Uuden puhelimen hankinnasta on kadonnut kaikki hohto.
Asia valkeni hiljattain, kun vaihdoin yli viisi vuotta vanhan puhelimeni uuteen operaattorini myymälässä.
Upouuden käden jatkeen hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun vanhan kapulan takuun määräaika oli umpeutunut ja kyllästyin käyttöjärjestelmän jatkuvaan takkuiluun.
Päätin toteuttaa jo pitkään hautuneen täyskäännöksen elämässäni ja vaihdoin leiriä Androidista iOS:ään. Haukkukaa vaan, otan ne vastaan leuka pystyssä.
Olen istunut androidistien leiritulien ääressä makkaratikun kanssa uskollisesti vuodesta 2010 lähtien yhtä ulkomailla hankittua edullista hopeaomenaista kakkosluuria lukuunottamatta.
Ensimmäinen älypuhelimeksi laskettava puhelimeni oli ZTE Blade, joka pyöri Android 2.3 Gingerbread -käyttöjärjestelmällä. Uusin Android-versio on 16.0 eli Android 16. Paljon on vettä virrannut Vantaassa.
ZTE:n jälkeen on ollut ainakin Samsungia, Honoria, Huaweita, OnePlussaa ja Xiaomia.
Minulla on ollut Android-puhelinteni kanssa varmasti keskimääräistä enemmän huonoa tuuria mukana.
Kohdalle on osunut maanantaikappaleita, erityisen päivitysvikaisia yksilöitä, lopulta muuten vaan itselle istumattomia malleja, muistinsa, akkunsa tai suorituskykynsä puolesta surkeita hutihankintoja, ja toki muutamista on mennyt näyttökin säpäleiksi mitä erikoisemmissa onnettomuuksissa (ihan oma syy).
Erinomaisiakin Android-puhelimia on tietysti mahtunut muuten epäonniseen joukkoon.
Mobiilimaailman ja työtehtävien ulkopuolella Applen tuotteita on sen sijaan ollut käytössäni niin kauan, etten edes muista enää.
Olen ollut enimmäkseen tyytyväinen Applen laitteisiin ja käyttöjärjestelmiin. Olen kuitenkin ikuisesti katkera siitä, että iPodien akut kuluivat mielestäni aikoinaan kivikautisen huonoon kuntoon aivan liian vinkeästi.
Nyt tuntui, että oli jo aikakin päivittää mobiilipuoli samalle alustalle kuin läppärit ja muut tilpehöörit. Aika oli kypsä.
Tein asianmukaisesti mittavan taustatyön teknisten tietojen, ominaisuuksien ja käyttäjäkokemusten osalta ennen kuin tein valintani, ja marssin operaattorini myymälään eräänä arki-iltana juuri ennen sulkemisaikaa.
Tiesin tasan tarkkaan mitä olen tullut hakemaan. Ilmassa oli vielä pientä innostuksen siementäkin kauppaa kohti tallustaessa, ihan kihelmöi. Ajattelin, että käsillä on jotain suorastaan juhlallista, kuten on ollut aina ennenkin uutta puhelinta hankkiessa.
Nyt saisin teknologisesti edistyksellisen ja taatusti toimivan laitteen käyttööni. Vanhasta vikaisesta laitteesta kumpuava päänsärky on kohta hatara muisto vain.
Kaikki hohto katosi kuin salamaniskusta jo ensimmäisen asiakaspalveluminuutin aikana. Myyjä ei oikein tuntunut kuuntelevan minua. Hän kysyi parikin kertaa mitä halusinkaan ja millä sopimuksella mitäkin.
Vaikka olin tietysti hyvin perillä teknisistä tiedoista, halusin silti keskustella ja kysellä niistä myyjältä. Hän ei tuntunut tietävän tai ymmärtävän aiheesta mitään ja katsoi kaiken koneelta ne minulle monotonisesti toistaen samalla sopimusta rustaten.
Asiakaspalvelutilannetta oli ehtinyt kulua kolme ohikiitävää minuuttia, kun myyjä ojensi minulle puhelimen, yhteensopivat kuulokkeet ja laturin paketteineen, ”tuosta nämä”. Kiitin ja hän vastasi koruttomasti ”jes, moi”.
Kävellessäni kotia kohti tunsin piikikkään pettymyksen raastavan takaraivoani. Kyllä, myyjällä oli varmasti pitkä päivä takanaan ja vastaavia kauppoja tehdään päivittäin, eikä niissä tuskin ole hänelle itselleen mitään ihmeellistä.
Tietämättömyys, poissaolevuus, vähäeleisyys ja -puheisuus kuitenkin löivät ällikällä.
Ei tämä viisi vuotta sitten ollut lähellekään näin masentavaa.
Minulle uuden puhelimen hankinta on iso asia. Ei se toistu vuosittain, eikä edes joka toinen vuosi. Vaikka se ei merkitsisi myyjälle mitään, voisi hän edes yrittää olla ilossa mukana.
Miten joku näin merkittävä, nykyelämän kannalta hyvin oleellinen, hankinta voi ollakin tapahtumana näin arkisen mitättömän merkityksetön?
Ihan kuin olisi hampaita harjannut. Homma on hoidettu sen kummepia ajattelematta parissa minuutissa ja se siitä, ei jää mieleen ja elämä jatkuu.
Pääsin kotiin, ja olin saanut puhelimen ja kuulokkeet toimintakuntoisiksi muutaman tunnin kuluttua. Kaikki pakettien availut, päivittämiset, asentelut ja lataamiset vain lähinnä ärsyttivät.
Ainoa asia josta jaksoin olla innostunut ja positiivisesti yllättynyt oli magneetilla varustettu MagSafe-laturi, jolla voi ladata sekä puhelimen että kuulokkeet suhteellisen pikaisesti täyteen.
Pari päivää myöhemmin tunne oli edelleen jotenkin tylsän tyhjä ja odottavainen sen suhteen, että tulisiko se innostus vielä jostain kulman takaa, kun puhelin ja kuulokkeet toimivat moitteettomasti.
Ei tullut, mutta sitten tajusin asiaa syvemmin pohdittuani, että tässä oli kyse muustakin kuin etäisestä ja jotenkin ammattitaidottoman oloisesta asiakaspalvelusta.
Kyse on myös omasta vanhenemisesta, uutuudenviehätyksen taian katoamisesta käyttöesineitä kohtaan ja yksinkertaisesti teknologiaähkystä.
Tuntuu, että vaikka teknologista kehitystä haluaakin seurata ja se kiinnostaa edelleen, harva teknologinen uutuus tai uusi tekninen tuttavuus jaksaa enää varsinaisesti yllättää tai innostaa suuremmin, vaikka kaikki toimisikin.
Tästä ovat vanhemmat, kaiken nähneet it-ihmiset minua varoitelleet: ”Kyllä sinäkin vielä!”
Kielimallien kehitys ja kyvykkyys oli ehkä viimeisin aito vau-kokemus, ja sekin sammui suhteellisen nopeasti. En meinaa erottaa harmaan arkisesta uutuusteknologian massasta enää villin värikkäitä, joukosta erottuvia valon välähdyksiä, kuten ennen.
Sanoisin jopa, että ympärillämme, tässä aivan käsittämätöntä vauhtia kehittyvässä tekno- ja tietoyhteiskunnan puoliautomaattisessa viidakossa, alkaa olla ihan liikaa kaikkea.
Pelkästään uusia puhelinmalleja ilmestyy vuosittain satoja, kun puhutaan vain markkinoiden suurimmista valmistajista ja heidän tarjonnastaan.
Ei ihmekään, että ihmiset jäävät kyydistä ja turhautuvat.
Teknologisista ratkaisuista, jotka olivat vielä vähän aikaa sitten populaarista ihailua herättäviä, elämää helpottavia innovaatioita, vaikuttaisi tulevan nopeasti yhdentekeviä arkisia kapistuksia, jokapäiväisiä työkaluja, joihin ei lopuksi enää kiinnitetä sen suurempaa huomiota.
Mihin katosi teknologian arvo ja arvostus? Ja mistä saan hoitoa teknologiaähkyyni? Tahdon vau-elämykseni takaisin.
Onko se liikaa pyydetty?
Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet
Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!