisen aivokuvia aina vauvoista 90-vuotiaisiin asti. Tarkastelun kohteena oli valkea aine, joka koostuu pitkistä hermosäikeistä ja yhdistää aivojen eri osia sekä selkäytimen. Valkea aine toimii ikään kuin kaapelointina, joka mahdollistaa tiedonkulun edestakaisin.
Tutkimus löysi useita kehitysvaiheita, joista yksi ulottui 9 vuoden iästä aina 32 vuoteen. Tutkijat kutsuivat tätä vaihetta ”nuoruuskaudeksi”. Sillä tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin aivojen rakenteessa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
Tämän jakson aikana aivot tasapainottelevat kahden prosessin välillä: eriytymisen ja yhdentymisen. Eriytyminen tarkoittaa ikään kuin ”asuinalueiden” rakentamista, joissa samaan teemaan liittyvät toiminnot ryhmittyvät. Yhdentyminen taas tarkoittaa ”valtateitä”, jotka yhdistävät nämä asuinalueet toisiinsa. Tutkimuksen perusteella tämä rakennustyö jatkuu vielä hieman yli kolmekymppiseksi.
Tutkijat tarkastelivat myös niin sanottua ”small worldness” -mittaria, joka kuvaa aivoverkostojen tehokkuutta. Sen havaittiin olevan suurin aivojen iän ennustaja tässä ryhmässä. Snowden vertaa sitä joukkoliikenteeseen: mitä vähemmän vaihtoja ja pysähdyksiä tarvitaan, sitä tehokkaammin tieto kulkee. Tehokkaammat yhteydet mahdollistavat monimutkaisemmat ajatusketjut.
Noin 32 vuoden iän jälkeen kehitys kääntyy. Aivot alkavat jälleen painottaa eriytymistä ja ikään kuin ”lukisevat” ne reitit, joita käytetään eniten.
Teini-iässä ja parikymppisenä aivot siis rakentavat laajoja yhteyksiä, kun taas kolmekymppisenä painopiste siirtyy käytetyimpien reittien vahvistamiseen ja ylläpitoon.
Jos aivot ovat rakentumassa vielä pitkälle aikuisuuteen, miten tätä kehitysvaihetta voi hyödyntää?
Tutkimusten mukaan yksi avain on neuroplastisuus eli aivojen kyky muovautua ja luoda uusia yhteyksiä. Muovautuvuus säilyy koko elämän ajan, mutta 9–32 vuoden ikäjakso näyttää olevan erityisen otollinen rakenteelliselle kehitykselle.
Neuroplastisuutta voi tukea usealla keinolla, muun muassa kovatehoisella aerobisella liikunnalla, uusien kielten opiskelulla ja kognitiivisesti vaativilla harrastuksilla, kuten shakilla. Sen sijaan pitkäaikainen stressi voi heikentää muovautumiskykyä.
”Lopeta sen hetken odottaminen, jolloin sinusta tulee aikuinen, ja ala tehdä aktiivisesti valintoja tämän projektin tukemiseksi”, Snowden kirjoittaa.
Aivojen kehitys ei siis pysähdy 25-vuotiaana – eikä edes 32-vuotiaana ole olemassa yhtä selkeää rajapyykkiä. Kyse on vuosikymmeniä kestävästä prosessista, jossa aivot rakentavat, vahvistavat ja karsivat yhteyksiä läpi elämän.
Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet
Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!