Näyttelijä Matt Damon kertoi tammikuussa Joe Roganin podcastissa paljastavan tiedon Netflixistä.
Damonin mukaan suoratoistopalvelu toivoo tekijöiltä, että elokuvien juonikuvioita toistetaan dialogissa useaan kertaan – samat asiat pitää kertoa kolmesta neljäänkin kertaan.
Syy on se, että ihmiset räpläävät katsomisen aikana älypuhelimia eivätkä osaa enää kunnolla keskittyä katsomiseen.
Käsikirjoittaja Iiro Küttnerin mukaan Damonin lausunto kertoo alalla vallitsevasta ”mielettömästä epävarmuudesta ja katsojien vääränlaisesta mielistelystä”.
Netflix-elokuvan ohjannut Dome Karukoski sen sijaan ymmärtää suoratoistojätin tilannetta.
Käsikirjoittaja ei ole saanut vastaavaa neuvoa
– Surkeaa kuultavaa. Ykkössääntö on, että hahmot eivät saisi koskaan tuoteselostaa mitä tekevät kuvissa, sanoo käsikirjoittaja Iiro Küttner.
Küttner on pitkän linjan ammattilainen: hän on tehnyt käsikirjoituksia 35 vuotta ja on opettanut kirjoittamista muun muassa Aalto-yliopistossa. Parhaillaan työn alla on Yellow-filmille Ivalo-sarjan kuudes kausi.
Küttner sanoo, että ei ole itse saanut sellaista neuvoa, että juonikuvioita pitäisi kerrata tietty määrä katsojille.
– En ole huolissani katsojista ja heidän keskittymiskyvystään. Netflixin ja muiden alan toimijien pitäisi luottaa katsojien fiksuuteen ja kuvanlukutaitoon.
Sen sijaan hän ilmaisee huolensa siitä, että tuotantoyhtiöissä pelätään nyt katsojien keskittymiskyvyn laskemista. Alan pitäisi hänen mukaansa luottaa enemmän itseensä ja antaa riskeille ja kokeiluille tilaa.
Avaa kuvien katselu
Iiro Küttner sanoo ahdistuvansa etsiessään uutta katsottavaa suoratoistopalveluista. ”Sarjoja on liikaa ja pettymys on suuri, kun huomaan, että tämä on vanhan kierrätystä ja tehty aiemmin paremmin.” Kuva: Iiro Küttner
– Kyllä tämä on ollut melkoista rimanalaspolkemisfestivaalia jo pitempään. Kaikkea luetaan kuin lastenelokuvaa.
Kehityskulku näyttää Küttnerin mukaan siltä, ettei rautalangan vääntäminen katsojalle ole mihinkään loppumassa.
Küttner nostaa esimerkiksi katsojakyselyt, jotka hänen mukaansa vaikuttavat siihen, minkälaisia televisiosarjoja ja elokuvia tehdään. Niihin vetoamalla ohitetaan hänen mukaansa tekijät.
– Minua ei pidetä tuotantopalavereissa asiantuntijana, Küttner sanoo.
Katsojien mieltymysten ja toiveiden liiallinen kuunteleminen voi Küttnerin mukaan johtaa yllätysten puuttumiseen.
– Erään tuotantoyhtiön toimitusjohtaja sanoi neljä vuotta sitten, että katsojia kiinnostaa eniten morsiamet ja kissat. Jos olisin alkanut tehdä tämän pohjalta sarjaa, niin mikä takaisi, että samat asiat kiinnostaisivat julkaisun aikaan. Entä jos yleisöä olisikin siinä kohtaa alkanut kiehtoa koirat ja sulhaset.
Küttnerin mukaan tilaajat pitävät käsikirjoittajia ja ohjaajia yhteistyökumppanien sijaan pelkkinä alan harrastajina ja kansantaiteilijoina, jotka pitää laittaa kuriin.
Hänen mukaansa käsikirjoittajat ovat turhautuneita asetelmaan, joka on tekijöiden ja tilaajien välillä.
– Rahoittajat esittävät olevansa katsojien edunvalvojia.
Dome Karukoski ymmärtää Netflixin hätää
Elokuvaohjaaja Dome Karukoskelta heruu ymmärrystä Netflixiä kohtaan. Hänen ohjaamansa Pikku Siperia (2025) on ensimmäinen Netflixiä varten tehty suomalainen alkuperäiselokuva.
Salapitosopimuksen takia ohjaaja ei voi kertoa kaikkea, millaisia ehtoja Netflix on sanellut hänelle. Karukoski huomauttaa myös, että Matt Damonin tiedot koskevat amerikkalaisia tuotantoja. Euroopassa tilanne on toinen.
– On helppoa syyttää yhtä isoa toimijaa kaikesta. Älypuhelinten räplääminen, katsojien keskittymiskyvyn laskeminen ja yleisön mielenkiinnon ylläpitäminen ovat haasteita, jotka koskevat koko maailmaa. Netflix on peloissaan ja yrittää samalla tavalla löytää ratkaisuja tähän kuin muutkin.
Avaa kuvien katselu
Dome Karukosken mukaan Netflixissä ja muissa suurissa tuotantöyhtiöissä on edelleen kunnianhimoisia ammattilaisia, jotka haluavat tehdä mahdollisimman kaunista ja kiinnostavaa elokuvataidetta. Kuva: Rinna Härkönen / Yle
Karukoski muistuttaa myös, että juonenkäänteiden kertaamisen voi tehdä myös taitavasti ja vaivihkaa niin ettei asiaa edes ehdi huomata. Esimerkkinä hän mainitsee Christopher Nolanin ohjaamat elokuvat.
Katsojana Karuskoski sanoo törmänneensä ilmiöön, että rautalankaa väännetään hänelle vähän yhdysvaltalaisissa elokuvissa liikaakiin ja niin ettei asiaa voi olla huomaamatta.
– Hiljaisten kohtausten määrä on vähentynyt elokuvissa ja kovaäänisten toimintakohtausten määrä puolestaan on lisääntynyt. Henkilöhahmot ovat nykyään yksiulotteisia, niiden pitäisi ikään kuin aueta ensimmäisen kohtauksen aikana.
Näitä ilmiöitä Karukoski ei katso pelkästään ymmärtäen.
– Jos juonen vääntäminen rautalangasta, aiempaa karikatyyrimäisemmät hahmot ja kovaääniset toiminnalliset kohtaukset alkavat hiipiä amerikkalaisista tuotannoista viiden vuoden päästä eurooppalaiseen draamaan, niin se ei ole hyvä asia.
Karukoski uskoo, että edessä on vastareaktio. Hänen mukaansa iso määrä katsojista turhautuu, jos taide on liian pureksittua.
– Meillä Suomessa niin tekijöillä kuin katsojilla on korkea koulutustaso ja hyvä kuvanlukutaito. Jos tarjonta tyhmenee liikaa, olen varma, että vastaliikkeenä syntyy tarve saada hitaampaa ja hiljaisempaa elokuvaa. Aina lopulta syntyy jonkinlainen vastaliike – mysteeri kiehtoo kuitenkin ihmisiä enemmän kuin valmiiksi pureksittu tieto.
Avaa kuvien katselu