Kolme upeaa musiikkielämystä veivät minut kesällä Poriin, Hämeenlinnaan ja Helsinkiin.
Pori Jazzeilla viihdyin jo kolmatta kesää putkeen. Nautin kotimaisten huippuluokan jatsareiden vaihtuvista kokoonpanoista, kollegiaalisesta kannustuksesta ja intohimoisista tulkinnoista.
Tällä kertaa ohjelmassa oli myös kaksi viihteellisempää yhtyettä, joiden takia olisin matkustanut paikalle ilman festariakin: Ultra Bra sekä Sting. Molempien hittikimarat olivat 1990-luvulla aikuistuneelle varsinaisia nostalgiapläjäyksiä.
Sting täytti lavan kolmen miehen voimin ja tykitti kaikki toivebiisini hienosti modernisoituina versioina. UB puolestaan sai minut tanssimaan keikan alusta loppuun. Biisit kolahtivat viisikymppiseen lähes yhtä kovalla voimalla kuin opiskeluvuosina ja jäivät soimaan päähän.
Terassilla viritteli soittimiaan kaksi muusikkoveljestä.
Jukebox päässäni ei ehtinyt hiljentyä ennen viime lauantaita, ja hyvä niin. Olin henkisesti valmis Olympiastadionin yhteislaulukinkereihin.
Ultra Bra oli Helsingissä isolla lavalla, jättimäisen screenin edessä suurempi ja mahtipontisempi kuin koskaan. Muhkean äänimaailman takasivat 14-henkisen bändin lisäksi 18 jousisoittajaa ja kuusi käyrätorvistia – viimeisten kahdeksan kappaleen ajaksi lavalle nousseesta 400 hengen nuorisokuorosta puhumattakaan.
Televisiosta nähty tallenne ei välittänyt sitä hurmosta ja tunnelmaa, mikä stadionin valtasi. Jälkeenpäin moititusta hienoisesta epävireisyydestä ei ollut paikan päällä tietoakaan. Musiikki soi kauniisti ja nosti tunteet pintaan.
Mikä sitten oli se kolmas, paikallinen tapahtuma, jonka nostin näiden kahden megaelämyksen rinnalle? Sitä sain todistaa heinäkuun lopussa Hämeenlinnassa selvästi pienemmällä porukalla.
Helteinen lauantaipäivä oli jo kääntynyt iltaan, kun torin laidalla sijaitsevalla terassilla viritteli soittimiaan kaksi hämeenlinnalaista muusikkoveljestä. Aleksi Aromaa ja Antti Paranko olivat suunnitelleet jo pitkään yhteiskeikkaa omien suosikkibiisiensä ympärille.
Ai että se kuulosti hyvältä! Stingiäkin veljekset vetivät sellaisella intensiteetillä, ettei se hävinnyt viikkoa aiemmin kuullulle alkuperäiselle.
Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan saadakseen upeita elämyksiä. Käydään siis keikoilla myös kotikulmilla!