Uralilaisen kielikunnan vaiheista ei ole ollut saatavilla ajantasaista esitystä eikä yleistajuista tai suomen kielen opintoihin sopivaa tieteellistäkään teosta. Kielet ennen meitä pyrkii paikkaamaan aukon.
Edellinen laaja katsaus suomen edeltäjiin oli Tapani Lehtisen vuonna 2007 ilmestynyt Kielen vuosituhannet – Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen.
Se on hyvin selkeä, varmasanainen ja järjestelmällinen, mutta kirjan tiedot ovat osin vanhentuneet tuoreiden tutkimustulosten myötä.
Topias Haikalan uutuusteosta lukiessa iskee kaipuu noihin varmoihin sivuihin, sillä nyt juuri mikään ei tunnu olevan varmaa. Joitain yleisesti hyväksyttyjä kehitysvaiheita on, mutta välissä on paljon hämyistä ja kiisteltyä.
On kuitenkin laskettava Haikalalle ansioksi, että hän kykenee rämpimään epävarmuuksien suossa ja tuomaan esille erilaisia näkemyksiä. Yleistajuisissa tietokirjoissa näkyy harvoin näin voimakkaasti, miten monipolvista keskustelua asioista tieteentekijöiden kesken käydään.
Paikoin humoristinen tyyli jakanee mielipiteitä. Ainakin reippaat sanavalinnat, vertaukset ja tsempit tarjoavat vaihtelua tiukkaan tieteelliseen spekulaatioon: ”Alkava luku sisältää runsaasti kielitieteellisiä kiemuroita, jotka voivat säikäyttää aiheeseen perehtymätöntä lukijaa. Rohkaiskaa siis mielenne, te kaltaiseni ummikot. Jos minä sain näistä jutuista tolkkua, etteköhän tekin saa.”
Valitettavasti lukijan voi olla vaikea muodostaa kehitysvaiheista kokonaiskuvaa. Vaaditaan laajoja esitietoja, jotta lukiessa pysyy kartalla, miten eri kielet suhteutuvat toisiinsa.
Mitkä kielet kuuluvatkaan itämerensuomalaisiin? Entä mitä sukua toisilleen olivat keskikantasuomi, kantasuomi ja mordva? Mitä tietoja muinaisista kielistä voi pitää varmana? Kohti nykyaikaa tultaessa spekulatiivisuus vähenee ja teksti on helpompaa seurattavaa.
Kielihistoriassa on tavattu esittää kehitysvaiheita sukupuun avulla. Sellainen, tai muu kokoava yhteenveto, olisi suuri apu Kielet ennen meitä -kirjan lukemiseenkin. Eri tutkijat tosin piirtäisivät sen erilaiseksi.
Topias Haikala on toimittaja. Olisiko kirjasta tullut parempi, jos sen olisi kirjoittanut kielihistorian tutkija?
Koska tutkijoiden näkökannat eroavat monissa kohdissa toisistaan paljon, olisi yhden tutkijan kirjoittamasta teoksesta voinut tulla näkemyksiltään Haikalan kirjaa yksipuolisempi – vaikka hän olisikin tieteellisen keskustelun tapaan ottanut muiden näkemykset huomioon.
Topias Haikala: Kielet ennen meitä. 482 sivua. SKS, 2025.
