Ellen Jokikunnaksen ja Jari Raskin rakkaus syttyi samanlaisesta huumorintajusta. Siitä on ollut hyötyä etenkin pitkän adoptioprosessiin aikana.
Jari Rask: ”Ellenissä viehättää itsevarmuus”
”Ennen Elleniä vietin irtolaiselämää. Tein töitä moottoriurheilun parissa erilaisissa formulasarjoissa ja matkustin parisataa päivää vuodessa. Koko omaisuuteni mahtui neljään matkalaukkuun. Niinä vuosina en ehtinyt edes ajatella pesän rakentamista.
Se oli lähtötilanne myös reilut kuusitoista vuotta sitten, kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Vietin rentoa iltaa ystäväni Paulin kanssa baarissa, kun hän bongasi ravintolasta tuntemansa Ellenin ja halusi välttämättä esitellä meidät. Olisin hengaillut paljon mieluummin Paulin kanssa ja keskittynyt ravintolan antimiin. Elleniä kiinnosti seurani yhtä vähän.
Jostain syystä jäimme kuitenkin nojailemaan baaritiskiin ja juttelemaan keskenämme. Meillä oli älyttömän hauskaa, mutta ilmassa ei ollut mitään romanttista. Ellen edusti mitta-asteikollani ylempää liigaa, joten ei käynyt mielessäkään ruveta iskemään häntä. Ehkä juuri sen vuoksi tilanne olikin otollinen. Molemmilla oli suojamuurit alhaalla. Vaihdoimme puhelinnumeroja, ja sain kutsun Ellenin järjestämiin vappubileisiin. Vietimme siellä kaveriporukalla hauskan illan.
Ystävyys on ollut mainio pohja parisuhteelle. Kun muutin Ellenin luokse tänne Röykän vanhalle juna-asemalle, talo tuntui nopeasti kodilta.
Lue myös: Tällaisia viestejä adoptiopojan äidiksi tullut Ellen Jokikunnas on saanut lapsettomilta
Samanlainen sielunrytmi
”Olen onnellinen, että olen löytänyt rinnalleni ihmisen, joka suhtautuu elämään lapsenomaisella riemulla. Ellenin kanssa keskustelut voivat vaihtua kymmenessä sekunnissa pieruhuumorista syvällisiin pohdintoihin. Meillä on muutenkin samanlainen sielunrytmi. Kun näen Italiassa ajellessa aasin laitumella ja tekee mieli ajaa auto tien sivuun, Ellen huutaa samalla hetkellä, että pysähdy.
Ellenin itsevarmuus on alusta saakka viehättänyt minua. Hän on sellainen moderni renessanssinainen, joka seisoo omilla jaloillaan. Ellenissä yhdistyvät lukemisen tuoma viisaus, sosiaalinen älykkyys ja hyväsydämisyys. Tuntuu melkoiselta etuoikeudelta, että minulla on paras ystävä ja rakastettu samassa paketissa.
Moni on tottunut näkemään Ellenin julkisuudessa usein meikattuna iltapuvussa, mutta oikeasti hän viihtyy parhaiten kotona villasukat jalassa ja kirjaa lukien. Suomessa julkisuus on muutenkin kaukana Hollywood-tähtien elämästä, jossa rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Ellenin kautta olen saanut realistisen kuvan julkisen työn pelisäännöistä.
Onnistuimme pitämään suhteemme poissa julkisuudesta melkein kymmenen vuotta, mutta nykyään minullakin on Instagramissa 35 000 seuraajaa. Se tuntuu hämmentävältä.
Kaikki alkoi vuonna 2023, kun päätimme ostaa Italiasta vanhan kivitalon ja dokumentoida projektin Unelmia Italiassa -televisiosarjaksi. Oli iso päätös kääntää kännykät vaakatasoon ja alkaa taltioida omaa arkea. Varsinkin, kun elimme silloin syvässä kuopassa adoptioprosessin osalta.
Meille oli heti selvää, ettemme lähde peittelemään tai silottelemaan mitään, vaan näytämme sekä lapsihaaveisiin että taloon liittyvät tunteet rehellisesti.”
Kun vuosien kärsimys palkittiin
”Kävimme läpi neljäntoista vuoden ajan lapsettomuushoitoja ja adoptioprosessia ennen kuin meistä tuli kahdeksanvuotiaan Ralphin vanhempia. Kun joku kaivaa sinusta kaikki tiedot työnantajia, painoindeksiä ja tulorajoja myöten, se on melkoinen prässi mielelle ja parisuhteelle.
Meitä auttoi onneksi se, että aina, kun toinen oli maissa, toinen jaksoi tukea. Uskon, että tämä kokemus on vahvistanut suhdettamme: nykyään vesivahingon kaltaiset vastoinkäymiset lähinnä naurattavat.
Ralph on solahtanut reilussa vuodessa osaksi perhettä. Poika näyttää aivan äidiltään ja käyttäytyy kuin meikäläinen. Tutustumista helpotti, että pystyimme kommunikoimaan aluksi englanniksi. Nyt Ralph puhuu jo hyvää suomea, ja sanavarasto karttuu hurjaa vauhtia kavereiden kanssa.
Tuntuu ihan älyttömän hienolta olla iskä. Ymmärrän nyt, että vanhemmuus on paljon muutakin kuin ne maagiset kolmekymmentä sekuntia makuuhuoneessa. Side lapseen rakentuu lopulta yhdessäolosta.
Meillä parhaat keskustelut käydään iltaisin ennen nukkumaanmenoa, kun Ralphilla on mielessä loputtomasti kysymyksiä. On myös ihana seurata, miten luonteva ja hyvä äiti Ellen on pojan kanssa.
Välillä toivon, että aika kuluisi hitaammin. Olemme jo ehtineet murehtia, että Ralphin lapsuus hujahtaa ohi vauhdilla, kun saimme hänet vähän vanhempana. Täytyisi muistaa pysähtyä pieniin hetkiin ja nauttia siitä, mitä tapahtuu nyt.”
Jarin mielestä Ellenissä on
Parasta: Luonne. Ellen uskaltaa hassutella eikä ota itseään liian vakavasti.
Ärsyttävintä: Toimeliaisuus ja spontaanit remppaideat silloin, kun olen itse eri mielentilassa.
Yllättävintä: Erakkopuoli. Minä jään Italiassa suustani kiinni kaikkien kanssa, Ellen välttelee välillä ihmisiä.
Ralphissa elää mieletön showmies
”Unelmia Italiassa -sarjan kolmanteen kauteen liittyy paljon tunteita, sillä se kertoo ensimmäisestä yhteisestä kesästämme Ralphin kanssa. Pelkästään matka Pugliaan vanhalla asuntoautolla, Kikottimella, oli erilainen kuin aiemmin, sillä matkaa oli taitettava pienen vesselin ehdoilla.
Onneksi tulin ostaneeksi Ralphille patterikäyttöisen keyboardin: poika soitteli sillä koko matkan. Hänessä elää mieletön showmies.
Televisio-ohjelmaa tehdessä olemme halunneet näyttää perheellistymisen mallia adoption kautta ja tuoda katsojille lohtua ja riemua. Kolmannella kaudella se on vaatinut tasapainottelua, sillä meille on tärkeintä, että puitteet Ralphin ympärillä ovat turvalliset.
Olemme Ellenin kanssa nopeita tarttumaan tilanteisiin. Hiljattain ostin projektiautoksi vuoden 1969 vuosimallia olevan Volvo Amazonin. Ensin yritin piilotella hankintaa Elleniltä, mutta myin lopulta idean hänelle nimeämällä auton Mamazoniksi. Ellenillä ei tosin ole varaa sanoa mitään: hän hankki meille aikoinaan vinossa olevan kesämökin Ylöjärveltä.
Meitä yhdistää varmasti se, ettemme pelkää epäonnistumista. Kummallakaan ei ollut ennestään kokemusta italialaisista kivitaloista, mutta niin vain päädyimme hankkimaan sellaisen.
Tällä hetkellä suurin toive on, että onnistuisimme vanhemmuudessa ja Ralph saisi kokea kanssamme hyvän elämän.”
Unelmia Italiassa -sarjan kolmannella kaudella Ellen ja Jari vievät Ralph-poikansa ensimmäistä kertaa perheen Puglian-kotiin Italiaan.
© Ellen Jokikunnaksen ja Jari Raskin kotialbumi
Ralphista ja tanskandoggi Viljosta on tullut läheiset ystävykset.
© Ellen Jokikunnaksen ja Jari Raskin kotialbumi
”Luulin aina, että minulla on vahva temperamentti, mutta äitinä olenkin ollut yllättävän kärsivällinen. Ralph ja Jari ovat räiskyvämpiä luonteiltaan”, Ellen kuvailee perhettään.
© Ellen Jokikunnaksen ja Jari Raskin kotialbumi
Ellen Jokikunnas: ”Ihailen Jarin erikoisia aivoja”
”Olen haaveillut aina lapsesta, mutta ollut todella itsenäinen. Kun tapasin Jarin yhteisen ystävämme kautta, en missään nimessä halunnut parisuhdetta. Jarikin oli ajatellut, että nyt meni kyllä ilta pilalle tuon tv-apinan takia. Päädyimme kuitenkin juttelemaan, jolloin huomasin, että huumorintajumme sopivat yhteen.
Toisen positiivisen huomion panin merkille, kun Jari tuli käymään luonani. Minulla oli silloin punainen kissa Prakash, joka piti yleensä ihmisiin kohteliaan etäisyyden. Jaria kissa ei kuitenkaan vierastanut, vaan se meni heti hänen jalkoihinsa kiehnäämään. Päättelin, että tuon miehen täytyy olla ihan hyvä ihminen.
Suhteemme alussa olin varmasti sietämätön. Piirre korostui, kun Jari muutti luokseni Röykkään ja auttoi vanhan talon kunnostamisessa. Olin tottunut asentamaan itse digiboksini ja laatoittamaan kylpyhuoneen. Niinpä seisoin usein Jarin vieressä päsmäröimässä ja neuvomassa. Minulta kesti tottua ajatukseen, että Jari osaa hommansa kyllä.
Nykyään maltan pitää jo suuni kiinni, vaikka saatankin jälkikäteen käydä vaivihkaa korjailemassa asioita. Kun ostimme kolme vuotta sitten kivitalon Italiasta, olimme molemmat uuden edessä. Etsimme remonttiratkaisuja Youtube-videoista ja opimme tekemällä.
Jarilla on usein lennokkaita ideoita. Viime kesänä hän ehdotti, että roiskisimme piharakennuksen seinille maalia niin, että se näyttäisi kuluneelta. En innostunut ehdotuksesta, mutta pyrin samanoloiseen lopputulokseen käyttämällä kalkkimaalia.”
Ellenin mielestä Jarissa on
Parasta: Hyväsydämisyys ja huumorintaju. Jari kohtelee kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti.
Ärsyttävintä: Epäjärjestelmällisyys. Välillä kotona roikkuu miljoona asiaa kesken, kun Jari ei pysty tarttumaan toimeen.
Yllättävintä: Älykkyys ja ongelmanratkaisukyky.
Vastoinkäymisistäkin selvitään
”Kukoistamme molemmat paineen alla. Muistan aina, kun värjöttelin Reino-koiramme kanssa Italian-kodin pihalla kaatosateessa asuntoautossa. Arkkitehtimme oli häipynyt, vessa oli purettu ja Röykän-talossa oli sattunut vesivahinko. Kaiken kaaoksen keskellä Jari oli matkalla työhaastatteluun.
Meillä on vastoinkäymisten keskellä usein tapana todeta, että nyt kävi näin, mutta tästäkin selvitään. Elämää on mahdotonta hallita, mutta siihen voi vaikuttaa, miten asioihin suhtautuu. Hyvä mielikuvituskin auttaa: yleensä osaan nähdä kaaoksen keskellä lopputuloksen ja saan Jarinkin innostumaan.
Ihailen myös mieheni erikoisia aivoja, siinä olisi mielenkiintoinen kohde jollekin tutkijalle. Jarin toiminta saattaa näyttää välillä haahuilulta, mutta silti hänellä on kyky ratkaista sekunnissa hankalalta vaikuttavia juttuja. Jos suutun, Jari osaa aina laukaista jotain tilanteeseen sopivaa niin, että mököttäminen hänen kanssaan on mahdotonta. Mieheni on hyvällä tavalla päästään sekaisin.
Eniten suhdettamme ovat koetelleet vuosia jatkuneet lapsettomuushoidot, jotka olivat molemmille rankka kokemus. Toisaalta huomasimme tuolloin, että vastoinkäymiset hitsaavat meitä vain tiukemmin yhteen.”
Ikävän tuntemisesta tuli etuoikeus
”Adoptiokoulutuksessa muistutetaan usein, että on ihan ok, jos lasta kohtaan ei tunne rakkauden tunteita heti. Kun näimme Ralphin ensimmäistä kertaa videopuhelussa, seurasi rakkausräjähdys.
Tunne oli molemminpuolinen. Haettuamme Ralphin kotiin Filippiineiltä hän alkoi jo parin viikon Suomessa olon jälkeen kutsua meitä äidiksi ja iskäksi. Tuntuu siltä, kuin Ralph olisi ollut aina meidän poika.
Olemme halunneet muistuttaa myös muille adoptioprosessin keskellä oleville, että vaikka haasteista puhutaan paljon, kaikki voi mennä myös todella hyvin. Se ei tarkoita, että olisimme supervanhempia. Osaamme olla yhtä kärsimättömiä kuin muutkin äidit ja isät, mutta vanhemmuus on tuntunut luontevalta.
On kiva seurata, kun Jari opastaa Ralphia kitaransoitossa. Hän on ollut aina hyvä lasten kanssa. Välillä vilkuilen Jaria sivusilmällä ja mietin, että onhan tuo mieheni nyt aika kuuma.
Kun lähden nykyään työmatkalle tai käymään yksin Italian-kodissamme, minulle iskee nopeasti raastava ikävä. Videopuheluissa tekisi mieli pussata ja halata molempia ruudun läpi. Samaan aikaan ikävä tuntuu valtavalta etuoikeudelta, sillä se on merkki rakkaudesta.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Adoptoitu Maribel, 35, on yrittänyt saada yhteyden biologiseen äitiinsä – tämän hän haluaisi sanoa
Matkailu jatkuu nyt perheenä
”Tykkäsin matkustamisesta jo nuorena. Vietin talvia Intiassa ja seurasin upeita leijonia Keniassa. Vaikka viihdyin itsekseni, jossain vaiheessa tuli tunne, että unohtumattomat maisemat olisi kiva jakaa jonkun rakkaan ihmisen kanssa.
Nyt saan kokea elämyksiä Jarin ja Ralphin mukana. Kun viime kesänä ajoimme Euroopan halki vanhalla autonrutkullamme Ralphin ja Viljo-koiran kanssa, tuntui siltä, että kaikki oleellinen on lopulta tässä. Puglian-kodissa riittää vielä remontoitavaa ja puutarhahommatkin ovat vaiheessa, mutta onni ei synnykään siitä isosta uima-altaasta.
Nykyään pystymme olemaan Italiassa lähinnä virallisina loma-aikoina, sillä haluamme, että Ralph saa käydä rauhassa koulunsa. Mutta heti, kun suvivirret on keväällä veisattu, pakkaamme Kikotin-automme ja lähdemme ajamaan Pugliaan.
Suurimmat onnen läikähdykset tulevat nykyisin Ralphin kautta. Koemme hänen kanssaan monia asioita ensimmäistä kertaa.
Olen onnellinen, että olemme uskaltaneet toteuttaa haaveitamme. Elämä on niin lyhyt ja arvaamaton, ettei kannata jäädä vatuloimaan suunnitelmien kanssa. Jari haaveilee jo, että jossain vaiheessa myymme kaiken ja ostamme talon Sisiliasta meren rannalta. Juuri nyt ei ole kuitenkaan kiire minnekään. Kaikki oleellinen on tässä.”
Jari Rask
Työ: Liiketoimintakehittäjä LADEC Oy:ssä (Lahden Seudun Kehitys).
Perhe: Puoliso Ellen Jokikunnas, 9-vuotias Ralph, tanskandoggi Viljo ja rescuekissa Pippa.
Harrastukset: Musiikki ja remontointi.
Ajankohtaista: Unelmia Italiassa -sarjan kolmas kausi MTV:llä ja MTV Katsomossa 3.3. alkaen. Sarja on palkittu kahdella Venla-pystillä.
Ellen Jokikunnas
Työ: Toimittaja, juontaja ja kolumnisti.
Harrastukset: Lukeminen, remontointi ja huonekalujen entisöinti.
Ajankohtaista: Unelmia Italiassa -sarjan kolmas kausi MTV:llä ja MTV Katsomossa alkaen 3.3. Terveisiä perheestä -podcast Heikki Paasosen kanssa.
Juttu on julkaistu Annassa 9/2026.
Sinua voi kiinnostaa myös:
