Elina Majander sai ensimmäisen sydämentahdistimensa pian täysi-ikäistyttyään. ”Tahdistin on mahdollistanut minulle kaiken.”
Tänä aamuna Elina Majander, 65, on tehnyt reippaan lenkin koiransa Ukon kanssa kirpeässä pakkassäässä. Lenkki on suuntautunut tutulle reitille metsäiseen maastoon. Siellä Elina on kerännyt kaipaamiaan arkiaskelia mutta saanut samalla hyödyllistä tasapainoharjoitusta.
”Kovin pitkiä lenkkejä emme Ukon kanssa enää tee, sillä minulla on sydämen vajaatoiminta ja Ukko alkaa olla ikämiehiä. Sen sijaan ulkoilemme vaikkapa neljä viidentoista minuutin lenkkiä päivässä”, Elina kertoo.
Liikkujaa Elinasta ei pitänyt tulla ollenkaan. Lapsena hän voi usein pahoin aamuisin. Kun hän pyörtyi koulussa, alkoivat tutkimukset.
”Sairaalassa havaittiin, että pulssini vajosi välillä alle kolmenkymmenen, välillä se lähti laukalle eli flimmerille. Hoitajat eivät pystyneet mittaamaan sykettäni, koska se oli niin sekava.”
Sairas sinus -oireyhtymä
Elinan epätasaisen pulssin syyksi paljastui sairas sinus -oireyhtymä. Siinä sydämen rytmin luontainen tahdistaja, sinussolmuke, rappeutuu. Rappeutuminen on yleensä ikääntyvien ihmisten vaiva, mutta Elinalle se tuli jo lapsena.
Usein oireyhtymän rinnalla kulkee Elinankin potema eteistakykardia, jossa sydämen syke on vuoroin liian nopea ja vuoroin liian hidas. Pulssissa esiintyy taukoja, jolloin sydän ei lyö ollenkaan – se voi johtaa pyörtymiseen.
Tällainen sydän ei kestä rasitusta.
”Niin kävi minullekin. Liikunnasta varoiteltiin ja siitä tuli minulle pelottava mörkö.”
Ensimmäisen sydämentahdistajan Elina sai täysi-ikäistyttyään, ja sen jälkeen niitä on ollut ”ainakin kymmenkunta”.
Tahdistimen ansiosta Elinalla alkoi uudenlainen elämä.
”Sydämeni alkoi sykkiä tasaisen varmasti. Poissa olivat huonon olon täyttämät aamut.”
Tahdistin on Elinan mukaan mahdollistanut hänelle täysipainoisen ja normaalin elämän.
”Olen tehnyt kaksi lasta ja täyden työuran. Ja liikunnastakin löytyi lopulta omanlaisensa ilo. Ei minusta himoliikkujaa sukeutunut, mutta kävelystä nautin edelleen.”
Tahdistimessa parasta onkin Elinan mukaan ollut se, että hän on voinut unohtaa sydänsairautensa.
”Tahdistin on ollut vuosikymmenet niin huomaamaton, joskin kiinteä osa minua, että joskus joudun ihan muistuttamaan itseäni siitä, että tosiaan, enhän minä ole terve!”
Helppo vaihto uuteen
Kun tahdistimen elinkaari tulee päätökseensä, se täytyy vaihtaa uuteen. Tahdistimen vaihto tehdään yleensä paikallispuudutuksessa. Vaihto tehdään, kun virtaa on vielä jäljellä – kalkkiviivoille voimanlähteen kanssa ei mennä.
”Lääkäri poimii vanhaksi menneen generaattorin pois ja vaihtaa uuteen, asettaa sen ihon alle ja ompelee haavan kiinni. Aikaa ei mene kuin kotvan verran. Yleensä piuhoja, niitä jotka menevät sydämeen saakka, ei vaihdeta, ellei ole välttämätön tarve.”
Lue lisää: Öinen selkäkipu voi viitata selkärankareumaan – näiden oireiden ilmetessä on syytä lähteä lääkäriin
Tätä nykyä Elinan sydäntä tahdistaa moderni epikardaalinen tahdistin. Se on sydämentahdistin, jonka johdot asennetaan sydämen ulkopintaan, toisin kuin muut, jotka asennetaan sydänlihaksen sisään. Elinalla oleva tahdistin vähentää myös sydämen vajaatoiminnan riskiä – olkoonkin että sellainen Elinalla jo on.
”Vajaatoiminta tarkoittaa sitä, että sydämeni pumppausvoima on heikentynyt.”
Vajaatoiminnan syy on Elinan tapauksessa sydämen kolmiliuskaläpän vaurioituminen. Se vaurioitui luomenpoistoleikkauksen yhteydessä, kun Elinan verenkiertoon livahti stafylokokkibakteeri.
”Minulle kehittyi verenmyrkytys, mutta sen alkujuurta etsittiin pitkään. Lopulta tulehdus löytyi tahdistimen generaattorin tahdistinpesästä.”
Tuolloin nelikymppinen Elina ymmärsi, millainen aarre sydämentahdistin on.
”Sairaalassa minulta otettiin tahdistin kolmeksi viikoksi pois. Sitä sydämeni ei kunnolla jaksanut. Kerran hoitaja juoksi huoneeseeni: monitorien mukaan sydämeni oli ollut lyömättä 12,5 sekuntia.”
Yksinäisyys lievittyi yhdistyksessä
Elina sanoo eläneensä sydänsairaudestaan huolimatta tavallisen hyvää elämää. Työkin oli fyysistä.
”Olin töissä perheeni yrityksessä, jossa valmistettiin kuormalavoja teollisuuden tarpeisiin. Olen ikäni nostellut ja siirrellyt. Heikkovoimaisesta tytöstä kehittyi riuska nainen.”
Iän karttuessa Elina on alkanut työstää varhaisia kokemuksiaan.
”Olin pitkään haudannut sen tosiasian, että olen vakavasti sairas. En halunnut ajatella, että elämänlankani on sydämentahdistajan varassa. Tuo metodi ei lopultakaan toiminut, vaan muistot alkoivat puskea pintaan viisikymppisenä.”
Elina tunsi jääneensä sairautensa kanssa täysin yksin.
”Lähelläni ei ollut vertaisia, ei muita saman kokeneita.”
Elina lähti mukaan paikalliseen sydänyhdistykseen: ensin yhdistyksen jumppaan, sitten hallitukseen ja lopulta vertaistukikoulutukseen.
”Sieltä olen löytänyt lievitystä yksinäisyyteeni, mutta myös väylän auttaa muita. Olen tullut tunnetuksi yhdistyksemme ’papupatana’, joka puhuu avoimesti omasta sydänsairaudestaan mutta joka myös osaa kuunnella muita.”
Elinaa tullaan kiskaisemaan hihasta jopa kaupan käytävällä, jos omat sydänoireet huolettavat.
”Otan huolet vastaan, kerron, mihin ottaa yhteyttä ja kannustan hoitoon. Tällaisten juttutuokioiden päätteeksi usein huomaan, miten ihmisen ryhti suoristuu ja hänen olemukseensa tulee uudenlaista päättäväisyyttä. On tärkeää tulla kuulluksi.”
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 2/2026.
VOIMAVARANI
Arjessani on parasta…
ihan tavallinen elämä. Se, kun herään aamulla, noudan postin koirani Ukon kanssa, syön aamupalaa ja täytän sudokun chihuahuan maatessa vatsani päällä.
Nauran… omille toilailuilleni. Saatan kertoa niistä muillekin ja vitsailen ääneen, että tiedättekö mitä, onnistuin taas töppäilemään oikein kunnolla.
Uppoudun…
neulomiseen, kirjojen lukemiseen ja laulamiseen. Lempilukemistoani ovat dekkarit ja yksi lempikirjailijoistani Agatha Christie. Käyn lähikirjaston ikäihmisten porinapiirissä ja laulamassa karaokekerhossa.
Olen ylpeä…
siitä, että olen kyennyt nousemaan jaloilleni, vaikka olen kokenut monenmoisia synkkiä aikoja. Minua on kantanut myönteisyys, ja uskon siihen, että pilven takaa pilkistää lopulta aurinko.
Haaveilen…
siitä, että pysyisin hyvässä kunnossa jatkossakin. Sitä samaa toivon molemmille tyttärilleni ja heidän perheilleen – sekä tietysti omalle, rakkaalle Ukolleni.
Tahdistimia on eri tarpeisiin
• Tahdistinta tarvitaan esimerkiksi silloin, kun syke on liian hidas. Tahdistimia asennetaan myös sydämen vajaatoiminnan takia ja hoitamaan hengenvaarallisia rytmihäiriöitä.
• Sydämen vajaatoimintatahdistin voidaan asentaa, kun sydämen pumppausvoima on heikentynyt vaikeasti.
• Omanlaisensa tahdistin on rytmihäiriötahdistin. Se voi estää sydänperäisen äkkikuoleman esimerkiksi potilailla, joilla on kammioperäinen rytmihäiriö tai iso riski sydämen pysähtymiselle. Tahdistin tunnistaa rytmihäiriön, jolloin se tuottaa iskun eli voimakkaan sähköimpulssin, joka pysäyttää rytmihäiriön.
• Tahdistinjärjestelmä koostuu yleensä sydämen sisälle ujutettavista johdoista ja itse tahdistinlaitteesta. Tahdistinlaite asetetaan ihon alle, solisluun alapuolelle. Nykyisin käytössä on myös johdottomia tahdistimia.
Asiantuntijana Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala.
Sinua voi kiinnostaa myös:
