- Poikkeuksellinen jäätalvi on tehnyt osasta Suomen majakkasaaria saavutettavia ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
- Kristina ja Bo-Göran Klingenberg ovat asuneet Kokkolan edustalla Tankarin saaressa jo pari viikkoa.
- Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti, ja etelätuuli on jo heikentänyt jäitä Vaasan eteläpuolella.
Lumihanki kimaltelee niin kuin se kevättalven auringossa vain voi.
Silloin tällöin jää paukahtaa, kun kelkka kiitää Kokkolan edustalla kohti Tankarin majakkasaarta.
Lumessa risteilevät ihmisten ja eläinten jäljet. Eläimet ovat olleet liikkeellä omin jaloin, ihmiset enimmäkseen mönkijöillä ja kelkoilla.
Kristina ja Bo-Göran Klingenberg ovat asuneet saarella jo pari viikkoa ja viipyvät maaliskuun loppuun.
Matka taittui kävellen, perässä täydet ahkiot.
Avaa kuvien katselu
Saari on pariskunnalle hyvin tuttu, mutta aiemmat talvikäynnit ovat olleet vain muutaman päivän mittaisia. Kuva: Kalle Niskala / Yle
Avaa kuvien katselu
Tankarissa on myös harvinaisempia kävijöitä: ahma on liikkunut saaren liepeillä viikon päivät. Kuva: Kalle Niskala / Yle
Valtaosan tarvittavista tavaroista Klingenbergit veivät saareen veneellä jo syksyllä.
150 litraa juomavettä, runsaasti kuivaelintarvikkeita, säilykkeitä ja kylmäsäilytettävää ruokaa. Lakanat, vaatetta, hygieniatarviketta, potkukelkat, sukset.
Tankar on noin 750 metriä pitkä kalliosaari Kokkolan edustalla.
Saarelle rakentui jo 1600-luvulla kalastajayhdyskunta. Myöhemmin sinne tulivat majakanvartijat, majakkamestarit ja luotsit.
Oman kirkon saarelaiset rakensivat vuonna 1754.
Majakka rakennettiin vuonna 1889, koska merenkulku oli lisääntynyt Perämerellä.
Saaressa on muun muassa hylkeenpyyntimuseo ja kesämökkejä.
Kesällä Tankariin liikennöi M/S Jenny ja saarella on majoituspalveluja. Talvella saarella ei ole palveluja.
– On ollut vaimon unelma, että saisi olla vähän pidempään täällä. Ja mikäs sen parempaa kuin olla vanhalla työpaikalla eläkeläisenä, leukailee Bo-Göran Klingenberg.
Hän aloitti Tankarissa luotsina 1980-luvulla, ja siitä asti tuo maisema on ollut osa koko perheen elämää.
Välissä on ollut monta talvea, jolloin saareen ei ole päässyt lainkaan.
– Vaikka jää on paksua sisärannikolla, niin täällähän jäät liikkuvat. Pitää tietää, missä kulkee, kun virtapaikkoja on monesti auki koko talven, vaikka on -20. Se vaatii aika lailla tietoa.
Tilanteet muuttuvat nopeasti
Tänä talvena osa majakkasaarista on ollut tavoitettavissa ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
– Tällainen jäätalvi on nykyään todella poikkeuksellinen. Kerran 10–15 vuoteen tuppaa tulemaan tällaisia – enkä uskonut, että enää tulisi, sanoo Pekka Väisänen.
Hän on vetänyt lähes kaikki Suomen majakkaseuran hiihtoretket ja työskennellyt Merenkulkulaitoksella.
Väisänen seuraa joka talvi jääkarttaa, tutkii ennusteita, käyttää jopa ”tähystäjiä”. Ja pettyy.
Meriveden lämpeneminen on johtanut siihen, että merenpohjaan kertyy valtavasti lämpöä, mikä hidastaa jäätymistä, vaikka pakkasta olisikin. Eikä sitä joka talvi ole riittävästi.
Nyt on ollut. Vielä viime viikolla Väisänen listasi toistakymmentä majakkasaarta, joille saattaa päästä.
Avaa kuvien katselu
Jälleen kerran jäätalvi näyttää loppuvan vähän liian aikaisin. Torstaina siirrytään jo plussan puolelle, harmittelee Pekka Väisänen. Kuva: Kalle Niskala / Yle
Nyt tilanne on jo toinen, eikä hän enää suosittele saarille menoa Vaasan eteläpuolella.
– Jää kehittyy vielä hyvin, mutta kova etelätuuli on vienyt jäät muun muassa Märketiltä Ahvenanmaalta ja rikkoneet niitä Säpistä Porissa. Suomenlahdella jäät ovat pakkautumassa Suomen rannikolle.
Jäälle nouseva vesi ja avautuvat railot ovat kuitenkin talvisella merellä tuttuja.
Tankariin voi vielä hiihtää hyvin, ja Kalajoella järjestetään sunnuntaina peräti Kallahiihto Maakallaan. Oulun–Hailuodon seudulla pääsee suksimaan loistoille ja pookeille.
Myös Kemissä on hyvä mahdollisuus hiihtää Karsikon venesatamasta Keminkraaselille, Ykskiven pookille ja jopa Härkäleton saarelle Simoon, jossa on majakkaan verrattava arvokas loisto.
Pekka Väisänen muistuttaa, että jäällä tietysti liikutaan aina varovasti ja silmät auki. Eikä yksin, vaan aina muutama kaveri mukana.
Jäätilanteen mukana muuttui myös miehen tunnelma: toiveikkuuden tilalla paistaa apeus.
– Täytyy onnitella niitä, jotka ehtivät jo käydä majakkasaarilla.
Avaa kuvien katselu
Matka Tankariin kestää rauhallisesti kävellen lyhimmästäkin kohdasta vähintään 2–2,5 tuntia. Jan ja Karolina Klingenberg tulivat vanhempiensa luokse kylään. Kuva: Kalle Niskala / Yle
Mitäkö saaressa tehdään?
Klingenbergejä selvästi kyllästyttää kysymys siitä, mitä he saaressa tekevät.
Bo-Göran muistuttaa tarinasta, jossa kaikki kysyivät lehmänsä myyneeltä mieheltä, mitä tämä nyt sitten tekee. Vastakysymys kuului: onkos sinulla lehmiä? Ja vastaus oli tietysti ei. Jolloin ihmettelyn kohde asiallisesti kysyi: no, mitäs sinä sitten teet?
Tekevät palapeliä, pelaavat korttia, katsoivat olympialaisia, syövät ja nukkuvat. Ulkoilevat paljon.
Kristina tekee myös materiaalia Pro Tankar -yhdistyksen kotisivuille ja päivittää kuulumisia sen Facebookissa.
Avaa kuvien katselu
Jokainen päivä alkaa aamukävelyllä saaren ympäri. Vaikka Bo-Göran on ollut Tankarissa töissäkin, saaren ympäri hän ei ole ennen tullut kulkeneeksi. Kuva: Kalle Niskala / Yle
Avaa kuvien katselu
Klingenbergit nimesivät nämä muodostelmat laskiaispulliksi. Kuva: Kalle Niskala / Yle
– Nyt minä suunnittelen, että vähän kalastelisin, sanoo Bo-Göran.
Toistaiseksi se on suunnittelun asteella, samoin kuin Kristinan haaveilema avanto.
– Täällä kaikki menee vähän slow motion. Ei tarvitse kiiruhtaa eikä katsoa kelloa, ja se on kyllä super, sanoo Kristina.
Hiihtäminenkin on suunnitelmissa. Lähisaaret olisi tarkoitus koluta. Sukset on jo otettu esille. Se on sitä suunnittelua.
Maisema muuttuu jatkuvasti. Jää- ja säätilanne houkuttavat pitämään silmät auki ja kännykän kameran valmiudessa.
Välillä tuleekin kiire kuvaamaan, kun luonto pistää parastaan. Silloin toppahousut vetäistään vaikka pyjaman päälle.
Jäämuodostelmat ja jatkuvasti muuntuva luonto ovat saarella parasta. Esimerkiksi huurteisia puita Kristina ihasteli ensimmäisinä päivinä öisinkin. 
Avaa kuvien katselu
Klingenbergit ovat nähneet monenlaisia talvia – myös niitä, jolloin perille on päässyt veneellä. Sellaisia kuin nyt oli enemmänkin ”ennen vanhaan”. Kuva: Kalle Niskala / Yle
Kalastajien kylästä on tultu pitkä matka
Museovirasto on määritellyt Tankarin alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Tankar kuuluu Natura 2000 -alueeseen ja saarelle on laadittu maisemanhoitosuunnitelma.
Luotsitoiminta alkoi 1700-luvulla, ja merenkulun lisääntyessä tarvittiin myös lisää valovoimaa: lähes 30-metrinen majakka nousi saarelle vuonna 1889.
Tutka pyörii. Se kitisee, koska laakeri pitäisi vaihtaa. Ehkä sitten kesällä.
Bo-Göran Klingenberg bongaa tottuneesti laivoja vielä nytkin, vaikka tähystys- ja luotsausvuorot ovat jääneet taakse.
– Olen nähnyt tämän haastattelun aikana kaksi tai kolme laivaa, joita kukaan muu ei nähnyt.
Avaa kuvien katselu
Saari on myös retkeily- ja turistikohde. Rakennuksista osa onkin kunnostettu matkailukäyttöön. Kuva: Kalle Niskala / Yle
Tankar on muuttunut sinä aikana, kun pariskunta on siellä kulkenut. Kaikki muutokset eivät ole mieluisia.
Saaren historia näkyy vielä, mutta sitä pitää vaalia, sanoo Kristina Klingenberg. Se vaatii matkailua kehitettäessä tarkkaa pohdintaa siitä, mitkä arvot halutaan säilyttää.
– On tosi monta tärkeää kysymystä; tietysti se, paljonko luonto kestää. Olisi hienoa, jos kaikki tulevatkin kokkolalaiset voisivat nauttia tästä. Että oltaisiin varovaisia sen kanssa, miten täällä liikutaan ja ollaan ja mitä täällä tehdään.